Ehta kotimainen majakirja!

Pihla Meskanen: Pieni majakirja. Kuvitukset: Pihla Meskanen ja arkkitehtuurikoulu Arkin opettajat sekä Antonia Ringbom. 54 sivua. Tammi 2006. Kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen.




Helle jo taitaa pehmittää Rouva Huun päätä.

Toki meillä on myös ehta kotimainen majakirja, Pihla Meskasen Pieni majakirja.

Kirja on syntynyt lasten arkkitehtuurikoulu Arkin järjestämien ja supersuosittujen majaleirien inspiroimana. Kirjassa on kahdeksan majatyyppiä eri puolilta maailmaa ja niiden seikkaperäiset ja selkeät rakennusohjeet.

Kirjasta löytyvät ohjeet seuraaviin majoihin: tiipii, kota, jurtta, kupolimaja, beduiiniteltta, tuaregiteltta, kaislamaja ja puumaja.

Lisäksi kirjassa on ohjeet tärkeimpien solmujen tekemiseen, kaislamaton kudontaan sekä tikkaiden ja köysisillan tekoon.

Rakennetaan maja -kirjaan verrattuna Pienessä majakirjassa on enemmän tekstiä, mutta toisaalta runsas valokuvakuvitus majoja rakentavista lapsista innostaa varmasti paneutumaan tekstiinkin.

Arkkitehtuurikoulu Arkin hallituksen puheenjohtaja Pihla Meskanen (s. 1970) on valmistunut arkkitehdiksi 2001 ja suorittanut pedagogisen jatkotutkinnon Lahden muotoiluinstituutissa. Hän on yksi Arkin kolmesta perustajajäsenestä ja ollut mukana suunnittelemassa ja kehittämässä majaleirejä alusta asti.

Majat ovat nyt muotia

Louis Espinassous: Rakennetaan maja! Kuvitukset Amandine Labarre, Frédéric Pillot ja Christian Verdun. Suomentanut Sari Kumpulainen. 57 sivua. Nemo 2010.









Rakennetaan maja on yllättävän monipuolinen ja eri ikäisiä inspiroiva tietokirja, jonka kaltaista Rouva Huu on odottanut jo pitkään ilmestyväksi myös Suomen kirjamarkkinoille.

Yllättävää on kuitenkin se, että ensimmäinen lapsille suunnattu majanrakennuskirja on ranskalaista alkuperää. Eikö suomalaisinkin voimin olisi osattu tehdä vastaavaa? Toisaalta Louis Espinassouksen kirjan rouhea ja luonnonmukaisuutta korostava tyyli on sellaisenaan varsin hyvin sovellettavissa Suomeenkin. Yhtenä majatyyppinä rakennetaan muun muassa suomalaiskansallinen laavu!



Kirjassa on 24 erilaista majan rakennusohjetta, joissa esitellään samalla hauskasti eri maiden rakennuskulttuuria ja arkkitehtuurin alkeita. Tekijä muistuttaa fiksusti, että on tärkeää varmistaa maanomistajalta, että majan rakentaminen on luvallista ja kehottaa käyttämään luonnon säästämiseksi mahdollisimman paljon tuulen kaatamia puita ja oksia.

Vanhempien avun tarpeellisuudesta muistutetaan niin ikään taajaan. Siihen nähden on aika hassua, että kirjan kannessa on kyltti "Kielletty aikuisilta"!

Rouva Huu on jo pitkään suunnitellut omalle pihalleen jotain pergolan kaltaista rakennelmaa, ja tämän kirjan ohjeet antavat tähänkin hankkeeseen paljon käyttökelpoisia ideoita. Toivottavasti fiksut kirjastonhoitajat ymmärtävät hankkia tämän kirjan myös puutarhakirjojen hyllyyn!

Kirjassa on havainnolliset piirroskuvat rakentamisen eri vaiheista, solmuista ja tarveaineista.

Taitto on eloisa ja houkutteleva. Ainoa miinus kirjan typografiasta tulee käsialaa muistuttavista pienen-pienistä kuvateksteistä.

Majan rakentaminen puuhun on aikuisten keskuudessa peräti trendikäs harrastus. Rouva Huu on lainannut kerran jos toisenkin oheisen The treehouse book -kirjan kirjastosta ja haaveillut jykevästä puutalosta, jonne ei maailman humu ulotu ja jossa voisi vain kuunnella lehvistön rauhoittavaa suhinaa.





Majanrakennuksen lomassa voi lukea muun muassa Markus Majaluoman kuvakirjaa Isä, rakennetaan maja (WSOY 2004) ja Petra Heikkilän Hipun laatikkoleikkiä (WSOY 2009).

