”Kaunis käsiala on tarpeen, jos aikoo kirjailijaksi”

Maijaliisa Dieckmann: Metsän poika tahdon olla. Aleksis Kiven tarina. Schildts & Söderströms 2013. 189 sivua. Kansikuva Aino Ahtiainen.

Maijaliisa Dieckmann (s. 1934) on viime vuosina paneutunut ansiokkaasti suomalaisen historian merkkimiehiin ja naisiin. Hän on kirjoittanut osittain fiktiiviset, mutta myös laajaan taustamateriaaliin pohjautuvat lasten- ja nuortenromaanit Fredrika Runebergista (Fredrika-rouvan koulu: kertomus 1800-luvun puolivälin Porvoosta, Tapani Löfvingistä (Kerjäläistyttö ja sissipäällikkö, 2009) ja Zacharias Topeliuksesta (Satujen kuningas, Sakari Topeliuksen tarina, 2011). Kaikkien neljän kirjan kustantamisesta on kiittäminen Schildts & Söderströmsin kustantamoa.

Tänä vuonna on Aleksis Kiven (oik. Alexis Stenvall, 1834–1872) vuoro. Metsän poika tahdon olla kertoo Kiven poikavuosista eloisasti ja aikakautensa mentaliteetille uskollisesti. Suomen kansalliskirjailijasta piirtyy nuorelle lukijalle kiinnostava muotokuva, joka toimii erinomaisena sisäänheittäjänä Kiven teoksiin.

Taaborinvuoren vuoren peikot näyttäytyvät pojalle jo lapsuudessa väkevinä hahmoina. Nummisuutarien Eskon esikuva juontuu suurista hääpidoista, joissa oli kaksi sulhasta, ”se oikea sekä se toinen, joka jostain kumman syystä luuli saavansa morsiamen omakseen.”

Aleksin isä Eerikki on pitäjän arvostettu räätäli ja tuurijuoppo. Isä toivoo pojasta työlleen jatkajaa. Käytännöllinen ja perheen kunniasta tarkka äiti Annastiina arvelee Aleksissa  olevan ainesta papiksi asti. Poika itse haluaa jahtivuodiksi.

Dieckmann niveltää kerronnan lomaan todisteita nuoren Aleksis Stenvallin viehtymyksestä kuunnella tarinointia aina kun siihen tarjoutuu pieninkin mahdollisuus. 

Isän asiakkaiden vierailut perheen kotona antavatkin pojalle paljon sytykettä omalle mielikuvitukselle. Persous tarinan iskennälle huomataan pian laajemmalti, ja Nurmijärven  silmäätekevä isäntäkin kiinnittää huomiota pojan hoksottimiin: ”– No jo olet nokkela poika, kraatariksi ihan liika viisas. ”

Romaanissa kuvataan kauniisti Aleksis Kiven lämmintä veljesrakkautta pikkusiskoon Agnekseen. Vierauden tunto suurissa joukoissa ja tyttöjen parissa ilmenevät pojassa jo varhain:

Janne-veli joutuu ilosilmäisten tyttöjen pyöritykseen, mutta Manu piiloutuu poikajoukkoon. Ei edes Alpertista ole piirissä pyörimään. Aleksi ajattelee, ettei hänestä itsestäänkään taida koskaan tulla Jannen veroista tyttöjen suosikkia. Häntä kiinnostavat enemmän syvien metsien karhut, sudet ja ilvekset ja korkealla kaartelevat havukat.

Koulumestarin Malakias Costiander kiinnittää huomiota kraatarin pojan tiedonjanoon ja kykyyn eläytyä kerrottuun. Niin Aleksis pääsee kirkonkylän koululle kiertokoulua parempaa oppia saamaan ja sieltä sitten aina Helsinkiin asti.  

Aleksi puree hampaansa yhteen. Hänen on kestettävä  pilkka ja ilkeät sanat, sillä koulu avaa hänelle oven ihmeelliseen maailmaan, kirjojen ja kirjallisuuden taivaaseen. Se on uskomaton aarreaitta. Mitä kaikkea ihmiset ovat aikojen kuluessa kirjoittaneet! Mitä kaikkea ihmeellistä on painettu ja koottu kansien väliin – runoja, satuja, tarinoita, näytelmiä, niin iloa kuin surua. Kaikkea sellaista, mistä Malakias Costiander ehti vain vähän vihjata. 

Aleksi tietää jo nimiä, joiden taakse näitä aarteita kätkeytyy. Niitä hän tulee lukemaan, kunhan vain saa käsiinsä. On Shakespeare, on Cervantes, on Ilias ja Odysseia, Goethe ja Schiller ja suuret pohjoismaiset mestarit. Ja sitten vielä Suomen kansantarinoiden loppumaton aarteisto! Niiden vuoksi kannattaa kärsiä pilkkaamistakin.

Ilman Janne-veljen henkistä ja materiaalista tukea Aleksis olisi tuskin rankoista kouluvuosista selvinnyt. Kauniisti Dieckmann piirtää kuvaa perheyhteyden vankasta kannustukssta ja eri perheenjäsenten piilevästä tietoisuudesta, että pojasta tulee vielä jotakin suurta ja erityistä.

Romaanin päättävissä jälkisanoissa Dieckmann tiivistää Aleksis Kiven myöhempää kirjallista tuotantoa ja sen merkitystä nykypäivän nuorille lukijoille. 

Toivottavasti moni kaukokatseinen äidinkielen opettaja luetuttaa valikoituja jaksoja Dieckmannin romaanista viimeistään yläkoululaisille, jotka ottavat tuntumaa Seitsemään veljekseen tai Kiven lyriikkaan.

Tänään vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää Aleksis Kiven syntymäpäivän kunniaksi. Päivä on vakiintunut myös kirjastoissa ja kouluissa mielikirjapäiväksi. Lukukeskuksen sivuilta löytyy vinkkejä päivän viettoon