Kun kasvaa ihmiseksi

Ilpo Tiihonen: Jees ketsuppia! Kuvitus Tiina Paju. WSOY 1999. 104 sivua. Typografia Sami Saramäki.














Ilpo Tiihonen on leimallisesti Helsingin ja tarkkaan ottaen erityisesti stadin runoilija. Aikuislyriikkansa rinnalla hän on jättänyt tärkeän ja mieleen jäävän jälkensä myös lastenlyriikkaan. Tiihosen ensivierailu lastenlyriikkaan ajoittuu vuoteen 1977, jolloin ilmestyi kokoelma Antero Vipuliini ja taikatakki. Sittemmin hän on julkaissut kokoelman Ei-Kaj Plumps: hyppyjä Helsinkiin (1989) ja antologian Jees ketsuppia!, joka on valikoima näistä kahdesta kokoelmasta, bonuksena vielä ennen julkaisemattomia limerikkejä.

Tiihonen uudisti modernia lastenlyriikkaa yhdessä Kaarina Helakisan kansa yhteiskunnallisesti kantaaottavilla runoilla. Sekä Helakisa että Tiihonen kuvasivat luontevasti kaupunkiluontoa ja sen pieniä ja suuria ihmeitä. Antero Vipuliini –nimihenkilön matkassa lapsi pääsee matkalle avaraan maailmaan: konemies Koposen rukkanen läiskähtää mereen. Rukkanen muuntuu mieheksi, Antero Vipuliiniksi, joka lähtee ihmettelemään maailmaa taikatakki harteillaan ja tutustuu eri maihin ja niiden asukkaisiin. Oman aikansa kanainvälisyyskasvatusta siis tämäkin. Hauskojen runojen ohessa lapsi kuin huomaamattaan tutustuu myös kalevalaiseen poljentoon.

Parhaiten Tiihosen lastenlyriikasta tunnetaan lasten keskuudessa amerikkalaista kerskakulutuskulttuuria räväkästi suomiva runo "Jees ketsuppia!" Suosituimpien runojen joukossa lienee myös runo Levottomasta lehmästä. Näissä runoissa Tiihonen on lapsiin vetoava arkipäivän anarkisti, tarkka havainnoissaan ja kielen nyansseissaan.

Pätevin perustein Ilpo Tiihosta voi kutsua myös suomalaisen kansanperinteen uusintajaksi. Hän on modernisoinut perinteisiä sormiloruja, mm. "Sormet"-lorussa, joka on samalla ylistys Helsingin keskeisille maamerkeille:

Uspenskin motti
peukalopotti,
Stadikan sotti
mitalin otti,
Pasilan pisin
on korvallisin,
nimetön ylväs
eduskunnan pylväs,
pieni ja korni
kuin Lintsin torni.

Tiihonen on tehnyt myös muutamia mieleen jääviä vierailuja lastenkirjallisuuden suomentajana. Monia näistä tilaustöistä voi pitää myös itsellisinä runoteoksina, esimerkiksi Andre Dahánin kuviin perustuvan Kuu ja Kustaa –kuvakirjan (Kustannus-Mäkelä 1987) vapaa dadaistinen suomennos ja tsekkiläisen Kveta Pacovskan Keskiyön teatterin (Lasten Keskus 1993) käännös.

Myös ruotsalaisten lastenlorujen mukautus Pikku Pekka Pyy. Lastenloruja (kuv. Mati Lepp, Lasten parhaat kirjat 1999) on vertaansa vailla oleva runokuvakirja.

Ilpo Tiihonen on sanakieputtelun ja riimittelyn lisäksi lastenrunoissaan myös kuulas tunnelmoija (esimerkiksi runo ”Yhteinen tähti”) ja välillä myös viisas elämänviisauksien antaja, kuten yhdessä rouva Huun suosikkirunossa ”Taikatakin arkipuhe ihmiseksi kasvamisesta”, joka sopii hyvin eri ikäisten ihmisten onnittelurunoksi ja evääksi maailmalle lähtiessä.

Ilpo Tiihonen täyttää huomenna 60 vuotta. Lastenkirjahylly onnittelee!

Sympaattinen tarina hevoskirjojen kriitikosta

Hannu Mäkelä: Hevonen joka hukkasi silmälasinsa. Kuvitus kirjoittajan. 169 sivua. Otava 1977. 4. painos 2004.










