Pirkko Harainen & Ulla
Virkamäki: Empo ja oikea ystävä. 32 sivua. Kustannus-Mäkelä 2014.
Tunnekasvatusta
tukeville kuvakirjoille on entistä isompi tarve lapsiperheissä, päiväkodeissa
ja kouluissa.
Sama tilaus
näkyy aikuisten
tietokirjavalikoimien laventumisessa: tunteiden hallintaan ja itsetuntemukseen
on tarjolla entistä enemmän kirjoja, joiden avulla työelämä ja perheen arki laitetaan
parempaan kuosiin.
Pirkko Harainen työskenteli pitkään WSOY:n kustantamossa lastenkirjallisuuden ja erityisesti kuvakirjojen kustannustoimittajana ja suomentajana. Yhdessä Leena
Lumpeen kanssa tehty Emma-sarja
(WSOY 1998–2012) pureutui moniin lapsiperheelle tuttuihin pieniin ohimeneviin ongelmiin.
Haraisen
uusin kuvakirjateksti ilmestyy nyt Kustannus-Mäkelän kautta, joka on profiloitunut
lähinnä harrastekirjojen ja käännetyn kuvakirjallisuuden kustantajana.
Tässä
siis taas todiste siitä, kuinka pienemmät kustannuskentän toimijat poimivat nyt
– syystä tai toisesta – isompien kustantamoiden hylkäämiä kirjailijoita ja
kuvittajia omaan talliinsa!
Haraisen
ja lastenkirjallisuuden kuvittajana vasta aloittelevan Ulla Virkamäen kuvakirja leijonanpentu Emposta on
tärkeä ja konstailematon kirja. Virkamäki debytoi kuvakirjan kuvittajana Anja Erämajan kuvakirjassa Lulu ja avaruuskoira (WSOY 2009).
Empo
on empaattinen, hiljainen ja vähään tyytyvä pikkupoika. Hän ei pidä meteliä
itsestään ja haluaa olla kaikille ystävällinen. Emposta onkin vaarassa kehittyä
todellinen jees-jees-pikkumies, myötäilijä ja lapatossu, mutta onneksi tapahtuu
käänne.
Haraisen konstailematon teksti puhuttelee lasta ja antaa paljon aineksia keskusteluun:
Empo Leijona oli kaikkien mielestä mukava poika. Vähän hiljainen, mutta oikein ystävällinen ja avulias. Empo jaksoi kuunnella ja kysellä kuulumisia.
Jos joku olisi joskus kysellyt, mitä Empolle itselleen kuuluu, Empo olisi ensin hämmästynyt ja tullut sitten tosi iloiseksi. Mutta kukaan ei huomannut kysyä.
Leopardityttö
Linda ymmärtää Empoa, ja pian puistoon ilmaantuu Paavo Pystykorva, joka muiden
eläinten mielestä on hoopo ja erilainen. Mutta Empo terhentäytyy asettumaan
Paavon puolelle. Yhdessä nämä kaksi erilaista voimistuvat ja löytävät myös omat
vahvuutensa.
Empo ja oikea ystävä -kuvakirjassa on niukan tekstin rivien väleihin
sälytetty paljon samaa kapinamielialaa kuin viime viikolla esillä
olleessa Lepakkopojassa. Molemmissa kirjoissa päähenkilön tunnetason ongelmat näyttävät ratkeavan, kun he kohtaavat toisen samanlaisen, sielunkumppanin.
Yhdenmukaisuuden nimeen vannovassa nyky-yhteiskunnassa tarvitaan myös lastenkirjoja, joissa
esitellään rohkeita lapsia, jotka uskaltavat poiketa ruodusta!
Ulla
Virkamäen eläinhahmot ovat eloisia: pienillä nyansseilla hän ilmaisee
tunnetilat ja niiden muutokset. Leijonapojan ilmeissä väreilee pientä
kujemieltä, riemua, odotusta ja empimistä. Empon ja kavereiden seikkailuista haluaisi lukea kernaasti
myös lisää!
4 kommenttia:
Luimme viimeksi eilen tätä ja tällä kertaa kuvitus puhututti lapsiani. Tämä on kyllä oikein hyvä kirja monin tavoin. Olen iloinen, että kotimaisia taitajia kustannetaan!
Empo, jo toinen ilahduttava kuvakirjauutuus lyhyen ajan sisällä! Tänään luin iltasaduksi Lepakkopojan, joka sai (väsyneetkin) lapset tekemään hienoja oivalluksia kuvituksesta. Ja Empo jo tempoilee hyllyssä, huomessa se pääsee iltasaduksi...
Kiitos Bleuelle ja Pepitalle lukukokemusten välittämisestä. Hienoa, että nimenomaan kuvitus ankkuroi lapsen mielenkiinnon. Mielestäni se on ehdoton edellytys myös lapsen keskittymiselle itse tarinan kuuntelemiseen.
Ja lisäksi se auttaa kokonaisuuden ymmärtämisessä :)!
Lähetä kommentti