perjantai 17. elokuuta 2018

Suriseva kirjakärpänen pitää lukijan hereillä








Mila Teräs & Silja-Maria Wihersaari: Hotelli Hämärä ja kummituspurkki, 60 sivua, Karisto 2018. Kannen suunnittelu Lotta Kauppi. 

Jyri Paretskoi & Nadja Sarell: Elias ja sukkapallopommipuu, 60 sivua, Karisto 2018. Kannen suunnittelu Lotta Kauppi. 
 






Karistokin on tarttunut haasteeseen julkaista lukutaidon alkuun helppolukuista lastenkirjallisuutta.

Karistolla on toki entuudestaan monta lastenromaanisarjaa, joissa kirjasin on verraten suurta ja tarina-aineskin koukuttavaa (esim. Johanna Hulkon Geoetsivät-, Anneli Kannon Futistyttö-, Kalle Veirton Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka-sarjat). Nämä aiemmat sarjat sopivat kuitenkin jo luistavan lukutaidon saavuttaneelle aloittelevalle lukijalle.


Kirjakärpänen-sarjan kuvitus on poikkeuksellisen onnistunutta.
 Tässä aukeamassa kuva ja teksti ovat niukimmillaan
 sarjakuvailmaisussa. Nadja Sarellin kuvitusta Jyri Paretskoin
lastenkirjaan Elias ja sukkapallopommipuu
(Karisto 2018). 


Kirjakärpänen-sarjan formaatti on samankaltainen kuin WSOY:n pari vuotta sitten alkaneessa Lukupalat-sarjassa. Arkisesta tilanteesta löytyy jännittävä mysteeri Mila Teräksen & Silja-Maria Wihersaaren Hotelli Hämärä ja kummituspurkki –kirjassa ja mielikuvitus tekee arjesta vähän hohdokkaampaa Jyri Paretskoin & Nadja Sarellin kirjassa Elias ja sukkapallopommipuu.

Teräksen & Wihersaaren kirjassa on luotu kiinnostava miljöö: Minäkertojana toimivan Teon ja  tämän veljen Tuukan vanhemmat ovat hankkineet ränsistyneen hotellin. Perheeseen kuuluvat myös mummi ja pappa, jotka kasvattavat marsuja.  Pojat saavat ystäväkseen naapurin Leila-tytön ja kummajaistutkija Tappinenkin on säväyttävä persoona.


Äidillä ei ole remontin takia aikaa kuulostella hotellista kuuluvia outoja ääniä,
kun taas lapset ovat herkempiä kaikille mysteereille.
Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta Mila Teräksen lastenkirjaan
Hotelli Hämärä ja kummituspurkki (Karisto 2018). 
 


Paretskoin & Sarellin kirjassa juoni on rajattu ensin Eliaksen ja Lulu-koiran kahdenkeskiseen seikkailuun. Kummankin kirjan henkilöhahmoihin on sälytetty osoittelematonta moniarvoisuutta Leilan ja Emman tummemman ihonvärin ja Teon veljen Tuukan kehitysvamman kautta. 

Helppolukuisuudella on monta mittaria: oleellista on muun muassa valita selkeä ja riittävän iso kirjasintyyppi ja tehdä rivityksestä riittävän väljä.


Nadja Sarellin kuvitus ottaa välillä myös yllättäviä näkökulmia, tässä kiperää
 tilannetta seurataan Kurre K. Oravaisen vinkkelistä. 
 Sarellin
 kuvitusta Jyri Paretskoin lastenkirjaan
 
Elias ja sukkapallopommipuu
 (Karisto 2018). 


Hotelli Hämärä –kirjassa teksti ja kuvat sijoittuvat taitossa hieman Sukkapallopommipuuta vaihtelevammin ja rytmikkäämmin aukeamille. 

Paretskoin kirjan sinänsä vinkeä nimi on pituutensa vuoksi vähän haastavampi aloittelevan lukijan hahmotettavaksi.


Kummajaistutkija Homero Tappisella on lopulta ratkaiseva rooli kummitusten
karkottamisessa. 
Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta Mila Teräksen
lastenkirjaan
  Hotelli Hämärä ja kummituspurkki (Karisto 2018). 
 


Helppolukuisuus on harmillisesti unohdettutakakannen esittelytekstissä: lapsen kannalta koukuttavampi ja lyhyempi juonikuvaus olisi puoltanut paremmin paikkaansa

Helppolukuisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että kirjan kieli olisi hyvin pelkistettyä rautalankakieltä ilman mitään vivahteita. Persoonallinen ilmaisu on sallittua, mutta sitäkin tärkeämpää on, että juoni tempaa lukijan mukaansa ja  tarina naulitsee lukemaan kirjan yhdeltä istumalta loppuun asti. Tämän vaatimuksen molemmat sarjan aloittavat kirjat täyttävät ilman mitään ulkokohtaisia vippaskonsteja.



Kummankin kirjan lopetus vihjaa siihen, että seikkailut vielä jatkuvat. 





Ei kommentteja: