Syvistä, kliseisistä vesistä kohti valoa

Anne-Maija Aalto: Syvään veteen, 253 sivua, Otava 2016.

Nuortenkirjallisuus toistaa tiettyjä kliseitä sukupolvesta toiseen. Anne-Maija Aallon esikoisromaanista löytyy peräti kolme klassisista tyttökirjoista tuttua juonnetta: 1) orpous, 2) kirjoittamisen kautta itseään jäsentävä tyttösankari, joka 3) löytää sielunsukulaisen itseään yli puolet vanhemmasta äidinkielenopettajasta. 

Tyttökirjallisuuden historiasta löytyy vaivatta useita toisintoja pienin variaatioin, mm. Louisa M. Alcottin Pikku naisia (alk. Little women, 1868/1869) Jean Websterin Setä Pitkäsääri (alk. Daddy Longlegs, 1912, Rauha S. Virtasen Ruusunen (WSOY 1968) ja Marika Uskalin Hopeanorsu (WSOY 2004).

15-vuotias Taika jää äidin kuoltua auto-onnettomuudessa kokonaan tyhjän päälle, koska isä ei pysty käsittelemään asiaa tyttärensä kanssa lainkaan. Isä myy kotitalon ja lähtee Indonesiaan selvittämään päätään. Taika lähetetään äidin siskon luokse Turkuun. Kotikylään jää hyvä ystävä Leena ja kaikki muistot. 

Sydämessäni on ihmisen mentävä aukko. Se ammottaa vaativana, sykkii, odottaa että joku sen vielä täyttäisi ja veisi ikävän. 

–   – Tartun häntä kädestä ja me seisomme siinä, katselemme yhdessä tyhjää huonetta. Olemme kuin välitilassa, katsomme sitä mikä on nyt jo mennyt, ja tulevaisuus on edessämme vielä pelkkiä aavistuksia.

Anne-Maija Aalto (s. 1988) opiskelee Turun yliopistossa kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista. Turun yliopiston luovan kirjoittamisen Ote-verkkolehden haastattelussa hän sanoo kirjoittaneensa lohturomaanin, jollaisen olisi itse halunnut teini-ikäisenä lukea.

Tietty nostalgia jo elettyä nuoruutta kohtaan työntyy rivien välistä. Nuoruuden tunnot jäävät hieman ulkokohtaisesti kuvatuiksi. 

Taikan surutyön kuvaus etenee melko ennalta arvattavasti. Sen sijaan nykytyttöjen roolimallien pohdinta on nasevaa: 

–     – Linja-autopysäkin mainoksessa on alusvaatteisillaan kaunis nainen selkä kaarella, silmissä tietävä katse. Mainoslause on haaste kaikille naisille: Dare to be bold. 

Pitäisi olla niin monia asioita naisena. Rohkea ja uskalias ja seksikäs ja kaunis ja itsenäinen ja herkkä ja tuhma ja kiltti ja ja ja – 

Pelkkä ajatuskin on uuvuttava.
 

Otavan nuortenromaanikilpailun kärkikolmikko – Aallon kirjan lisäksi kilpailun voittanut Nadja Sumasen Rambo (Otava 2015) ja Pete Suhosen Koira joka kävi coffee-shopissa (WSOY 2015) – on nyt saatu julki. 

Toissa viikolla julkistettiin jo uusi WSOY:n nuortenromaanikilpailu itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi. Isoilla kustantajilla on nyt haku päällä, kuinka nuoret saadaan lukemaan.

Anne-Maija Aalto kertoo Otto Rantasen haastattelussa Ote-verkkolehdessä, että osallistuminen kilpailuun oli sattumaa:    

  

Kilpailuohjeet ja deadline asettivat kirjoittamiselle puitteet ja rajat sekä toimivat osin myös inspiraationa – ikään kuin pakkona kirjoittaa. Kesäinen kirjoitusrupeama lähtikin kulkemaan ihailtavan ripeää tahtia. ”Elin intensiivisesti sen ajan tekstin maailman kanssa”, Aalto kuvailee prosessia. ”Olin aluksi mökillä ilman sähköä. Kirjoitin puolet käsikirjoituksesta lyijykynällä vihkoon, ja siirsin myöhemmin koneelle muokattavaksi.” Romaanikäsikirjoitus valmistui lopulta kahdessa kuukaudessa.

WSOY:n äskettäin julkistetun kirjoituskilpailun säännöt ovat yhteneväiset Otavan kanssa, eli kilpailuun voivat osallistua kaikki, jotka eivät ole aiemmin kunnostautuneet nuortenkirjailijoina. Olisiko tämä uusi kilpailu sittenkin voinut antaa myös konkareille tilaisuuden kokeilla vaikkapa tyyten erilaista tyylilajia ja ilmaisua? 

Nyt kilpailun raadissa istuvat kustantajan edustajien lisäksi kolme konkarikirjailijaa, Laura Lähteenmäki, Salla Simukka ja Siri Kolu.