Hyvää tekeviä kuplia ja meren kuohua

 

Leena Paasio: Meren koskettamat, 300 sivua,  WSOY 2024. Kansikuva Riikka Turkulainen. 

 
–      Sano, että täällä on aina tällaista, kuulin Hanneksen äänen takaani. 

–      Joo on. Tai siis aina, kun ei tuule, myrskyä tai sada. Eli ehkä yhtenä tai kahtena päivänä vuodessa, naurahdin. 

–      Etkö sä koskaan kaipaa mitään muuta? Tai siis älä ymmärrä väärin, ulkosaaristo on mielettömän upea mutta onhan Utö aika pieni. 

–      Jep, noin kilometrin suuntaansa. Mutta rehellisesti sanoen vastaus sun kysymykseen on kyllä. Aina joskus kaipaan muualle, vaikka mulla on täällä kaikki ja ajatus lähtemisestä on tosi pelottava. Tai no, olenhan mä asunut muualla: koko yläkouluajan Korppoossa. Vaikka sekin taitaa kuulua samaan saaristokuplaan.

 
Teosparin Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan jälkeen Leena Paasio jatkaa myös kolmannessa nuortenromaanissaan merellisissä tunnelmissa. 

Meren koskettamat -romaanin nuoret harrastavat purjehdusta ja muita liikunnallisia lajeja.
 
Meren koskettamat yhdistää kiinnostavasti lähes tasan 30 vuotta sitten tapahtuneen traagisen matkustajalaiva Estonian uppoamisen ja nykyhetken säikeet. Romaanin vetävässä alkukohtauksessa kuvataan Estonian uppoamista.

Romaanin keskushenkilön ja minäkertojan, Lounan, äiti pelastui onnettomuudesta täpärästi ja hänet kuljetettiin Utön saarelle. Kokemukset traumatisoituivat hänet loppuelämäksi. Äiti menehtyi Lounan synnytyksen yhteydessä ja Louna on varttunut koko elämänsä äidin varavanhempina Estonian uppoamisen jälkeen toimineiden utöläisten, Birgitin ja Peppen, hoteissa.
 
Kun joukko helsinkiläisiä meripartiolaisia retkeilee Utössä, Lounan turvallisen ja seesteisen elämän perusta huojuu vähitellen. Kohtaaminen partiolaisten ryhmää luotsanneiden kaksossisarusten, Hanneksen ja Oonan, sekä Mikin kanssa jää tytön mieleen kytemään. Samalla aktivoituu Lounan halu ryhtyä selvittämään äidin menneisyyttä. Uusien ystäviensä kannustamana hän päättää hakea Korppoon saaristokoulun sijaan Haagan yhteislyseoon Helsinkiin.
 
Suomen eteläisin asuttu Utön saari on romaanin keskusmiljöönä noin puoliväliin asti. Saaren arjen kuvaus on aidontuntuista ja vivahteikasta.  
 

Meren koskettamat on jälleen hyvä esimerkki kotimaisesta nuortenromaanista, jonka kerronta ja tapahtumat herättävät kiinnostuksen myös aikuisessa lukijassa. 

Samankaltainen teos oli  oli 13 vuotta sitten ilmestynyt Vilja-Tuulia Huotarisen valoavaloavaloa, joka sijoittui Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aikaan, vuoteen 1986. 

Lähihistorian vavahduttavat tapahtumat yhdistävät kummassakin kirjassa eri lukijasukupolvia.
 
Hannes ja Louna jatkuvat keskustelua kuplista. 

Louna luettelee kuuluvansa esimerkiksi kajakki-, purjehdus-, hylje-, jooga-, muoti- ja Netflix-kuplaan. Verbaalisesti taitava tyttö puhkoo näin Hanneksen ennakkoluuloja siitä, että syrjäisen saariston nuoruus olisi itsestäänselvästi pääkaupungin sykettä valjumpaa ja sosiaalisesti köyhempää. 
 
Transnuori Valo on ollut Lounan paras ystävä on jo varhaisesta lapsuudesta lähtien. Muodista ja vaatteiden ompelusta kiinnostuneella Valolla on sosiaalisia rajoitteita, mutta ystävyys Lounaan on vankkumaton. Siksi Lounan päätös muuttaa Helsinkiin on Valolle aluksi kova pala. 
 
Valon äiti kannustaa kuitenkin Lounaa toteuttamaan unelmiaan:

 
–      Sähän tiedät, että Valon elämään mahtuu tasan kymmenen ihmistä kerrallaan. Ja ne, jotka siellä ovat, kuuluvat siihen niin intensiivisesti, että se voi välillä ahdistaa. Olen miettinyt, että sulle ja Valolle tekee hyvää, kun sä et mene enää Korppooseen ettekä ole ensi vuonna koko ajan yhdessä. Saat vähän happea ja Valon on pakko alkaa laajentaa sosiaalista piiriään. 

 
Leena Paasion nuortenromaanin erityinen vahvuus on tavassa, jolla hän kuvaa aikuisten ja nuorten välistä luottamusta, välittämistä ja rakkautta, joka ei aina tarvitse tuekseen biologista sukulaisuutta. 

Samalla luontevuudella hän kuvaa myös nuoria keskushenkilöitään, jotka vähitellen ystävystyvät paremmin ja kannattelevat tarpeen tullen varauksetta toisiaan. 
 
Kahden edellisen nuortenkirjansa tavoin Paasio lataa taidokkaasti myös tähän vast ikään ilmestyneeseen uutuuteensa  dekkarimaista kierrettä, kun Louna lähtee jäljittämään äidinäitinsä ja isänsä henkilöllisyyttä.