Linda Bondestam: Hopi hopi. Reippaan robotin tarina. Suom. Päivi Koivisto. 42 sivua. Teos 2024.
Linda Bondestam on omilla kuvakirjoillaan ravisuttanut viime aikoina Suomessa yhä turhankin piintynyttä oletusta, että kuvakirjat olisivat vain leikki-ikäisten lasten yksityisomaisuutta.
Käänteentekevä teos Bondestamin tuotannossa oli Elämäni pohjalla. Yksinäisen aksolotlin tarina (suom. Maarit Halmesarka, Teos 2020), joka otti kantaa ilmastonmuutokseen.
Hopi hopi. Reippaan robotin tarina -kuvakirjassa fokus on yhtäältä työn mielekkyyden kuvauksessa, mutta samaan aikaan se konkretisoi puistattavan kouriintuntuvasti työnantajien halua maksimoida tuottoa nykyisenä taloudellisesti epävarmana aikana.
Pikku robotti suhtautuu työhönsä kunnianhimoisesti eikä se voi ymmärtää, miksi tehtaan työntekijät nyreksivät sen taukoamatonta työtehoa 24/7. Pomo hykertelee käsiään, kun robotti toimii ilmaisella aurinkoenergialla eikä tarvitse edes palkkaa.
– Kun kasvaa kvantiteetti ja kapasiteetti,
yhä työ on ykkösprioriteetti! piippaa Hopi Hopi.
Lähestyvän sodan uhka näkyy tehtaan pomon työpöydällä Kauppauutiset-lehden etusivulla, jossa kysytään ”Syttyykö sota?”.
Ennen pitkää Hopi Hopi saa kilpailijan, Turbo Go Go Techin, monikätisen tehorobotin, jonka työteho on täysin ylivertainen Hopi Hopiin verrattuna.
Hopi Hopi ei tästä lannistu. Se ohjelmoidaan uudelleen, ja pian se toimittaa ihmisille erilaisia lähetyksiä suoraan kotiovelle. Päiväkodin lapset rakastavat sitä niin paljon, etteivät haluaisi enää mennä lainkaan kotiin vanhempiensa kanssa.
Seuraavaksi se aloittaa työn lastenkirjataiteilijana:
Hän kirjoittaa 300 kirjaa minuutissa ja piirtää kuin olisi yhtä aikaa neljä kuvittajaa. Ja säveltää samalla vielä sinfonian!
Mielenosoittajat häätävät robotin kuitenkin tiehensä, sillä ”robottikirjat ovat tylsiä”.
Näin Bondestam ottaa kuvakirjallaan liki reaaliaikaisesti kantaa kuvittajien pelkoon liittyen tekoälyn lisääntyvään käyttöön.
Robotin työnkuva tummenee entisestään, kun se päätyy sotatehtaaseen ja rintamalle miinanraivaajaksi.
Miinan räjähdys näyttää ensin koituvan robotin kohtaloksi, mutta talven mentyä tuleekin uusi kevät, joka lataa sen akut taas täyteen.
Robotit hoivaavat sodan jälkeen nousevia kasvun versoja. Linda Bondestamin kuvitusta kuvakirjaan Hopi Hopi. Reippaan robotin tarina (Teos 2024). / aukeaman oikealta puolelta puuttuu osa kuva-alasta. |
Aukeama, jossa Hopi Hopi herää muiden robottien tavoin pitkästä unesta hoivaamaan karusta maasta nousevia vihreitä versoja, tekee komeasti kunniaa Hugo Simbergin Kuoleman puutarhalle.
Vielä kerran Hopi Hopi ohjelmoi itsensä uudelleen: se ryhtyy synnyttämään uutta elämää, uutta sodanjälkeistä sukupolvea.
Tarkkasilmäinen lukija ja kuvan katsoja saa kirjan sisäkannesta vihjeen, että tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2032.
Bondestam on tässä kuvituksessaan karsinut kaikki visuaaliset rönsyt pois, jotta kuvakirjan allegorinen viesti välittyisi tarkasti.
Uskoisin, että kuvakirjan otollisin yleisö löytyy yläkoulun ja toisen asteen oppilaista, joiden kanssa voidaan lähteä aikuisen johdolla pohtimaan isoja teemoja yhdessä.
Bondestamin kuvakirja on onnen omiaan myös nykyhallituksen ministerien lukupiirissä työstettäväksi.
Näin peittelemättömästi yhteiskunnalliseen todellisuuteen kantaa ottavaa kuvakirjaa ei ole Suomessa ennen julkaistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti