10. luukku: Pieni tonttu ja suuri joulu

Hannu Taina & Inkeri Karvonen: Pienen tontun ihmeellinen joulu. 25 sivua. WSOY 2004.












Rouva Huu oli pari päivää kokoustamassa Helsingissä.

Nyt on taas hyvä rauhoittua työpöydän ääressä ja kuulostella vähitellen myös voimistuvien joulutiukusien helinää mielen sopukoissa tyystin työasioiden ulottumattomissa.

Tällaiseen verkkaiseen joulumeditaatioon sopii mainiosti Hannu Tainan ja Inkeri Karvosen kuvakirja Pienen tontun ihmeellinen joulu.

Pikkuinen tonttu elää luonnon kierron mukaan pikku talossaan. Pihapiirin katseenvangitsija on suuri pensas, johon tonttu suhtautuu melkein kuin ystäväänsä.

Tonttu lienee vielä nuori ja kokematon. Joulun lähestyessä tontun malttamattomuus kasvaa: sitkaasta odotuksesta huolimatta joulu ei tunnu tulevan yhtään nopeammin. Tontulla ei ole selvää käsitystä joulusta ja sen olemuksesta. Inkeri Karvosen teksti antaa ymmärtää, että Tonttu uskoo joulun ottavan ihmisen hahmon.

– Olen kovin pieni tonttu, ehkä minut on vaikea huomata, Tonttu hätäili. – Jospa laulaisin joululaulun! Joulu ei voi kulkea ohi kuulematta sitä.

Tonttu yrittää myös ryhtyä leipomaan, mutta epäonnistuu siinäkin. Kunnes kynttilän lämmin ja leppeä valo herättää tontun rauhoittumaan ja hiljentymään.

Tonttu päättää ryhtyä valamaan kynttilöitä ja järjestää ystävilleen hienot joulujuhlat pensaan alle. Ja kuten joulusaduissa aina, niin tonttukin saa ystäviltään kiitoksen hyväsydämisyydestään ja ystävyydestään.

Hannu Tainan vesivärikuvitus tiukkuu pakkasta ja pohjolan talviöiden kuulautta.


Kuvakirja on ilmestynyt myös englanniksi WSOY:n kustantamana vuonna 2004 nimellä The little elf and the magic bush Alice Martinin kääntämänä.

9. luukku: Joulupukki rentoutuu aattoiltana

Walt Disney: Joulupukin lelupaja. Suomentanut Marjatta Kurenniemi. Tammen kultaiset kirjat 28. 24 sivua. Tammi 1954. 4. painos 1973.
















Joulupukin lelupaja on Rouva Huun lapsuuden rakkain jouluaiheinen kuvakirja.

1960–1970-luvulla ei ollut nykyisenkaltaista trendiä julkaista paljon jouluaiheisia kuvakirjoja. Tämän kuvakirjan joulunviettokulttuuri oli monine amerikkalaisine vivahteineen täysin erilainen kuin pohjoismainen, kotoinen jouluperinne. Siitä huolimatta kirjassa oli salaperäistä lumoa.

Luultavasti minuun vetosi nimenomaan kuvituksen yltäkylläisyys ja disneymäisyys: väriä, toimintaa ja hienoja leluja on kirjan aukeamilla ruhtinaallisesti.

Marjatta Kurenniemi suomensi paljon Tammen kultaisia kirjoja. Voi olla, että hän on tässäkin kirjassa käyttänyt kääntäjän vapauttaan, sillä kirjassa kerrotaan kuinka

Kaukana Lapinmaassa on sievä pieni talo. Oven pielessä on soma nimikilpi, jossa lukee: HERRA JOULUPUKKI. Sillä joulupukki asuu juuri siinä talossa.

Tosi asiassa joulupukki on ilmiasultaan se perinteinen amerikkalainen Coca Cola -mainoksesta tuttu, piipun kautta koteihin kulkeva joulupukki pyöreine vatsoineen ja ilmassa liitävine porovaljakkoineen.

Kesken jouluvalmistelukiireiden joulupukki äityy murehtimaan, ettei koskaan ole ennättänyt leikkiä valmistamillaan ja lapsille lahjoittamillaan leluilla. Joulupukin muori kuitenkin kuiskaa jotain tämän korvaan ennen lähtöä jouluaattona. Ja kerrankin joulupukki leikkii sydämensä kyllyydestä leluilla erään perheen kotona muiden vielä nukkuessa…

8. luukku: Entäpä jos joulupukitkin menisivät lakkoon?

Ute Krause & Achim Bröger: Joulupukkien lakko. Suomentanut Marja Leena Laaksonen. 26 sivua. Kustannus-Mäkelä 1986.








Eletään jo aikoja, jolloin joulupukit liikkuvat tavarataloissa ja kauppakeskuksissa.

Uskottavuus joulupukin olemassaoloon on myös lastenkirjoissa entistä useammin koetuksella. Niinpä ei jouluaiheisissa lastenkirjoissakaan enää pidetä yllä uskomusta yhdestä ainutkertaisesta Suomen Korvatunturilla asuvasta Joulupukista, vaan hyväksytään tosiasiana, että joulupukkeja on monta, eri puolilla maailmaa.

Saksalaisessa Joulupukkien lakko -kuvakirjassa eri maiden joulupukit saavat järkytyksekseen lukea lehdestä, että heitä ei maailman lehdistön mukaan ole edes olemassa. Uutinen osoittautuu myöhemmin tekaistuksi: iltapäivälehdellä ei ollut sille päivälle mitään skandaaliotsikkoa, ja siksi sellainen piti nyhjäistä tyhjätä.

Uutisella on kuitenkin arvaamattoman isot seuraukset. Joulupukit eivät saa lahjatoiveita. Niinpä ne päättävät mennä lakkoon ja matkustavat Etelämeren hiekkarannoille puimaan asiaa ammatti-identiteetin ja jouluperinteiden säilymisen kannalta.



Mutta onneksi pieni Kalle-poika kyseenalaistaa aikuisten sumeilematta hyväksymän uutisen sisällön. Hän saa selville, missä joulupukit lymyilevät, ja matkustaa Etelämerelle. Kalle saa joulupukit vakuuttuneeksi siitä, että lapset uskovat joulupukkien olemassaoloon ja odottavat pukin tuloa aattoiltana.

Kalle kiteyttää olennaisen loppulauseeseensa:

– Saattaa olla, etteivät vanhempani vieläkään usko joulupukkiin, mutta minäpä käsken heidän sulkea silmänsä.
Sitten heidän on kuviteltava, miltä joulupukki näyttää. Säkkeineen ja partoineen kaikkineen. Niin he näkevät pukin edessään. Ja se, minkä näkee, on olemassa.