Lyhyelle sadulle näkyvyyttä ja uusintapainokset

Vuotuisen Lasten Kirjapöllö -palkinnon ehdokkaat on hetki sitten julkistettu Annantalossa Helsingissä.

Ehdokkaina on kolme viiden viime vuoden säteellä ilmestynyttä satukirjaa:

Hannele Huovin Maailman paras napa. Satuja sinusta (kuv. Kristiina Louhi), Tammi 2005.

Satukirjaa luonnehditaan perusteluissa seuraavasti:

Miksi minulla on vaikkapa sydän, keuhkot, kämmen tai kaula? Hannele Huovin lyhyen ytimekkääseen määrämittaan kirjoitetut sadut auttavat lasta tuntemaan ylpeyttä kehonsa eri osista. Huovi tuntee vanhan satuperinteen, mutta hyödyntää sitä nykylasten ymmärryksen ja mielenkiinnon ehdoilla. Kristiina Louhen kuvitus puhuu sekin itsetuntemuksen ja ilon puolesta. 

Huovin satukirja on ollut esillä Lastenkirjahyllyssä viime vuonna naisten päivän kunniaksi.

Toinen ehdokaskirja on Jukka Itkosen Sorsa norsun räätälinä (kuv. Christel Rönns), Otava 2008.

Perinteiset sadut saavat kyytiä, kun Sorsa norsun räätälinä kääntää satumaailman mullin mallin. Jukka Itkosen saduissa Punahilkan isoäiti ajaa moottoripyörällä ja syö suden suihinsa, kansansatujen karhun häntä katkeaa auton oven väliin ja siivoton Lumikki pääsee Kinnusen ennätysten kirjaan. Iltasadun mittaiset tekstit revittelevät karnevalistisessa hengessä ja nauruhanat aukaisee viimeistään Christel Rönnsin hulvaton kuvitus. Sorsa norsun räätälinä innostaa iltasatujen pariin vielä sittenkin kun perinteisemmät sadut tuntuvat lapsellisilta.

Ja kolmas ehdokas on Tuula Kallioniemen Kaveria ei jätetä, Pikku Nalle (kuv. Christel Rönns), Otava 2005.

Roope-pojan kanssa seikkailee sekalainen nallejoukko, isokokoinen koira ja karski leikkirobotti, pulu Alpo Torstensson ja useita mukavia mummoja. Tarinassa käsitellään suuria tunteita, ystävyyden eri puolia, arkuuden ja ennakkoluulojen voittamista ja itsetunnon kohotusta. Tuula Kallioniemen hassuttelevat dialogit ja sanaleikit ovat parhaimmillaan ääneen luettuina, mutta selkeä ulkoasu houkuttelee myös lukemaan aloittelevia. Christel Rönnsin kuvitus myötäilee tekstin huumoria ja seikkailun satumaisuutta. Sankareiden ilmeisiin ja eleisiin mahtuu koko elämän tunnekirjo.

                

Lasten Kirjapöllö -palkinnon valintaprosessi on kolmivaiheinen. 

Esiraatiin kuuluivat Paula Havaste (pj.) sekä Maria Ihonen sihteeri), Tuija Mäki,  Kaisa Pulakka ja rouva Huu. 

Kirjakauppiaista koostuva raati seuloi esiraadin useammasta ehdokaskirjasta kolme  kärkikirjaa, joilla uskotaan olevan menekkiä uusien lukijasukupolvien keskuudessa.  

Lopullisen voittajan valitsee ”Alivaltiosihteeri”, toimittaja Pasi Heikura, joka.  julkistaa palkinnon saajan Turun kirjamessuilla lokakuussa. Palkintoon kuuluu pronssinen pöllöpatsas ja 1500 euron rahapalkinto.

