Rebecca Harry: Pikkupupun joululahja. Suomentanut Tuula Syvänperä. 23 sivua. Karisto 2014.
Brittiläisen Rebecca Harryn kuvakirja Pikkupupun joululahja on hyvä esimerkki joka jouluksi ilmestyvistä sisällöltään ja visuaalisuudeltaan yltiöidyllisistä tarinoista, joissa metsän eläimet virittäytyvät joulun viettoon.
Kirjan kannessa ja sisäsivujen kuvituksessa on hopeanväristä kimalletta.
Pikkupupu
lähtee lammen jäälle luistelemaan ystäviensä hiiren, ketun ja karhun kanssa,
mutta ystävät lähtevät yksi kerrallaan viluissaan kotiin. Pupu jää
yksin metsään ja löytää hangesta hopeakolikon. Herra Mäyrän kaupasta se tekee
ostokset ja lähtee takaisin kotikoloonsa ja ryhtyy työhön.
 |
| Kuten kuvasta näkyy, pupu on somistanut pesäkolonsa jo täyteen joulutällinkiin, mutta vielä sillä on aikaa ja viitseliäisyyttä muutamaan joululahjaan. Rebecca Harryn kuvitusta kuvakirjaan Pikkupupun joululahja (Karisto 2014). |
Jokainen
pupun ystävistä saa siltä lahjaksi lämmintä päälle pantavaa.
Lopuksi
kokoonnutaan metsän ison joulukuusen ympärille. Muut eläimet ovat pahoillaan,
sillä niillä ei ole mitään vastalahjaa pupulle.
Mutta
pupu ei siitä piittaa, sillä ”ystävyys on kaikkein suurin lahja”.
Mitäpä
siihen on lisäämistä?
2 kommenttia:
Mä jotenkin pitkään vastustelin näitä tämän tyyppisiä yltiöidyllisiä kirjoja, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että olennaista on ehkä lukea paljon. Vaikka sitten näitäkin.
Ja ainakin kolmevuotiasta se kimalle valitettavasti houkuttaa, joten kaiken maailman kimaltavien keijujen väliin saa sitten välillä ujutettua jotain, mitä itsekin haluaa lukea :D
Ja toisaalta - onhan nää usein oikeasti ihan sympaattisia. Kuten juuri se ystävyysasia. Tottahan se on.
Naulan kantaan, Liina: lastenkirjallisuuden rikkaus on juuri tässä yltäkylläisessä tarjonnassa, jossa on tunteita ja tunnelmia ja aihepiirejä ihan laidasta laitaan.
Huomiseksi on luvassa sitten 11. luukku, ja siitä on kyllä idylli kaukana!
Lähetä kommentti