Helsinkiläinen Heikki Kalliola valitti Helsingin
Sanomien yleisönosastossa viime keskiviikkona Akateemisen kirjakaupan
vähäistä nuortenromaanitarjontaa otsikolla "Entisaikojen veroisia nuortenkirjoja ei enää julkaista":
Suunnistin jouluostoksille maan suurimpaan kirjakauppaan. Tarjontaa on monessa kerroksessa tuhansia nimikkeitä pikkujulkkisten elämäkerroista hindujen keittokirjoihin. Myös lapsille on paljon kuvakirjoja.
Vain nuorten kirjallisuuden hylly on ällistyttävän vaatimaton. Harry Potterien lisäksi on muutama muu kiiltäväkantinen fantasiakirja. Alan klassikot puuttuvat.
Rouva Huu ei ole hetkeen poikennut
Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa eikä ole siis liioin tutustunut uudistetun lasten- ja nuortenkirjaosaston hyllytykseen.
Kalliolaa oli yhtä kaikki kirjakaupassa ohjeistettu menemään antikvariaattiin hankkimaan kaipaamiaan nuortenkirjaklassikkoja.
On silti vaikea uskoa sekä Kalliolan
väitettä että Akateemisen kirjakaupan olematonta nuortenkirjavalikoimaa todeksi.
Kalliola lopettaa mielipidekirjoituksensa seuraavasti:
Ellei ole hyvää uustuotantoa, miksi nuorisokirjallisuuden klassikoista ei oteta uusintapainoksia? Uskon, että ne viihdyttäisivät nykyistä sukupolvea siinä missä omaanikin aikoinaan.
Toki vanhoja
nuortenkirjaklassikoita pidetään yhä hengissä ja niitä tuotetaan uusina
painoksina – ja mikä ilahduttavinta – myös kieleltään ja ulkoasultaan
uudistettuina suomennoksina!
Tämän vuoden ilonaiheita ovat
esimerkiksi Minervan kautta ilmestynyt John Finnemoren Robin Hood, Lauri
Lahikaisen uutena suomennoksena sekä Arthousen kustantama, Sari Karhulahden uutena suomennoksena
ilmestynyt Pikku naisia I ja II kolmantena painoksena ja nostalgisin kansikuvin varustettuna. Karhulahti on suomentanut uudelleen myös F. H. Burnettin Salaisen puutarhan vuonna 2006, ja tästäkin klassikosta on otettu tänä vuonna uusi, toinen painos. 
Minerva on julkaissut viime vuosina myös aivan uusia, aiemmin Suomessa tuntemattomia L. M. Montgomeryn romanttisia teoksia Sisko Ylimartimon suomentamina. Tänä vuonna on ilmestynyt Hedelmätarhan Kilmeny ja Perinnönjakajat.
Vuonna 2008 Minerva julkaisi myös Jules Vernen
klassikot Maailman ympäri 80 päivässä ja Kapteeni Nemo, Kristiina Haatajan uudelleen suomentamina.
Ja pienemmän kielialueen todellisesta kulttuuriteosta on kyse unkarilaisen Ferenc Molnárin Koulupoikia-klassikkoromaanin uudessa Outi Hassin suomennoksessa, joka on ilmestynyt Otavan kautta. Erityskiitoksen kirja saa Timo Mänttärin hauskasta kansikuvasta!
Ensin ajattelin, että Kalliolan mielipidekirjoituksessa on kyse ikääntyneen sukupolven nostalgiasta
oman lapsuuden ja nuoruuden lukukokemuksia kohtaan, mutta tämän päivän
Helsingin Sanomissa helsinkiläinen 9.- luokkalainen Niilo Harja kirjoittaa
Nuorten Postissa otsikolla "Lukemista ei pidä unohtaa, eikä hyviä
kavereitakaan" ja minun piti
hieraista silmiäni:
Olen huomannut, ettei kirjailijoilta synny enää vanhojen klassikkojen tapaisia teoksia. Itse valitsen kirjani isäni kirjahyllystä. Sieltä olen löytänyt muutamia helmiä, kuten Edgar Wallacen Luutnantti Romuluun ja lukuisia Veikko Huovisen romaaneja.
