Pysytään pinnalla! Eli menovinkki, koontia eilisestä ja puffausta huomiselle

Tamperelainen runokirjakauppa Kattila on  hiljattain vaihtanut nimeään ja omistajapohjaansa.

Tulenkantajat-kirjakaupan ylläpidosta vastaavat yhdessä Runojen kannatusyhdistys, kirjankustantamo Sanasato ja Savukeidas-kustannus. Savukeitaan ja Sanasadon valikoiman lisäksi kaupalla on Suomen laajin runovalikoima, Kultti ry:n laaja lehtihylly sekä erilaista proosaa, matka- ja ruokakirjoja, esseitä, filosofiaa, aforismeja, lastenkirjoja, sarjakuvia sekä  pienlevy-yhtiöiden musiikkia.

Lisäksi kaupassa järjestetään lähes viikottain erilaisia kirjallisuus- ja kulttuuritapahtumia, muun muassa taiteilijavierailuja, haastatteluja, keskustelutilaisuuksia, performansseja ja musiikkiesityksiä.

Tänään perjantaina on mahdollisuus tavata klo 17 alkaen kirjailijat Seita Vuorela ja Salla Simukka ja osallistua keskusteluun heidän uusimmista romaaneistaan Karikko ja Toisaalla.

Molempien kirjojen kansikuvissa ollaan veden alla!

Kaupan kanssa samassa tilassa toimii myös Galleria Koppelo. Kaupassa voi viihtyä myös kahvi- ja teekupposen äärellä ja viettää aikaa lukunurkkauksessa. 

Kirjakauppa Tulenkantajat sijaitsee Tampereella pääkirjasto Metsoa vastapäätä, osoitteessa Hämeenpuisto 25.

Eilisessä Finlandia Junior –palkinnon julkistustilaisuudessa Kirjasäätiön puolesta puheen piti säätiön hallituksen jäsen, Akateemisen kirjakaupan toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt, joka käsitteli lukemiskulttuurin muutoksia. Hän referoi USA:ssa tehtyjä uusimpia neurologisia tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, kuinka aivomme näyttävät sopeutuvan digitaaliselta näytöltä lukemisen.

Sähkökirjasta huolimatta ”vanhanaikaisen kirjan” lukeminen pitää pintansa, kuten myös FJ-esivalintaraadin puheenjohtaja Ulla Pötsönen sanoi ehdokasasettelun tilaisuudessa: ” ”Lukuelämys pitää pintansa, paperisivun kääntely pitää pintansa.”

  

Kiinnostavasti Arrakoski-Engart summasi Iso-Britanniassa tehtyjä havaintoja:

Isossa-Britanniassa on tänä vuonna huolestuttu yli kymmenen vuotta täyttäneiden lasten lukemisen sisällöllisestä lässähtämisestä. Lukemaan opittuaan lapset jatkuvasti haastavat itsensä sekä sisällöllisen uskalluksen puolesta että siinä, kuinka vaikeita tai pitkiä tekstejä he lukevat. Kymmenvuotiaina englantilaiset lapset sitten pysähtyvät ja ryhtyvät lukemaan helpompia kirjoja, mikä osaltaan vaikuttaa koulumenestykseen negatiivisesti. Sillä koulussa sisällöt vaikeutuvat koko ajan ja vapaa-ajan lukemisen asteittainen haasteellisuus toisi hyvää tukea oppimiselle. Meillä Suomessa ei vastaavaa tutkimusta ole tehty tai ongelmaa havaittu. Me olemme edelleen huolissamme poikien vähäisestä lukemisesta mutta vastaavasti ahmimisikäisten lasten lukeminen näyttää täällä sujuvan ilman suurempia ongelmia. Poikien on sanottu pysyvän lukemisen syrjässä kiinni edes sarjakuvien voimalla mutta on meillä ollut monta hyvää kirjasarjaa Räppääjistä Pottereihin, Percy Jacksoneihin ja Paolineihin, joilla on myös pojat saatu hyvän tarinan makuun.

Kiinnostavia ajatuksia! Toisaalta miettii sitäkin, onko ns. helpomman lukemisen tarve pelkästään huono asia. Koulutyö vaatii lapsilta ja nuorilta entistä enemmän. Kenties tästä syystä luettavalta vapaa-ajan kirjallisuudelta vaaditaan nyt entistä enemmän ”aivot narikkaan” -fiilistä?

