Mila Teräs & Silja-Maria Wihersaari: Hotelli Hämärä ja kummituspurkki, 60 sivua, Karisto 2018. Kannen suunnittelu Lotta Kauppi.
Jyri Paretskoi & Nadja Sarell: Elias ja sukkapallopommipuu, 60 sivua, Karisto 2018. Kannen suunnittelu Lotta Kauppi.
Karistokin
on tarttunut haasteeseen julkaista lukutaidon alkuun helppolukuista
lastenkirjallisuutta.
Karistolla
on toki entuudestaan monta lastenromaanisarjaa, joissa kirjasin on verraten
suurta ja tarina-aineskin koukuttavaa (esim. Johanna Hulkon Geoetsivät-, Anneli Kannon Futistyttö-,
Kalle Veirton Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka-sarjat). Nämä aiemmat sarjat
sopivat kuitenkin jo luistavan lukutaidon saavuttaneelle aloittelevalle
lukijalle.
 |
| Kirjakärpänen-sarjan kuvitus on poikkeuksellisen onnistunutta. Tässä aukeamassa kuva ja teksti ovat niukimmillaan sarjakuvailmaisussa. Nadja Sarellin kuvitusta Jyri Paretskoin lastenkirjaan Elias ja sukkapallopommipuu (Karisto 2018). |
Kirjakärpänen-sarjan formaatti on samankaltainen kuin WSOY:n pari vuotta sitten
alkaneessa Lukupalat-sarjassa. Arkisesta tilanteesta löytyy jännittävä
mysteeri Mila Teräksen &
Silja-Maria Wihersaaren Hotelli Hämärä
ja kummituspurkki –kirjassa ja mielikuvitus tekee arjesta vähän
hohdokkaampaa Jyri Paretskoin
& Nadja Sarellin kirjassa Elias
ja sukkapallopommipuu.
Teräksen
& Wihersaaren kirjassa on luotu kiinnostava miljöö: Minäkertojana toimivan Teon ja tämän veljen Tuukan
vanhemmat ovat hankkineet ränsistyneen hotellin. Perheeseen kuuluvat myös mummi
ja pappa, jotka kasvattavat marsuja.
Pojat saavat ystäväkseen naapurin Leila-tytön ja kummajaistutkija Tappinenkin on
säväyttävä persoona.
 |
| Äidillä ei ole remontin takia aikaa kuulostella hotellista kuuluvia outoja ääniä, kun taas lapset ovat herkempiä kaikille mysteereille. Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta Mila Teräksen lastenkirjaan Hotelli Hämärä ja kummituspurkki (Karisto 2018). |
Paretskoin
& Sarellin kirjassa juoni on rajattu ensin Eliaksen ja Lulu-koiran
kahdenkeskiseen seikkailuun. Kummankin kirjan henkilöhahmoihin on sälytetty osoittelematonta moniarvoisuutta Leilan ja Emman tummemman ihonvärin ja Teon veljen Tuukan kehitysvamman kautta.
Helppolukuisuudella
on monta mittaria: oleellista on muun muassa valita selkeä ja riittävän iso
kirjasintyyppi ja tehdä rivityksestä riittävän väljä.
 |
| Nadja Sarellin kuvitus ottaa välillä myös yllättäviä näkökulmia, tässä kiperää tilannetta seurataan Kurre K. Oravaisen vinkkelistä. Sarellin kuvitusta Jyri Paretskoin lastenkirjaan Elias ja sukkapallopommipuu (Karisto 2018). |
Hotelli Hämärä –kirjassa teksti ja kuvat sijoittuvat taitossa hieman Sukkapallopommipuuta vaihtelevammin ja rytmikkäämmin aukeamille.
Paretskoin kirjan sinänsä vinkeä nimi on pituutensa vuoksi vähän haastavampi aloittelevan
lukijan hahmotettavaksi.
 |
| Kummajaistutkija Homero Tappisella on lopulta ratkaiseva rooli kummitusten karkottamisessa. Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta Mila Teräksen lastenkirjaan Hotelli Hämärä ja kummituspurkki (Karisto 2018). |
Helppolukuisuus
on harmillisesti unohdettutakakannen esittelytekstissä: lapsen kannalta
koukuttavampi ja lyhyempi juonikuvaus olisi puoltanut paremmin paikkaansa
Helppolukuisuus
ei välttämättä tarkoita sitä, että kirjan kieli olisi hyvin pelkistettyä
rautalankakieltä ilman mitään vivahteita. Persoonallinen ilmaisu on sallittua,
mutta sitäkin tärkeämpää on, että juoni tempaa lukijan mukaansa ja tarina naulitsee
lukemaan kirjan yhdeltä istumalta loppuun asti. Tämän vaatimuksen molemmat sarjan
aloittavat kirjat täyttävät ilman mitään ulkokohtaisia vippaskonsteja.
Kummankin kirjan lopetus vihjaa siihen, että seikkailut vielä jatkuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti