Nykyarkea ja menneen ajan patinaa hyvässä suhteessa

Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain, kuvittanut Kati Vuorento, 183 sivua, WSOY 2020.   

Agnes heräsi hätkähtäen. Taas sama uni. Sama öinen puutarha, valkoinen yöpuku, vihainen nainen valkoisen huvilan portailla. Sama huvila, jonka pihalla he olivat Pullan kanssa kävelleet. Samat ikkunat. Sama piha, mutta ilman liian pitkäksi kasvanutta heinikkoa. 

 Mutta tällä kertaa Agnes ei herännyt pelästyneenä, ja tällä kertaa uni ei yrittänyt karata hänen mielestään. Agnes nousi istumaan vuoteessaan ja katsoi eteensä hämärässä huoneessa. 

 Uni oli hänen mielessään kirkkaana kuin elokuva. Nyt hän muisti, mitä hänellä oli ollut kädessään: hopeanvärinen rasia. Hän muisti, miltä se tuntui käsissä. Sen kanteen oli sommiteltu kukkakimppu värikkäistä pienistä kivistä. Rasia oli tiukasti kiinni ja siinä oli pieni avaimenreikä. (Agnes ja unien puutarha, s. 75–76.)

Vanhan huvilan miljöö askarruttaa Agnesia
sekä unessa että valveilla.  Kati Vuorennnon
kuvitusta Tuutikki Tolosen lastenromaaniin
Agnes ja unien avain (WSOY 2020). 

Lastenromaaneissa ammennetaan ideoita nyt historiasta monilla kekseliäillä tavoilla.

Tuutikki Tolosen uuden Agnes-sarjan avaus on nopealukuinen ja otteessaan hyvin pitävä mysteeriromaani, joka tuo mieleen ruotsalaisen Maria Gripen tuotannon.

Liikkeelle lähdetään nykyajasta. 11-vuotias Agnes on muuttanut uudelle paikkakunnalle äitinsä kanssa vanhempien avioeron jälkeen. Äiti on saanut töitä paikallisesta lehdestä. Tyttö on katkera isän uudesta naisystävästä Patriciasta ja muutosta Unkariin. Hän ei halua olla isänsä kanssa missään tekemisissä.

Agnes tutustuu paikallislehden päätoimittajan poikaan Pontukseen, jota kutsutana Pullaksi. Pojan kanssa hän ryhtyy selvittämään outojen uniensa merkitystä ja vanhan Piiloniemen Rauhalan talon arvoitusta. 

Agnesin ja äidin uusi koti on vielä täynnä avaamattomia
muuttolaatikoita. Kati Vuorennnon 
kuvitusta Tuutikki Tolosen lastenromaaniin 
Agnes ja unien avain (WSOY 2020). 

Lapset päätyvät penkomaan arkistoja. Tapahtumat kiertyvät Agnesin omaan perhehistoriaan.

Pullalla on myös omat kipupisteensä kaveriensa kanssa, jotka Agnes välittömästi aistii ja osaa tarkkavaistoisena niiden pahimpia solmuja myös höllentää.  

Tolonen punoo ensimmäisen osan jännitteisen juonen tyveneen loppuratkaisuun, mutta jättää lukijan odottamaan jo seuraavaa osaa. 

Kati Vuorennon taidokkaan keveä lyijykynäkuvitus on olennainen osa romaanin viehkeää tunnelmaa. 

Agnes-sarjan avaus on herättänyt kiinnostusta jo ennen ilmestymistään, ja käännösoikeudet on myyty Tšekkeihin, Tanskaan, Viroon ja Venäjälle.

”Äiti oli meille vähän liian uudenaikainen”

Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää, 25 sivua. Tammi 2019.  Kansikuva Laura Lyytinen.

Raili Mikkasen romaani on jälleen hyvä esimerkki kirjasta, jolle on turha laittaa mitään rajoittavia etu- tai jälkiliitteitä.

Laura Lyytisen kansikuvakin puhuttelee graafisella tyylillään yhtälaisesti aikuisia lukijoita.

Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää sopii nuortenromaaniluokituksestaan huolimatta mainiosti myös kaikille aikuisille, jotka ovat lukeneet Minna Rytisalon Rouva C:n, sillä Mikkasen romaanissa  Canthin perheen elämä jatkuu kronologisesti perheen muuttaessa Jyväskylästä Kuopioon Ferdinand Canthin kuoleman jälkeen vuonna 1880.

