Nykyprinsessat tunnustavat useampaa väriä

Sanna Mander: Prinsessavärityskirja, 100 sivua, S & S 2016.

Rouva Huu on naureskellut välillä ihan avoimesti värityskirjabuumille, vaikka lähipiiristäkin löytyy väritykseen hurahtaneita.

Luultavasti värittäminen täyttää nykyihmiselle samaa tärkeää rauhoittumisen ja tekemisen terapiaa kuin mitä ”vanhanaikaisemmat” kädentaidot ovat tuottaneet edeltäville sukupolville.  

On yleistä, että ns. aikuisten värityskirjoissa ei mainita lainkaan piirtäjän nimeä. 

Sanna Manderin (s. 1980) Prinsessavärityskirja tekee iloisen, kotimaisen poikkeuksen.

Punkkariprinsessasta on rojalistinen pönöttäminen kaukana.
Sanna Manderin kuvitusta Prinsessavärityskirjaan (S & S 2016).  

Manderin värityskirja sopii yhtä hyvin pienen kuin vähän isommankin prinsessaentusiastin käsiin. 

50 prinsessan joukosta löytyvät ne klassiset prinsessat tai niihin verrattavat kaunokaiset (esim. Tähkäpää, Grace Kelly, Egyptin kuningatar Nefertiti, Merenneitoprinsessa),  mutta myös iso joukko myös kapinallisia, anarkistisia ja ennakkoluuloja kumoon kaatavia prinsessoja, vai mitä tuumaatte vaikkapa pelle-, poika- , skeittari, hippi- , toimitusjohtaja- Picasso- tai siamilaisprinsessoista?

Kirjallisuuskasvatusta tämäkin: tältä näyttää Lukutoukkaprinsessa
Sanna Manderin Prinsessavärityskirjassa (S & S 2016). 

Mander kertoo  saatesanoissa, että idea kirjaan syntyi, kun hänen viisivuotias tyttärensä sai silmälasit. Äiti ja tytär pohtivat yhdessä, mahtavatko prinsessat käyttää silmälaseja. Keskustelu laajeni ennen pitkää toteamukseen, että prinsessojakin on moneksi.

Kirja kannustaa jakamaan sosiaalisessa mediassa omat prinsessavärityskuvat hashtagilla #prinsessavärityskirja.

Manderin sievistelemätön, jopa groteski tyyli on hyvässä kontrastissa värityskirjan mitä romanttisimman aiheen kanssa.

Lisää tällaisia laadukkaita kotimaisia vaihtoehtoja, toivoo rouva Huu!

--- ja tältä näyttää poikaprinsesssa. Sanna Manderin kuvitusta kirjaan
 Prinsessavärityskirja (S & S 2016).  

Manderin 1960-lukua pidäkkeettömästi niin väri- kuin muotokieleltäänkin kunnioittava tyyli on tuttua niin koti- kuin ulkomaisistakin lehdistä sekä pakkausmateriaaleista, tekstiileistä, julisteista ja muista tuotteista.  

Mander on kuvittanut Tuuve Aron Topi & Tallulah -sarjan lastenromaanit Korson purppuraruusu ja  Karambolan kirous (WSOY 2011–2013) sekä viimeksi Andrei Huhtalan stadin slangilla kirjoittaman Punahilkka-version Punis, kuumottava stoori (Schildts & Söderströms 2015).

Nykyisessä aikuisten värityskirjabuumissa kannattaa muistaa, että Anne Peltola (nyk. Vasko) on ollut Suomessa aikuisten värityskirjojen pioneeri kolmella WSOY:n Lista-sarjan kautta vuosina 2007–2009 ilmestyneellä Aikuisten värityskirja- teoksellaan.

Sekamelskaus vie voimat, mutta se on mukavaa!

Esko-Pekka Tiitinen: Dada-kissa ja Populuksen popcornit, 87 sivua, Lasten Keskus 2015. Kansikuva Nikolai Tiitinen.

Esko-Pekka Tiitinen on kirjoissaan aina maan hiljaisten tai muutoin tahtomattaan syrjään sysittyjen puolella.

Hänen tuotannostaan nousee myös vahvan humaani ja filosofis-eettinen juonne, joka voi toisinaan tehdä kirjoista myös hiukan vaikeasti lähestyttäviä nuoren lukijakunnan näkökulmasta.

