Arvostava katse lastenkirjan ulkoasuun

Suomen Kirjataiteen komitean
Vuoden kauneimmat kirjat -logo. 

  

Suomen Kirjataiteen komitea julkisti eilen Vuoden kauneimmat kirjat 2012 -listansa. Kirjataiteen vuoden kaunein kirja –arvonimen sai Jaakko Yli-Juonikkaan romaani Neuromaani (Otava), jonka graafinen suunnittelija on Markus Pyörälä. 

Kirjataiteen kaunis kirja -palkinnon sai yhteensä 24 kirjaa tai kirjasarjaa.

”Kaunis kirja vaatii tekijöiltään innostusta, herkkävireisyyttä ja monialaista ammatillista osaamista. Se vaatii kirjailijan, kustantajan, graafikon, painon ja sitomon saumatonta yhteistyötä. Kun kaikki kirjan tekemiseen kuuluvat osa-alueet ovat yhteisymmärryksessä, syntyy hallittu ja kaunis kokonaisuus”,  sanottiin tiedotteessa.  

Lastenkirjoista palkittiin palkinnoilla ja kunniakirjoilla seuraavat teokset. Ohessa palkintolautakunnan perustelut: 

KARO HÄMÄLÄINEN &  SALLA SAVOLAINEN: Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki. Tammi. Graafinen suunnittelija Markko Taina.

Riemukkaissa kaupunkikuvissa riittää ihmeteltävää lapsille ja aikuisille. Kotikaupunkikirjana sivuilta löytyy rakkaita, tuttuja juttuja, mutta yhtä hyvin teos toimii vaikkapa oppaana lapsen Helsinki-matkalla. Tietoruudut, yksityiskohtia ja yllätyksiä pursuva kuvitus ja lapsille tarkoitetut tekstiosuudet tekevät matkasta löytöretken designin moninaiseen maailmaan - esineisiin, asuihin, leikkipaikkoihin, leivoksiin...

Hurraa Helsinki on arvioitu Lastenkirjahyllyssä viime vuoden huhtikuussa. 

MARIKA MAIJALA & RÉKA KIRÁLY: Lunta sataa, Lupo! WSOY. 
Graafinen suunnittelija ja kuvittaja Marika Maijala ja  Réka Király
.

"Kuinkas sitten kävikään" -hengessä tehty riemukas lastenkirja. Yllätyksiä löytyy reikien ja taitoksien takaa. Sivut tuntuvat tarpeeksi tukevilta pienenkin lukijan käsiin. Kannen punainen kluuttiselkä istuu mainiosti reippaaseen ja aukeamat täyttävään kuvitukseen.

Lunta sataa, Lupo! On arvioitu Lastenkirjahyllyssä viime vuoden syyskuussa. 

 

MARIKA MAIJALA &  JUHA VIRTA: Sylvi Kepposen kirjekaveri. Otava.  
Graafinen suunnittelija ja kuvittaja Marika Maijala
.  

Kapeankorkeaa formaattia on tälläkin kertaa käytetty niin taitavasti, että se tuntuu tuoreelta. Etu- ja takakansi muodostavat kuin itsestään hauskan kokonaisuuden, jonka punainen selkä päättäväisesti puolittaa. Kuvat täyttävät sisäsivut esilehdistä alkaen, vain tittelisivulle on maltettu jättää valkoista. Väritys ja sommittelu on niin elävää ja kevyttä, että lukija ei missään vaiheessa kyllästy.

 

HELLEVI SALMINEN: Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira. Otava.  
Graafinen suunnittelija ja kuvittaja Erika Kallasmaa.  

Kirja on kuin sympaattinen pikku otus. Sen pieni koko ja hellyttävä ulkoasu ilahduttavat. Kuvittajan täytyy tuntea aiheensa, niin monimuotoisia pieniä tutkielmia koirista ja heidän reviireistään löytyy. Sisuksen kuvitusten mustavalkoisuudesta on otettu kaikki irti sävyjen, tekstuurien ja erilaisten pintojen rikkaalla vaihtelulla. Erikokoiset ja -muotoiset kuvat elävöittävät taittoa hauskasti. Typografiaa virkistää rento käsintekstaus. Tätä tekee mieli paijata!

Salmisen lastenromaani on arvioitu  Lastenkirjahyllyssä viime vuoden toukokuussa.

Kirjataiteen  komitea julkaisi toisen kerran kirjasen vuoden kauneimmista kirjoista, Vuoden kauneimmat kirjat 2012 - The Most Beautiful Finnish Books 2012. Se ei ole myynnissä, vaan se jaetaan kirjojen tekijöille sekä alan yrityksille ja järjestöille. Kirjanen toimi myös näyttelyluettelona kotimaisissa ja ulkomaisissa näyttelyissä.

Suomen kirjataiteen komitea sai arvioitavakseen 231 kirjaa. Kirjoja lähettivät niin suuret kuin pienet kustantajat, museot, säätiöt, yritykset ja yksityiset henkilöt.

Suomen ja Viron kauneimmat kirjat 2012 -näyttely on Kansalliskirjaston kahvilassa ja Agricola-huoneessa 23.5. asti. Sen jälkeen Suomen kauneimmat kirjat ovat näyttelyissä muualla Suomessa ja ulkomailla. Vuoden kauneimmat kirjat valitaan yli 30:ssä maassa.

Kirjan typografia ja ulkoasu on keskiössä myös Grafia ry:n vuosittain julkistamassa Vuoden huiput –kilpailussa, jossa kilpailusarjoina on kuvan ja kuvituksen lisäksi esim. integroitu ja digitaalinen markkinointiviestintä, innovatiivinen media tai ympäristö, printtimainonta ja julkaisugrafiikka.

Kuvan ja kuvituksen sarjassa  Shortlistalle  on valittu yksi lastenkirja, Annastiina Syväjärven Vanhan Rauman Kirsti (Kiinnoste) ja julkaisugrafiikan puolella ehdolla on Veera Salmen Puluboin ja ponin kirja (Otava), kuv. Emmi Jormalainen.

Tulokset julkistetaan huhtikuun 18. päivänä. 

Vanhan Rauman Kirsti on arvioitu Lastenkirjahyllyssä viime joulukuussa. 

Kuka on teidän perheen pomo?

Ulrike Fischer & Manfred Tophoven: Kuka saa päättää? Suomentanut Seija Kukkonen. 25 sivua. Mäkelä 2012.

Christine Jüngling & Manfred Tophoven: Vähän aikaa vielä! Suomentanut Seija Kukkonen. 25 sivua. Mäkelä 2012.

Tämänpäiväinen Iltalehti kysyy jo lööpissään, onko lapsilla liikaa määräysvaltaa perheissä.

– Monilla vanhemmilla on vaikeuksia asettaa lapselle rajoja. Kun jämäkkä kieltäminen tuntuu vaikealta, sitä vältetään ja lopulta vanhemmat uupuvat vaikealta tuntuvan lapsen kanssa, Väestöliiton lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore sanoo Iltalehden haastattelussa.

Rouva Huu on huomannut, että aihe kiinnostaa myös lastenkirjallisuudessa.

Kustannus Mäkelä on julkaissut viime vuosina useampiakin saksalaisia kuvakirjoja, joiden lähtökohtana ovat lapsen ja aikuisen erilaiset törmäyskurssit tavallisessa arjessa.

Kuka saa päättää? osuu jo nimellään myös Iltalehden nostamaan kuumaan kasvatusperunaan.

Elli ei halua lähteä vierailulle kummitädin luo. Äiti pysyy jämäkkänä ja kehottaa Elliä pukeutumaan juhlavasti. Elli nielee kiukkunsa, mutta laittaa protestiksi kumisaappaat jalkaansa. Elli tuittuilee muutoinkin vierailulla ja pakenee lopulta kummitädin vaatekomeroon mököttämään.

Saksalainen kuvakirja käsittelee aikuisten paineita toimia kasvattajana ns. yleisesti hyväksyttyjen käyttäytymisnormien mukaan. Ellin äidille tuntuu olevan tärkeää toimia kummitädin silmissä oikealla tavalla lapsen auktoriteettina.

Kuten näissä lapsen ja aikuisen tunnekasvatuskirjoissa aina, niin myös Ellin äiti oivaltaa lopulta käyttäytyneensä liian määräilevästi. Hän selittää omaa kärsimättömyyttään ja tiuskimistaan oman työpäivänsä raskaudella. Ja päälle päätteeksi vielä pesukonekin meni rikki! Vast edes äiti lupaa kuunnella Elliä vähän herkemmällä korvalla.