  

Lasten Kirjapöllö- palkinnolla kirjakauppa-ala haluaa kiittää vaikuttavia muistoja luoneita kirjailijoita ja/tai kuvittajia sekä tuoda heidät ja heidän teoksensa uusienkin lukijapolvien ulottuville. Kustantajat sitoutuvat ottamaan ehdokaskirjoista uusintapainoksen.

Huomiota kiinnittää tietysti se, että kaikki kolme ehdokaskirjaa ovat kaikki 2000-luvulla ilmestyneitä. Sadun maailma sinällään on kuitenkin ajaton ja ääretön. Nykylapset kuitenkin viekoitellaan kitkattomammin sadun pauloihin lyhyellä ja ytimekkäällä formaatilla. 

Huovin ja Itkosen sadut ovat yksittäisiä lyhyitä satuja ja Kallioniemen nallesatu puolestaan on saturomaani, josta riittää luettavaa useampaan iltasatuhetkeen. Kaveria ei jätetä, pikku nalle on itsenäinen jatko-osa kirjaan Tule takaisin, pikku nalle, Otava 2003. 

Kaikille ehdokaskirjoille on yhteistä myös se, että niissä on näyttävä, taidokas ja kuulijansa sadun ääreen ankkuroiva kuvitus.

Rouva Huu onnittelee lämpimästi kaikkia ehdokkaita.

Blogit lisäävät kirjallisuuden moniäänisyyttä

Katja Jalkanen & Hanna Pudas. Rivien välissä. Kirjablogikirja. 168 sivua. Avain 2013. Kansikuva Kira Leskinen.

Lastenkirjahylly täytti näköjään jo eilen neljä vuotta.

Ajatus blogin perustamisesta kypsyi vuoden 2009 aikana, jolloin lasten- ja nuortenkirjakritiikkiä oltiin ajamassa alas monessa printtimediassa. 

Perustin Lastenkirjahyllyn pienen uhon ja tuohtumuksenkin vallassa ja ilmoitin sitoutuvani siihen, kunnes suvantovaihe on ohi. 

Suvantovaihe on jatkunut  yhä ja merkkiä sanottavasta kohentumisesta ei ole näkyvissä.

Kyse on tietysti koko kulttuurijournalismin käymisvaiheesta, johon myös lehtien sisäiset uudistukset osaltaan liittyvät. Palstamillit vähenevät ja kuvien huomioarvo kasvaa. Ilmoitustulot vähenevät ja se näkyy vääjäämättä myös lehtien paksuudessa. Kulttuurin käsite venyy ja  vanuu ja lukijoiden kiinnostuksesta kilpaillaan monen eri uutisaiheen kanssa. 

Katja Jalkanen ja Hanna Pudas, kirjallisuusblogisteja itsekin, julkaisivat kesän korvalla kirjablogikirjan Rivien välissä, jonka aineistoa on kerätty 61:lta kirja- ja 14:ltä kirjailijablogin pitäjältä. Bloggaaminen on nykyisin kiinteässä liitossa sosiaalisen median kanssa ja niinpä kysely julkistettiin blogisteillekin Facebookin kautta.

Jalkasen ja Pudaksen teos zuumaa kiinnostavasti kirjallisuusblogeihin liittyviä ilmiöitä Suomessa. 

Todellisesta blogibuumista on nimittäin jo syytä puhua: parasta aikaa on Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä käynnissä lukijaäänestys Suomen parhaasta blogista. 

Sanoma- ja aikakauslehdissä bloginpitäjät valtaavat alaa, joko jutun kohdehenkilöinä tai omien palstojen pitäjinä. Onpa muutamasta suositusta bloggaajasta jo sukeutunut kirjailijoitakin, jotka ovat julkaisseet esim. kädentaito- tai ruokakirjoja.

Kirjailija Katja Kettu arvostaa kirjablogien autenttisuutta: niissä kirjoittaja todella kertoo mitä ajattelee. Kirjallisuuskriitikot ovat Ketun mukaan usein liian jäyhiä kehumaan, jos pitävät kirjasta.