Tänään Ylen Radio 1:ssä alkaa lauantain Pikku Ykkösen lastenohjelmapaketissa klo 11.15–11.30 Erja Manton ääneenlukemana 17-osainen sarja Hannu Mäkelän saturomaanista Hevonen joka hukkasi silmälasinsa.

Alunperin vuonna 1977 ilmestyneen saturomaanin sanoma istuu hyvin tähän päivään: eri tavoin syrjäytyneet tai mieron tielle joutuneet eläimet kokoavat voimansa ja perustavat vanhaan meijeriin kommuunin. Ne muun muassa ryhtyvät valmistamaan juustoa ja saavat vaihdantataloutena kyläkaupasta muita tarvikkeita ja ruokaa.

Viehkon eläintarinan päähenkilö on hiukan nukkavieru ja reppana hevonen, joka on henkensä pitimikseen ryhtynyt arvioimaan hevoskirjoja. Tämän lajityypin arvosteluille olikin 1970-luvulla suoranaista tilausta, sillä muun muassa sisarukset Merja ja Marvi Jalo aloittivat tuolloin yhä jatkuvan hevoskirjailijan uransa: Marvi Jalon esikoinen Unihevonen ilmestyi 1976 ja Merja Jalon Yllätysori seuraavana vuonna.

Mutta sitten käy köpelösti: hevonen hukkaa ammatinharjoittamisessa tarvitsemansa silmälasit ja lukeminen käy mahdottomaksi. Ei auta kuin lähteä maailmalle onneaan etsimään:

Ovi jymähti, koti katosi, ja edessä oli äkkiä jotain muuta: puita, taloja, tie pensaita. Jostain kauempaa kuului autojen ja ihmisten ääniä, mutta niiden luokse hevonen ei halunnut. Se nykäisi pipoa tiukemmin silmille, niiskautti ja lähti tasaista käyntiä kohti metsää; kapea polku katosi pihkantuoksuisten mäntyjen alle. Ovelle hevonen oli jättänyt lapun:
HEVONEN. MATKOILLA AINIAAKSI. TAI MELKEIN.
OLEN VAIN KÄYMÄSSÄ MUUALLA. EHKÄ PALAAN.
KUN KOSKAAN EI TIEDÄ.

Ja kuten tunnettua, matkailu ja uudet kokemukset avartavat. Mäkelän lastenkirjallisuudelle tyypillisesti tässäkin kirjassa karismaattiset eläimet hiovat omia ja toistensa särmiä ja oppivat näkemään ja kokemaan elämää uudella tavalla.

Ja ennalta arvattavasti hevonen palaa ennen pitkää kotiinsa, mutta ei yksin eikä lopullisesti. Ja löytyväthän ne silmälasitkin – jääkaapista juustokuvun alta…

Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus valloittaa jo Aasiaa

Finnish Children´s and Youth Books XII. Toimittaneet Kaarina Kolu, Maija Karjalainen ja Heidi Kiiskinen. Englanniksi kääntäneet Kierron Norris & Laura Norris. Virikkeitä 2/2010. 64 sivua. Kansikuva Nina Haiko.













Grafomaniassa käydään parhaillaan kiinnostavaa keskustelua suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden vientinäkymistä. Käykääpäs osallistumassa ajatusten vaihtoon!

Realistinen suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on ollut pitkään siinä määrin kulttuurisidonnaista, että sille ei ole ollut isoja käännösmarkkinoita Pohjoismaita edemmäksi. Nyt on toisin. Kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat valtaavat nimittäin rytinällä uusia kielialueita.

Esimerkiksi Seita Parkkolan Viima (WSOY 2006) on ilmestynyt Yhdysvalloissa ( School of Possibilites, 2010) ja käännösoikeudet ovat vireillä myös Ruotsiin, Tanskaan, Unkariin, Ranskaan, Italiaan ja Saksaan. Uusimman Parkkolan nuortenromaanin, Usvan (WSOY 2009) käännösoikeudet on myyty myös Yhdysvaltoihin ja Unkariin. Sari Peltoniemen Kerppu ja tyttö (Tammi 2007) on ilmestynyt pari vuotta sitten saksaksi sekä puolaksi ja japaniksi tänä vuonna ja Terhi Rannelan Taivaan tuuliin (Otava 2007) ilmestyy Saksassa ensi vuonna.