Toisessa kirjassa kärtetään: "Vähän aikaa vielä". Peetu on nauliutunut tietokonepelin ääreen ja sisko Iina katsoo televisiosta lempiohjelmaansa. Vanhemmat hoputtavat lapsia lähtemään kaveriensa luokse, jotta he pääsevät asioilleen kaupunkiin. Onneksi autoon voi ottaa gameboyn ja näprätä sitä.

Kaverien perheessä onkin laadittu uudet säännöt:

– Kun olemme noudattaneet televisio- ja tietokonesääntöjä kahden viikon ajan, saa toinen meistä päättää, mitä puuhapäivänä tehdään”, Juuso sanoo. ”Puuhapäivänä emme katso televisiota emmekä pelaa tietokonepelejä.”

Ystäviensä esimerkin rohkaisemana Peetu ja Iinakin ehdottavat samaa käytäntöä kotona noudatettavaksi, sillä myös äidillä ja isällä on taipumusta viettää aikaa television ja tietokoneen äärellä yli tarpeen. Äkkiä koko perheellä on enemmän yhteistä aikaa ja lapset leikkivät mieluusti omia leikkejään. Ja mikä tärkeintä: isälläkin on aikaa lukea iltasatu! 

Kuvakirjojen kasvatustendenssiä ei ole katsottu aiheelliseksi juurikaan peitellä. Näillä kirjoilla onkin eniten merkitystä nimenomaan aiheen esille nostajina ja keskustelun herättäjinä.

Peliriippuvuus on aiheena myös Sinikka ja Tiina Nopolan lastenromaanissa Risto Räppääjä ja villi kone (Tammi 2006).

Värin ja rytmin riemua

Liisa Kallio & Soili Perkiö: Pikku Papun laulut. 32 sivua. Tammi 2012.

Liisa Kallio loi vuonna 2010 uuden energisen ja iloisen lastenkirjahahmon, Pikku Papun, joka on aiemmin seikkaillut kahdessa Tammenterho-sarjan kuvakirjassa. 

Kilpikonna Pikku Papu on saanut mainetta myös lastenlevyn sankarina. Varhaisiän musiikinopettajat ry valitsi Pikku Papun laulut viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi lastenlevyksi.

Pikku Papun laulut on jälleen uudentyyppinen kuvarunokirja, joka ilmentää havainnollisesti vuosituhannen taitteesta lähtien jatkuvasti yltynyttä lastenrunobuumia. 

Kaikki kirjan runot löytyvät takakannen CD-levyltä Soili Perkiön sävellyksinä ja Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ja Porolahden alakoulun tokaluokkalaisten esittäminä.

Liisa Kallio kokeilee Pikku Papun lauluissa taitojaan ensi kertaa riimirunon tekijänä ja suoriutuu haasteesta kunnialla.

Oma suosikkini on runo ja laulu Muurhaisen muorista, joka ruokkii muurahaiskatraansa. Liisa Kallion kuvituskuva Pikku Papun lauluista (Tammi 2012).

Hänen riimeilleen on tunnusomaista konstailemattomuus ja kupliva iloisuus, jonka kupeessa nostetaan välillä esiin vähän vakavampiakin aiheita. Esimerkiksi runossa Värikäs kansa kuvataan erilaisten hyönteisten melko harmonista rinnakkaiseloa:

– – Me naapureina asutaan,

ystävinä, usko vaan!

Kaikki kirkkaat värit nää

toisiansa täydentää.

Kertun mekko –nimisessä runossa leppäkerttu tuunaa kauhtunutta mekkoaan lähtiessään tanssiaisiin. 

Etanan ennustus –runossa etanan säätiedotus suklaapuurokuuroista menee hiukan pieleen ja kirpun kyläkaupassa myydään mullasta löytyneitä aarteita.

Liisa Kallio päästää lukijan ja kuvan katsojan ruohonjuuritasolle kokemaan pienten hyönteisten ja muiden pikkueläinten elämää. Sekateniikalla toteutettu kuvitus herkuttelee muodoilla ja raikkailla väripinnoilla. Kallion kuvitusta Pikku Papun lauluihin (Tammi 2012).

Pikku Papun laulut on hyvä esimerkki runokuvakirjasta, joka on riittoisa, vaikka siinä onkin ”vain” 15 lyhyttä lorua. 

Kirjailija-kuvittaja Kallio on onnistunut luomaan kokonaistaideteoksen, joka hivelee silmää ja houkuttaa makustelemaan kieltä. Ja kokonaisuuden kruunaa vielä lastenmusiikille koko sydämensä antaneen Soili Perkiön rautainen ammattitaito runojen sävellyksissä.