Kustantajat ovat parin viime vuoden aikana huomanneet markkinapotentiaalia monien kirjallisuusentusiastien pitämissä blogeissa.

Suuri osa ajan hermolla olevista kustantajista järjestää blogistitapaamisia muun markkinointistrategiansa ohessa. Moni kirjallisuuden harrastaja esiintyi blogissaan aluksi nimimerkin suojissa, mutta sitä mukaa kun blogin maine ja bloggaamisen saama julkisuus on lisääntynyt, on omalla nimellä kirjoittaminenkin lisääntynyt.

Isojen sanomalehtien kulttuuriosastojen aikataulu on varsin jähmeä bloggaajien ripeään julkaisutahtiin verrattuna, ja tämän edun myös kustantajat ovat huomanneet. Otavan viestintäpäällikkö Tarja Kopra korostaa haastattelussa, että kirjablogit ovat yksi äänenpaino lisää kirjallisuuden kentälle.

Hyvän kiteytyksen Rivien välissä -kirjan tekijät antavat todetessaan, että bloggaaminen on perinteistä kirjallisuuskritiikkiä kokemusperäisempää kirjoittamista, joissa omaa, usein myös tunnepitoista, lukukokemusta korostetaan voimakkaasti. Kirjablogistit antavat kanssa- ja vertaislukijoiden näkökulman kirjallisuuteen. Yhä sirpaloituvassa kirjakentässä tälläkin näkökulmalla on arvonsa.

Minulle, ammattikriitikolle, Lastenkirjahylly on ollut ideaali paikka välittää  kaikille kiinnostuneille tieto–taitoani lasten- ja nuortenkirjallisuuden tontilta ilman merkkimäärien neuroottista laskemista ja palstatilan huomioon ottamista.  Lastenkirjahyllyssä pystyn myös nostamaan lasten- tai nuortenkirjan kuvitusta ansaittuun arvoonsa, myös lukuisin kuvitusesimerkein analyysein. 

Harrastuspohjalta kirjallisuusblogia pitäviin ns. kirjallisuusentusiasteihin verrattuna lähtökohtani ovat kuitenkin toiset. Blogin pitämisen ehdottomana edellytyksenä on ollut, että saan siihen ulkopuolista rahoitusta. 

Tahollani mietin sitäkin, ovatko kustantajat jo heittämässä pyyhkeet  kokonaan kehään ja luopuneet toivosta pätevän nuortenkirjakritiikin suhteen.  

Tammen sivuilta löytyi nimittäin kesän alussa  kesätyönhakuilmoitus, jossa etsittiin 10 innokasta lukijaa arvostelemaan jo ilmestyneitä nuortenromaaneja ja ennakkolukemaan syksyn uutuuskirjoja.  "Kirjafriikin" edellytettiin olevan vähintään 14-vuotias ja yksittäisistä arvioista luvattiin maksaa 50 euron palkkio!  

Yhteispohjoismaista tunnekasvatusta

Kalle Güettler, Rakel Helmsdal & Àslaug Jónsdóttir: Monster bråk. [ Ruotsinkielisen kääntäjän nimeä ei ilmoitettu. ]  32 sivua. Kabusa Böcker 2013.

Silmätäänpäs taas pohjoismaisen lasten- ja nuorenkirjapalkinnon ehdokkaita. 

Monster bråk on ruotsinnos Kalle Güettlerin, Rakel Helmsdalin & Àslaug Jónsdóttirin alunperin islantilaisesta kuvakirjasta Skrimslaerjur (Mál og menning 2012).

Kyse on yhteispohjoismaisesta kuvakirjasta: Güettler on ruotsalainen, Helmsdal on syntyjään tanskalainen ja Jónsdottir islantilainen.  

Tämän kuvakirjasarjan tappelupukarit ovat entuudestaan tuttuja kuvakirjasta Ei, sanoi pieni Hirviö (2010), jonka suomentamisesta saa kiittää Pieni Karhu -kustantamoa.  