Dada on maailman turuilla koko ikänsä kulkenut reissu- ja kulkukissa. Se päätyy Hännänpään telttakaupunkiin.

Telttojen sokkeloissa kuljeskeli äitejä, isiä ja lapsia matkalaukkuineen, olipa vanhuksiakin, ukkeja ja mummeja, jotka olivat istuutuneet varjoon nyyttiensä päälle lepäämään. 

Dada kehräsi, heilautti korviaan ja naukaisi onnessaan. 

–   Hännänpää, kaunis nimi kotikaupungille. Elämä on dadaa. Elämä on ihanaa!  – – 

– Täällä asuu ystävällisiä ihmisiä, Dada ajatteli. – Täällä minä tulen viihtymään.

Kotimaisia lastenromaaneja tarvitaan. On hienoa, että Lasten Keskus pitää myös yksittäisten lastenromaanien puolia kustannusohjelmassaan. Viime vuodelta kannattaa muistaa Jukka Itkosen Sirkusjuna saapuu.

Dada majoittuu vanhaan auton kotteroon ja kohtaa vanhan vahtikoiran, jonka se ristii Maaksi. Koira kokee itsensä jo täysin tarpeettomaksi, mutta Dada vakuuttaa, että kukaan ei ole tarpeeton.

Sitten kaksikko tapaa vielä juuri syntyneen, vielä sokean hiiren, joka saa sekin kauniin nimen: Kuukorva. 

”Nyt meillä on koko avaruus. On Maa ja Kuu ja Dada”, Dada-kissa toteaa tyytyväisenä. Dada ja Maa huomaavat jopa nauttivansa pienen hiiren hoivaamisesta, vaikka se on välillä rankkaa.

Kuukorva puhuu vauvakieltä ja pitää sekamelskaamisesta, tai ”tekamelktaamisesta”, kuten se itse asian ilmaisee.

Veera Salmen Puluboi -kirjojen (Otava) ärrätön pulukieli on saavuttanut lasten ja aikuisten jakamattoman suosion, mutta Kuukorvan pikkulapsen puhetta imitoiva puheenparsi vaikuttaa vähän tekaistulta. 

Olisiko Kuukorvan keskenkasvuisuutta ja kokemattomuutta voinut ilmaista muulla tavalla? Kuukorvan dialogi on perin vaikealukuista jo itse lukevalle lapselle, eikä se solahda vaivattomasti myöskään ääneen lapselle lukevan aikuisen suuhun.

Kolmikon idylli uhaa häiriintyä, kun poliisi Potkulainen muistuttaa säännöistä ja järjestyksestä, mutta virkavaltakin heltyy nähdessään lähimmäisenrakkautta. 

Kuningas Populuksen ikeessä on kuitenkin hankala elää. Poliisi saa palkkaa Populukselta siitä, että karkottaa valtakunnasta kaikki irtolaiset. 

Uhkarohkea ja utelias kolmikko haluaa tavata pelätyn kuninkaan, joka paljastuukin kännykäpelien pauloihin jumittuneeksi hallitsijaksi. Populus pääsee  kouluun, yhdessä muiden lasten ja Kuukorvan kanssa.

Esko-Pekka Tiitisen lastenromaanin voi tulkita lähimmäisenrakkauden ja moniarvoisuuden puolustuspuheeksi, jonka keskeinen sanoma on ajankohtainen niin pakolaisten telttaleireillä kuin hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyydesäkin.

Hauskasti lastenromaani ilmaisee jo nimellään kunnioitusta tänä vuonna 100-vuotisjuhlavuotta viettävää dadaismia kohtaan. Taidesuuntana dadaismi vaikutti kuvataiteessa, teatterissa ja graafisessa suunnittelussa. Eri taiteenlajien keinoin se  esitti vastalauseensa sodan raakuutta ja dadaistien kokemaa taiteen ja jokapäiväisen yhteiskunnan painostavaa älyllistä jäykkyyttä vastaan. Dadaismi antaa huutia rationalismille ja turhantärkeille säännöille. 

