3. luukku: ”Joulu on kaikkien aikojen paras keksintö”, tuumaa Marikki

Astrid Lindgren: Marikin joululoma, kuvittanut Ilon Wikland, suomentanut Laila Järvinen, 59 sivua, WSOY 1996.

Joulu liittyy olennaisena osana moneen rakastettuun lastenkirjaklassikkoon. Joulun erityishohde on hyödynnetty myös tekemällä näistä joulun vieton kuvauksista myös omia laitoksia.

Astrid Lindgrenin lastenromaaneissa joulu on aina isosti esillä.

Marikin joululoma on katkelma lastenromaanista Marikki, jossa se on alun perin julkaistu lukuna Nyt tuuli ja myrsky taas riehumaan käy.

Marikki ja Liisa ovat impulsiiviset, usein hetkellisten päähänpistojen varassa toimivat sisarukset. Astrid Lindgren on kirjoittanut Marikin hahmoon paljon hyvän ystävänsä Anne-Marie Ingeströmin piirteitä.

Marikki ja Liisa leipovat joulupipareita. Lindgrenin lapsilähtöinen
kasvatusfilosofia ulottuu usein myös kuvituksiin: lattiakin saa hentoisen
jauhopeitteen leipomisen tuoksinassa! Ilon Wiklandin kuvitusta
Astrid Lindgrenin kuvakirjaan Marikin joululoma (WSOY 1996).

Marikin ja Liisan kotona Kesäkummussa jouluun valmistaudutaan pitkän kaavan mukaan:

Äiti laittaa makkaroita ja suolaa kinkkua, valmistaa katajanmarja-juomaa ja valaa kynttilöitä. Marikki ja Liisa saavat myös auttaa. He leipovat piparkakkuja ja keittävät nekkuja, he tekevät marsipaanista pieniä ihania porsaita ja leikkaavat silkkipaperia keittiön hellan tankoa varten. Joka päivä tapahtuu jotain erikoista, ja tuntuu yhä enemmän ja enemmän joululta. Mitä ihanin piparkakkujen, nekkujen ja muiden herkkujen tuoksu leijuu koko Kesäkummun yllä. Marikki vetää tuoksua sieraimiinsa ja sulkee silmänsä.

”Joulu… tuoksuu joululta!”

Astrid Lindgrenillä on ällistyttävä taito kirjoittaa elämänmakuista, luontevaa dialogia, jossa lapsen ajatusmaailma on aina kunnioittavasti läsnä.

Marikin joululomassa isoimman roolin anastaa tyttöjen pitkäksi venähtänyt luistelumatka Omenakumpuun. Sankka lumituisku hidastaa tyttöjen kotiinpaluuta, ja autoritäärinen isä jylisee paheksuntansa puhelinlinjoja myöten:

”Kuulehan neiti Hurjanhieno”, sanoo isä, ”mitähän jos kerrankin ajattelisit asioita etukäteen… Lähteä nyt tällaisessa pakkasessa noin pitkälle matkalle! Ajattele, jos olisitte paleluttaneet nenänne, niin että ne olisivat tipahtaneet tielle, mitä silloin olisit sanonut?”

Lindgrenin lapsiystävälliseen kasvatusfilosofiaan kuuluu, että isä loihtii näin konkreettisen uhkakuvan jäätyneen nenän putoamisesta Marikille. Tokihan näin dramaattinen visio havahduttaa Marikin huomaamaan, että matkassa oli eittämättä omat vaaranpaikkansa…

Lisää Astrid Lindgrenin jouluidylliä:

Astrid Lindgren & Ingrid Vang Nyman: Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset, suomentanut Kristiina Rikman, WSOY 2012. 

Astrid Lindgren & Ilon Wikland: Taina Tomera auttaa mummia, suom. Marja Makkonen, WSOY 1963.

Astrid Lindgren: Joulukertomuksia, useita kuvittajia ja suomentajia, WSOY 2006.

Astrid Lindgren & Ilon Wikland: Melukylän joulu, suomentanut Kerttu Piskonen. WSOY 1964, 9. painos 2003.