Mauri Kunnaksen kuvakirjat tunnetaan jo 28 kielellä ja niitä on julkaistu Suomen lisäksi 31 maassa. Uusimpia eksoottisia käännöksiä on ilmestynyt muun muassa kiinaksi ja fäärin kielelle.

Kiinnostus suomalaiseen kuvakirjallisuuteen on ulkomailla roimassa kasvussa. Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus FILI käynnisti vuonna 2005 Muumilaaksosta Austraasiaan -projektin, jolla edistetään suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden vientiä. Yhtenä pilottihankkeena on ulkomaisille kustantajille suunnattu, Opetusministeriön rahoittama ja nyttemmin vakiintunut kuvakirjojen vientitukijärjestelmä, jolla on tähän mennessä tuettu suomalaisten kuvakirjojen vientiä muun muassa Tanskaan, Venäjälle, Liettuaan ja Iso-Britanniaan.



FILI on panostanut 2000-luvun alussa myös Aasian markkinoihin: suomalainen lastenkirjallisuus on herättänyt suurta kiinnostusta Tokion Kirjamessuilla 2007–2009 ja Pekingissä 2009. Esimerkiksi Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen Tyttö ja naakkapuu (Tammi 2004) on saavuttanut jo kiinalaiset lukijat, ja koko trilogia on kokonaisuudessaan noteerattu myös Japanissa, Koreassa ja Taiwanissa. Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen särmikäs Vesta-Linnea (Tammi ja Söderström v:sta 2001) valloittaa pian kiinalaiset ja pakistanilaiset lastenkamarit ja Tiina Nopolan ja Mervi Lindmanin Siiri- (Tammi, v:sta 2002) sarjan topakkuus puhuttelee myös Koreassa.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden korkeatasoiset ja tätä kirjallisuuden aluetta aktiivisesti seuraavat kääntäjät tekevät tärkeää ruohonjuuritason työtään suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden markkinoinnissa ulkomaille. Tietyn kirjailijan läpilyönti esimerkiksi Venäjälle, Japaniin ja Kiinaan voi olla yksittäisen ja aktiivisen, työssään uupumattoman kääntäjän ansiota.

Suomessakin on hitaasti vakiintumassa anglo-amerikkalaisilla ja vähin erin myös ruotsalaisilla kirjamarkkinoilla jo hyväksi havaittu tapa käyttää kirjallisuusagentteja, jotka keskittyvät kirjallisuuden käännösoikeuksien myyntiin ammattimaisesti kansainvälisellä kustannusalan kentällä.

FILI:n, kirjallisuusagenttien ja ulkomailla asuvien kääntäjien lisäksi tärkeää työtään lasten- ja nuortenkirjaviennin eteen tekee myös IBBY Finland, joka aiemmin tunnettiin nimellä Suomen Nuortenkirjaneuvosto. IBBY Finland on kansainvälisen IBBY:n (International Board on Books for Young people) kansallinen alaosasto.

Viime viikolla ilmestyi IBBY Finlandin jäsenlehti Virikkeitä englanninkielisenä tiiviinä tietopakettina uusimmasta suomalaisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Teresia Volotinen ja Tytti Tuunanen esittelevät Suomen IBBY:n nimeämät H. C. Andersen –mitalin ehdokkaat – kirjailija Hannu Mäkelän ja kuvittaja Salla Savolaisen. Lisäksi esitellään muut IBBY:n arvosteluraadin nimeämät teokset ja niiden tekijät IBBY:n kunnialistalle.

Englanninkielinen Virikkeitä ilmestyy juuri parahiksi ennen IBBY:n kansainvälistä kongressia Espanjan Santiago de Compostelassa 8.–12. syyskuuta. Julkaisun avulla monet tahot saavat varmasti havainnollisen käsityksen uusimmasta pienen kielialueen lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Julkaisussa on myös valikoimana esittely vuosina 2008–2009 ilmestyneestä korkeatasoisesta kotimaisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta.

Lisäksi Kaarina Kolu kertoo IBBY:n aktiivijäsenten hankkeena ilmestyneestä kaksiosaisesta Suomalainen satu -artikkelikokoelmasta (BTJ 2010) sekä Maija Karjalainen Suomen IBBY:n omasta kummikoulusta Kenian Osiri Beachissa. Lopussa on luettelo keskeisimmistä kotimaisista lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnoista ja niiden saajista parin viime vuoden osalta.