Nettitaidot haltuun

Toim. Tittamari Marttinen: Mediamaassa. Tarinoita lapsista ja mediasta, kuvittanut Janne Harju, 40 sivua, Saarnikirjat 2011.

Elli Mäkilä & Jii Roikonen: Reuhurinne: Nettitaidot, 52 sivua, Otava 2015. Graafinen suunnittelu Päivi Puustinen.

Ei ole Suomen lapsilla hätäpäivää, kun heille tehdään näin inspiroivia kirjoja mediakasvatuksen tueksi!

Lasten medialukutaito ja monilukutaito oli viime viikolla erityisen paljon uutisotsikoissa valtakunnallisen mediataitoviikon takia. 

Tässä kaksi kirjaa, jotka sopivat mainiosti esikoulun ja alakoulun ensimmäisten luokkien mediakasvatuksen tueksi.

Jo neljän vuoden takainen Mediamaassa ottaa pääpiirteittäin yhä ajantasaisesti haltuun lasten erilaisia mediankäyttötapoja. Tekstejä on tilattu suomalaisilta lasten- ja nuortenkirjailijoilta. Kirja on  julkaistu opetus- ja kulttuuriministeriön Lapset ja media -hankkeen tuella.

Kari Levolan Synttärimeilejä -tarinassa eskari-ikäinen Suvi haikailee ulkomaille muuttanutta ystäväänsä ja on sitä mieltä, että synttäritkin menevät pilalle, kun Heta ei pääse paikalle. Kummitädin ja Hetan paketista paljastuu kannettava tietokone, jolla Suvi pystyy olemaan yhteydessä kaveriinsa. 

Mari Mörön Kurrekanava kertoo Iirosta, joka on tehnyt äidin kanssa sopimuksen, ettei pelaisi liikaa tietokonepelejä. Mummolaan meno ei oikein innosta, kunnes Iirolle esitellään oravanpesä, jota voi tarkkailla webbikameran kautta!

Lasten mediankäytön moninaisuus kiteytyy hyvin tähän Janne Harjun
kuvituskuvaan. Janne Harjun digitaalikuvitusta Tittamari Marttisen toimittamaan lasten tietokirjaan Mediamaassa. Tarinoita lapsista ja mediasta (Saarnikirjat 2010).

Jukka-pekka Palviaisen Kuusipuiston kotisivut kertoo Palviaisen Rämäpäät-kirjasarjasta tutuista lapsista, Merituulista, Pilkki-Piasta, Tainasta, Reetaleenasta ja Sonjasta, jotka saavat rehtorilta tehtäväkseen laatia koululle omat kotisivut.

Pasi &  Eva Lönnin Aakkosrosvossa Eva-tyttö opettelee lukemaan  ja on koukuttunut tietokoneen aakkospeliin. 

Leena Virtasen Itkettävän ihana elokuva -tarinassa pohditaan äidin ja tyttären erilaista elokuvamakua ja television käyttötottomuksia.

Meillä on kotona yksi televisio ja kaksi tietokonetta, molemmilla oma kone, äidillä ja minulla. Minun koneeni on äidin vanha, mutta kyllä se toimii. 

Televisiota me katsomme joskus yhdessä, mutta yleensä minä saan katsoa sitä yksin tai kavereiden kansa. Äiti katsoo sitä illalla, kun olen mennyt nukkumaan. Mutta  ei televisiosta tule aina minun ohjelmaani. Silloin voin antaa äidin katsoa omia ohjelmiaan. Mutta jos se katsoo poliisisarjoja, sen pitää varoittaa minua. En halua nähdä sellaisia sarjoja, joissa kuolee ihmisiä. Sen takia en lue edes Harry Pottereita, koska minulle on krrottu, että niissä kuolee ihmisiä. 

         Äitikin ihmettelee sitä. Olet erilainen lapsi, hän huokaisee.

Suomenruotsalaisen Annika Sandelinin Vifsi on julkaistu ruotsiksi ja se kertoo tytöstä, joka haluaisi lemmikkieläimen. Äiti keksii, että tytölle voidaan hankkia virtuaalilemmikki.

Ritva Toivolan Piparipelissä Lassin isovanhemmatkin ovat koukuttuneita tietokoneeseen ja Lassi neuvoo heitä,  mitä kaikkea jännää netistä löytyy.