Marjatta Kurenniemen saturomaani Puuhiset (Tammi 1956, 4. painos 2008) ja Roald Dahlin & Patrick Bensonin kuvakirja Tynkätyiset (Arthouse 2002) ovat lajissaan verrattomia puukansan tarinoita.

Keskikesän juhlaa ja suven riemuja Villikassa

Mysi Lahtinen: Villikan kesä. Puuhaa ja leikkejä lomalle. 60 sivua. Tammi 2010. Ulkoasun suunnittelu Terhi Haikonen.







Suomalaista kesäidylliä hehkeimmillään tarjoilee tämä Mysi Lahtisen ja Virpi Pennan kuvatietokirja, joka lupaa takakannessaan, että kenenkään ei tarvitse tänä kesänä kysyä „mitä minä tekisin“.

Villikan kaupunginosassa asuvat lapset Riikka, Essi, Tilli, Olli ja Aarne muistuttavat toimeliaisuudessaan ja tietyssä vanhanaikaisuudessaan paljon Astrid Lindgrenin Melukylän lapsikatrasta ja parhaimmillaan heidän puheenparrestaankin kuultaa tietty topakka pikkuvanha lapsenmielisyys:

Vähältä piti, etteivät kaikki syöneet jäätelöä kyllästymiseen asti. Syödä nyt jäätelöä niin paljon että kyllästyy siihen. Sehän olisi ollut kamalan sääli.

Jäätelön syönnin lisäksi kirja johdattaa lasten hyvän ystävän, naapurissa asuvan vanhan Eetu-sedän luotsaamana, luonnosta ja käsillä tekemisestä vieraantuneita nykylapsia moniin perinneleikkeihin ja kesäpuuhiin. Fiktiiviseen tarinaan on upotettu pajupillin ja voikukkakranssin teon havainnolliset ohjeet.

Tietokirjailija Mysi Lahtinen tunnetaan juhlia ja perinteitä sekä ruuanlaittoa käsittelevistä kirjoistaan ja lehtipakinoistaan. Tähänkin kirjaan hän on liittänyt nokkoslättyjen reseptin ja antaa vinkin, kuinka voi kasvattaa kukkaruukkujen alla rapsakkaa ja makeaa voikukkasalaattia. Tosikot voivat myös halutessaan vetää sokeriherneen nenäänsä lasten kesäansiosta, kun he keräävät Eetulle voikukan kukintoja voikukkaviniä varten...



Lahtinen on kartuttanut suomalaislasten perinnetietoutta systemaattisesti jo 1980-luvulla ilmestyneessä Leikkivuosi-kirjassaan (kuv. Jori Svärd, Weilin+Göös 1982). Villikassakin vietetään juhannusta kaikkien suomalaisten juhlaperinteiden mukaisesti.

Eetu kertoo lapsille myös vanhoja kansantarinoita juhannusyön ihmeistä:

– Juhannusyönä saattoi kaunistua käden käänteessä. Kun tiesi oikean paikan, keräsi sieltä kukkien terälehdille kertynyttä kastetta valkoiseen liinaaan ja pyhki sillä kasvojaan, kaunistui silmänräpäyksessä. Ja mikä parasta, juhannuskasteisella liinalla pyyhityt kasvot eivät ruskettuneet. Ruskettuneita kasvoja pidettiin ennen vanhaan hyvin rumina. Vanhoissa kuvissa näkee pitsipukuisten hienojen rouvien kulkevan kesäisin parasolli eli päivänvarjo kädessään ja suojaavan sillä itseään auringolta. Eikö olekin hassua. Nyt on aivan toisin päin. Melkein jokainen haluaa ruskettua ja ottaa aurinkoa varta vasten, Eetu selitti.

Ja tietysti tytöt keräävät tyynynsä alle ne seitsemän erilaista niittykasvia.

Virpi Pennan väri-iloa hehkuva kuvitus on raikas, vaikka kuvat jäävätkin vähän mekaanisen yksiulotteiseksi. Pennan kuvitustekniikkaa on vaikea määrittää, veikkaisin sitä tietokoneavusteiseksi sekatekniikaksi. [Kuvittajien käyttämät tekniikat olisi hyvä sisäänkirjoittaa lastenkirjojen esittelyteksteihin, niin tavallinen lukijakin kiinnittäisi kuvituksiin enemmän huomiota!]


Kirja herättelee myös innostusta moniin vanhanaikaisin luomuleikkeihin, kuten kauppaleikkiin, aarteenetsintään, leipäkivien heittelyyn, hiekkalinnan rakenteluun ja majan rakentamiseen.


Ja siihen majanrakennukseen palataan sitten myöhemmin vielä paneutuneesti uudelleen. Nyt Rouva Huu hätistää kaikki Lastenkirjahyllyn lukijat juhannuksen viettoon.