Maijaliisa Dieckmann: Väläys pimeässä. Louis Braille ja pistekirjoituksen tarina. Asiantuntijana Irmeli Holstein. BTJ Kustannus 2010. 128 sivua. Kansikuva Väinö Heinonen. Maijaliisa Dieckmann on eläkevuosinaan tehnyt varhaisnuortenkirjoja, joiden pontimena ovat todelliset historian henkilöt, Fredrika-rouvan koulu (Schildts 2008) linkittyy Fredrika Runebergin elämään ja Kerjäläistyttö ja sissipäällikkö (Schildts 2009) Tapani Löfvingiin.
Väläys pimeässä on elämäkerran ja varhaisnuortenkirjan välimaastossa taitavasti tasapainoileva teos ranskalaisesta Louis Braillesta (1809–1852), joka keksi sokeiden pistekirjoituksen. Samastumista lisäävät Braillen elämäntarinan lomassa kerrotut suomalaisen 10-vuotiaan näkövammaisen Leo-pojan omat koulunkäyntikokemukset integroidussa opetusryhmässä näkevien ikätovereiden kanssa.
Leon luokka on järjestämässä konserttia kerätäkseen rahaa luokkaretkeä varten. Poika tuntee ensin arkuutta näkeviin oppilaisiin nähden, mutta avustajien ja toisten kaltaistensa näkövammaisten turvin hän rohkaistuu ja löytää paikkansa luokassa.
Siihen nähden, että suvaitsevaisuus on ollut koko 2000-luvun kantava teema sekä lasten- että nuortenkirjallisuudessa, niin erilaisista aistivammoista – saati esimerkiksi cp-vammaisuudesta – ei ole sitten 1970-80-luvun juurikaan lapsille ja nuorille kirjoitettu.
Teoksen asiatiedot on tarkistanut Näkövammaisten kirjasto Celian erikoiskirjastovirkailija Irmeli Holstein. Väläys pimeässä on hyvä esimerkki tieto- ja kaunokirjallisuuden keinoja luontevasti yhdistävästä kirjasta, jonka kaltaisia kaivattaisiin rutkasti enemmän, esimerkiksi klassikkokirjailijoista ja taiteilijoista.
Mielestäni tällaisella formaatilla voisi jopa perustaa sarjan, jossa julkaistaisiin eri kirjoittajien lapsille ja nuorille sunnattuja suurmiesten ja -naisen elämäkertoja!
Väinö Heinosen kuvitus typistyy kansikuvaan ja yhteen kuvituskuvaan. Mustavalkoista kuvitusta olisi kernaasti saanut olla enemmänkin.
Louis Braille menetti näkönsä kolmivuotiaana leikkiessään seppänä työskentelevän isänsä pajalla naskalilla, jolla hän vahingossa pisti itseään. Silmä vammautui ja johti lopulta myös toisen silmän sokeutumiseen Braillen ollessa 10-vuotias. Sokeutumisensa jälkeen Braille sai opiskelupaikan Pariisin sokeainkoulusta, missä hän oppi Charles Barbierin kehittämän Barbierin kirjoituksen eli niin kutsutun yökirjoituksen. Braille koki tekniikan kuitenkin työlääksi: kömpelö kohokirjoitus vei paljon tilaa ja kirjat olivat valtavan paksuja ja vaikeasti käsiteltäviä. Louis Braille kehitti pistekirjoitusta Barbierin järjestelmän pohjalta vuonna 1825 ja esitteli sen julkisesti vuonna 1829. Virallisesti pistekirjoitus hyväksyttiin kuitenkin monien vastoinkäymisten jälkeen vuonna 1844.
Louis Braille kuoli vuonna 1852 tuberkuloosiin ja hänet on haudattu Pariisin Panthéoniin.