Yhdeksäsluokkalaisen pojan kannanoton voi toki tulkita pelkäksi kuriositeetiksi paljon lukevan pojan persoonallisista mieltymyksistä, mutta yhtä kaikki kyse on mielestäni taas yhdestä todisteesta, joka puhuu sen puolesta, että suomalaisten lasten ja nuorten lukemiskulttuuri ja lukuharrastus on murroksessa... eikä asiasta tarvitse olla huolissaan, vaan pikemminkin pitää anturit ojossa ja kuunnella avoimin mielin nuorison monenkirjavia mieltymyksiä – niin kotona, koulussa, kirjakaupassa, kirjastossa kuin kustantamoissakin.
2 kommenttia:
Katselin tänään yhden ison kirjakaupan lasten- ja nuortenkirjojen hyllyjä. Lastenkirjoissa oli Ella-, Risto Räppääjä ja Sinttu-kirjoja niin paljon, ettei muita kirjoja sitten paljon mahtunutkaan. Ts. muutakin oli mutta yksittäisiä kappaleita. Nuortenkirjoissa oli sitten monenlaista, mm. kirjoja, jotka itse laskisin lastenromaaneiksi (esim. Ellilän Majavakevät). Klassikoita en huomannut kummassakaan (!) hyllyssä kuin juuri Salaisen puutarhan (ja se tyttärellä jo on).
Koukkasin sitten aikuisten osastolle. Sieltä löytyi sekä Montgomeryä että mainitsemasi Finnemoren Robin Hood. Jäin miettimään, julkaistaanko klassikkonuortenkirjoja nuorille vai aikuisille, jotka nostalgiasyistä lukevat niitä. Ainakin kirjakaupan sijoittelu viittaisi jälkimmäiseen.
Sehän ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö lapset ja nuoret mielellään lukisi klassikoita. Klassikoiden ostaminen lapsille ja nuorille olisi kuitenkin helpompaa, jos kirjat löytyisivät heille suunnatuista hyllyistä. :-/
Kirsti K. “tutkija toimittaja Helsingin Kalliosta Kolmannelta linjalta” antoi sähköpostitse seuraavan raportin, joka on yhdenmukainen myös Floran kommentin kanssa.
Eli useammassakin kirjakaupassa taitaa olla nuortenkirjaklassikoiden hyllytys ja kohderyhmäajattelu pielessä:
"Tutkiva toimittaja iski, kun sopiva tilanne sattui eteen. Helsingin Akateeminen on siis tsekattu keskiviikkona iltapäivästä ja näin se on: toisessa kerroksessa on pelkästään lastenkirjoja (eri ikäisille lapsille ja erilaisia kirjoja ja seassa muuta lapsille sopivaa tavaraa).
Nuortenkirjat ovat alakerrassa Pohjoisespan sisäänkäynnistä tultaessa vasemmalla puolella sivussa melkein perällä, siellä, missä aiemmin oli jonkin verran sarjakuvakirjoja. Sarjakuvakirjat ja -lehdet ovat takaseinällä siellä missä ennen olivat lasten- ja nuortenkirjat.
Nuortenkirjoja on nyt muutama hylly ja mikäli en nyt aivan sokea ole, kaikki hyllyillä oleva kirjan ovat yksinomaan nykynuortenkirjoja eli enimmäkseen fantasiaa ja muita nykygenrejä . Hesarin yleisönosastokirjoittaja oli siis AIVAN OIKEASSA: ei nuortenkirjallisuuden klassikkoja, ei esimerkiksi ainuttakaan niistä jotka mainitsit blogissasi. Ainoat klassikot mitä näin olivat näitä aikuisten á la Tolstoi, Dickens, Dumas, Austin, Aho, Waltari jne."
Lähetä kommentti