Islantilainen tekijätiimi jatkaa sarjan ensimmäisen osan hengessä: yhteistyö, toisen huomioiminen ja tunnekasvatus ovat tämänkin kuvakirjan teemoina.

Aika ajoin purnaan lastenkirjallisuuden sarjoittumisen takia, ja tässäkään kohden en malta olla ihmettelemättä ääneen sitä, että Islannin ehdokkaaksi on päädytti valitsemaan pitkään jatkuneen kuvakirjasarjan uusin osa. Sarjasta on ilmestynyt tätä ennen jo kuusi kirjaa. 

Mielestäni uuden pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon tavoitteena pitäisi olla se, että esitellään ns. uusimpia innovaatioita ja vasta umpullaankin olevaa, uuteen suuntaan kurottavaa kirjallisuutta. Sarjakirjojen ahtaampi formaatti ei tähän juurikaan anna tilaa. 

Minkä verran Islannissa ylisummaan ilmestyy alkuperäistä islantilaista uutta lastenkirjallisuutta?

Viattomasta sanailusta äityy kuin huomaamatta iso tappelu. Tässä vaiheessa kaverukset vielä naljailevat toistensa kengistä, mutta pian ollaan jo tukkanuottasilla.  Àslaug Jónsdóttirin kuvitusta islantilaiseen kuvakirjaan Monster bråk, Kabusa böcker 2013. 

Kuvakirja alkaa tyytymättömyyden tilasta: pikku hirviö ja iso hirviö eivät keksi mitään mielekästä tekemistä. Joutilaisuus ajaa ne kinastelemaan pikkuasioista ja pian sanaharkasta nousee jo kunnon riita, jossa nyrkit heiluvat. Teolla on kuitenkin seurauksensa. Pikku hirviö pelkää satuttaneensa isoa hirviötä jopa kuolettavasti ja illalla uni ei tule silmään.

Huono omatunto lietsoo pikku hirviön mieleen jo kaikkein hurjimmankin vaihtoehdon: entäs jos iso hirviö satutti itsensä niin pahasti, että kerta kaikkiaan kuoli vammoihinsa?   Àslaug Jónsdóttirin kuvitusta islantilaiseen kuvakirjaan Monster bråk, Kabusa böcker 2013.  

Näkökulmat siilataan pikku hirviön, kirjan kertojan kautta.  Lapsi samastuu tietysti pienemmän kokonsakin vuoksi siihen luontevasti. Tummanpuhuvasta olemuksestaan huolimatta hirviöt ovat sympaattisia. Niiden ilmeet ja kehonkieli kertoo paljon tunteista.

Huonosti nukutun yön jälkeen pikku hirviö tapaa ilokseen jälleen ison hirviön, joka on mustaa silmää lukuunottamatta onneksi kunnossa. Niinpä kaverukset tekevät sovinnon. Sateen ja myterin jälkeen taivaalle nousee komea sateenkaari! 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Taustalle levittäytyvä sateenkaari alleviivaa suvaitsevaisuutta ja erilaisten näkökantojen rikkautta. Àslaug Jónsdóttirin kuvitusta islantilaiseen kuvakirjaan Monster bråk, Kabusa böcker 2013. 

Kuvakirjan voima on vaivihkaisessa tunnekasvatuksessa, joka avaa keskustelua lasten kanssa moneen suuntaan. Tässäkään sarjan osassa ei vähätellä pienen hirviön kokemia, äärimmilleen vietyjä tunnetiloja, vaan ne hyväksytään sellaisinaan. Näin lapselle viestitään lempeästi, että kaikki tunteet ovat sallittuja, kriiseistä selvitään ja asiat voidaan sopia. 

Erityiskiitosta tämä kuvakirja saa kompaktista ja riittävän lyhyestä tekstistä, jossa käytetään typografisena tehokeinona onnistuneesti myös tekstin lihavointia.