          

Arrakoski Engardt siteerasi myös Toronton yliopiston kognitiivisen psykologian emeritus professori Keith Oatleyn havaintoa, että kirjan lukeminen vaikuttaa käyttäytymiseemme lyhyellä aikavälillä:

Pitkän aikavälin eli kirjan lukemisen pysyväisvaikutusten tutkimisen metodiikasta kiistellään, joten siitä ei ole tutkimustuloksia. Meillä Suomessa tämä lukemisen pysyväisvaikutus tunnetaan nimellä sivistyneisyys. Mutta tämä tieteellisesti todistettu asia, että kirjan lukeminen vaikuttaa käyttäytymiseemme, on mielenkiintoinen. Eli yksinäiseksi väitetty hetki kirjan parissa voi nimenomaan vahvistaa lapsen sosiaalisia taitoja eikä pelkästään sanavarastoa. Olemme viime vuosina keskittyneet kovasti siihen, että olemme mitä syömme. Minusta meidän pitäisi nyt keskittyä siihen, että olemme mitä luemme ja että lapsemme tulevat olemaan mitä lukevat ja että lukeminen kannattaa – aina.

 

Tämän oivalluksen ydintä rouva Huu muhittelee vielä pitkään!

          

Finlandia Juniorista tänä vuonna päättänyt näyttelijä, ohjaaja ja laulaja Mari Rantasila korosti puheessaan, kuinka tärkeää on eri kulttuurien ja kielien tuntemus, sillä se avartaa maailmaamme ja tuo uusi virikkeitä eri ikäisille ja eri taustoista tuleville ihmisille. 

Rantasila arvostikin Rönnsin kuvakirjassa erilaisuuden hyväksymisen ja luopumisen vaikeuden teemoja: 

Teos viestii, ettei erilaisuus ole pelottavaa tai negatiivista. Kirjan isän sanoin ”Viktigast är inte VAD det är för ett djur utan HUR det är.”

Rantasila kyseenalaisti myös Helsingin Sanomissa esittämäni näkemyksen, että ”myyntitilastojen kärjessä keikkuvia teoksia ei kannattaisi huomioida ollenkaan” Finlandia Juniorin ehdokasasettelussa. Protestoin lähinnä Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu pihalla -kirjan ehdokkuutta, ennen muuta siksi, että tekijät ovat saaneet saman sarjan aiemmasta osasta jo kertaalleen Finlandia Juniorin. 

Rantasila argumentoi seuraavasti:  

Olen eri mieltä asiasta. Jos näin olisi, viesti olisi se, että yleisönsä löytävä kirja ei ole taiteellisesti palkinnon arvoinen. Toisaalta kaikki kirjat, jotka eivät myy, olisivat näin ajatellen mahdollisia ehdokkaita. Palkinto ei ole apuraha, jossa pitääkin ottaa huomioon taloudelliset seikat. Se annetaan taiteellisesti korkeatasoisesta teoksesta. Kaupallinen menestys ei työtä paranna muttei myöskään huononna.

Ymmärrän Rantasilan näkemyksen osittain. Onhan Finlandia-palkinnot perustettu alkujaan nimenomaan kotimaisen kirjallisuuden myynnin ja arvostuksen vauhdittamiseksi.

Olen seurannut alaa likeltä jo neljännesvuosisadan verran ja tiedostan lasten- ja nuortenkirjallisuuden markkinointimekanismien psykologian myös kirjailijoiden ja kuvittajien näkökulmasta. 

Kustantajat ovat 2000-luvulla jatkuvasti karsineet ja niukentaneet kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden markkinointia ja kohdentaneet sitä vain taattuihin tekijänimiin. Siksi mielestäni Finlandia Juniorin tehtävä olisi läväyttää kunkin vuoden lasten- ja nuortenkirjauutuudet tarjottimelle mahdollisimman monipuolisesti, yllättävästi ja myös tätä kirjallisuuden aluetta uudistavalla tavalla siten, että suuren, laajan ja ennakkoluulottoman lukija-, ostaja- ja käyttäjäkunnan käsitys korkeatasoisesta kotimaisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta entisestään laajenisi.

Rantasila paljasti myös suoraan, että koska viime vuonna palkittiin nuortenkirja, niin nyt oli lastenkirjan vuoro.

Huomenna on taas tärkeä päivä. Lastenkirjahyllyssä alkaa perinteinen joulukirjakalenteri. Joka päivä esitellään yksi jouluaiheinen lasten- tai nuortenkirja tai tietokirja.

Ennakkoon emmin, riittääkö hyviä joulumielen nostatuskirjoja vielä uuteen rykäykseen, mutta vielä mitä! Taas täytyy tehdä karsintaa ja kompromisseja.