Elli Mäkilän & Jii Roikosen Nettitaidot on osa Tuula Kallioniemen Reuhurinne-lastenromaanien ympärille syntynyttä tuoteperhettä, joka on laajentunut parin viime vuoden aikana tehtävä- ja puuhakirjoihin ja muihin oheistuotteisiin. 

Tekijänoikeuksien kannalta on hieman outoa, että Kallioniemen tekijyys tulee ilmi vain sisäkannen nimeketiedoissa, vaikka tarinoissa seikkailevat tutut Reuhurinteen alakoulun oppilaat luonteensa ja muiden ominaispiirteiden mukaisin painotuksin.

Jii Roikosen kuvitus on samaan aikaan informatiivista ja hauskaa. Tällä aukeamalla paneudutaan tietokoneiden virustorjuntaan. Jii Roikosen kuvitusta Elli Mäkilän tekstiin tietokirjassa Reuhurinne: Nettitaidot (Otava 2015). 

Reuhurinteen alakoulun oppilaat ovat mitä mainioin läpileikkaus suomalaisesta nykylapsuudesta ja lasten arjesta. Kukin lapsi on aivan oma valloittava, valovoimainen persoonansa. Kaikilla on erilaiset taustat ja mielenkiinnon kohteet: Reuhurinteen koulua käyvät muiden muassa romanityttö Ramona, monikulttuurisen perheen vesa Aba, (yli)suojelevan kasvatuksen yksinhuoltajaisältään saanut Saska, huomionkipeä ja ehkä vähän ylivilkas Möly.

Tötterö haluaa lukea päivän uutiset printtilehdestä ja Saska käyttää
tiedonhakuun puhelinta.  Jii Roikosen kuvitusta Elli Mäkilän tekstiin tietokirjassa Reuhurinne: Nettitaidot (Otava 2015). 

Nettitaidot-kirjassa kullakin lapsella on myös aivan omat mieltymyksensä ja kiinnostuksen kohteet median, digilaitteiden ja viestinnän suhteen. Jouhevasti etenevä tarina tuo lapset erilaisten mediankäytön pulmien tai ilmiöiden eteen. 

Sivun yläreunassa erilaiset aihetunnisteet kertovat, mistä eri aihepiireistä kullakin aukeamalla on kyse. 

Tietoiskut tai faktalaatikot on painettu keltaisella huomiovärillä ja ne erottuvat sen takia riittävästi tarinasta. Jii Roikosen eloisassa mutta silti havainnollisessa ja tietoainekselle uskollisessa kuvituksessa hyödynnetään myös sekä lasten että välkyn Pöntinen-nimisen koiran puhekuplia ja osa faktasta on upotettu niihin. 

Valtavasta tietomassasta huolimatta kirja on typografisesti yllättävän helppolukuinen ja looginen kokonaisuus.

Reuhurinne: Nettitaidot on mainio todiste siitä, kuinka monipuolista, tanakkaa ja innostavaa lasten tietokirjallisuutta paneutuneella tekijätiimillä saadaan nykyisin aikaan!

Lisää mediakasvatukseen sopivia lastenkirjoja:

Sanna Pelliccioni: Onni-poika tykkää pelata, Minerva 2015

Linda Liukas: Hello Ruby, suomentanut Kirsikka Myllyrinne, Otava 2015

Tuula Kallioniemi, Elli Mäkilä ja Jii Roikonen: Reuhurinne: Nettipuuhat. Tehtäviä ja tuuletusta, riemuja ja ratkaisuja! 48 sivua, Otava 2015

Christine Jüngling & Manfred Tophoven: Vähän aikaa vielä!, suomentanut Seija Kukkonen, Kustannus-Mäkelä 2012

Jaana Kapari-Jatta: Hipsikka, kuv. Sanna Nylén, Finnet-liitto 2010

Sinikka & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja villi kone, kuv. Aino Havukainen & Sami Toivonen, Tammi 2006

KAVI eli Kansallinen auviovisuaalinen instituutti on  julkaissut päiväkoti- ja alakouluikäisille lapsille netin perusasioista kertovan selkeän oppaan Miten internet toimii. Oppaan voi ladata internetistä maksutta. 

Tekstiä muokattu 24.2.2015.