Minna Canthin tyttäret pääsevät Suomalaisen tyttökouluun, joka on perustettu Kuopioon edellisenä vuonna. 

Sopeutumista uuteen kotikaupunkiin kuvataan perheen toiseksi vanhimman tyttären, romaani alussa 12-vuotiaan Ellin, näkökulmasta. 

Romaanissa Elli varttuu nuoreksi naiseksi ja löytää lopussa myös oman tiensä ja kutsumuksensa. 

Mikkasen kerronnasta välittyvät hyvin ajankohdan tiukat tyttöjä koskevat sovinnaisuussäännöt. 

Vaikka Minna Canth oli aikaansa edellä tyttöjen kasvatus- ja koulutusmyönteisyyden suhteen, niin perheen ainoa poika Jussi sai sisarten mielestä paljon erityisoikeuksia. 

Hauskasti tuodaan esille myös ajan kirjallisuuskasvatusta. Elli on harmissaan, sillä ”kaikki suomeksi käännetyt kirjat oli kirjoitettu selvästi pojille”.

Tuliko tässä eteen ajatus, etteivät tytöt kuitenkaan ole lukemisesta kiinnostuneita, joten heille ei kannattanut kääntää? Vai eikö sellaisia kirjoja kirjoitettu missään?

Canth herätti pahennusta Kuopiossa järjestäessään nuorille kotonaan keskustelutilaisuuksia, joissa tytöt ja pojat kokoontuivat keskenään, ilman esiliinoja. 

Nykynuoret  tuskin arvostavat romaanin lukuisia viittauksia ajan kulttuurihenkilöihin. Sen sijaan heitä koskettavat Ellin pohdinnat lapsen ja vanhemman suhteesta, "uraohjusvanhemman" työorientoitunut elämä, vanhempaa kohtaan tunnettu myötähäpeä sekä ristiriitaiset ajatukset identiteetin rakentamisesta ja oman urapolun löytämisestä. 

Ellin mielestä  ”äiti oli meille vähän liian uudenaikainen” ja hän kokee jopa alemmuudentunnetta kaikkivoipaisen ja kohutun äitinsä rinnalla. Elli vaihtaisi mieluusti osia muiden samanikäisten tyttöjen kanssa.

Luulen, ettei minusta ikinä tule yhtä reipasta ja paljoon ehtivää kuin äiti. Enkä varmasti pärjäisi kauppiaanakaan yhtä hyvin.

Mikkanen selittää Suomen historiaa vähemmän tuntemattomallekin lukijalle ajan erikoisuuksia, liittyen esimerkiksi naisopiskelijoilta edellytettyyn anomukseen pyytää vapautusta sukupuolestaan ennen yliopisto-opintojen alkua. 

Romaanin taustatutkimusten määrää voi sujuvan lopputuloksen äärellä vain varovasti arvailla. 

Vuonna 1890 Elli Canth lähti opiskelemaan luonnonlääkintää Saksaan ja Sveitsiin. Hän palasti Suomeen vuonna 1893 hoitamaan sairastuneen äitinsä jälkeen jättämää kauppaa. Elli Canth kuoli vuonna 1944. 

Vieraillaan korkeatasoisissa taidegallerioissa!

Nyt on juuri oikea aika brändätä lasten ja nuorten lukeminen uudelleen.

Koronaepidemian takia lasten vanhemmat ovat kiitollisia kaikista rauhalliseen ajanvietteeseen liittyvistä vinkeistä. 

Yleiset kirjastot on suljettu, joten viimeistään nyt on iloa siitä, jos kotien lastenhuoneessa tai olohuoneessa on monipuolinen ja innostava lastenkirjavaikoima. 

Etana Editions -kustantamo käynnisti jo viikonloppuna oman Etana-kanavan  Youtubeen, josta löytyy tällä erää Reka Királyn ja Jenni Erkintalon kuvakirjoja tekijöiden itse ääneen lukemina.   

Monet lastenkirjakentän toimijat ovat tulleet mukaan #kirja päivässä -haasteeseen, jossa tosin kannattaa pitää mielessä myös tekijänoikeuksiin liittyvät pykälät.

Viikonloppuna uutisoitiin pedagogisen kuvakirjapalvelu Lukulumon 

avautumisesta ilmaiseksi kaikkien lapsiperheiden käyttöön. 

Nyt tarvitaan juuri tällaista talkoohenkeä. 

Kirjavalikoima on tässä kuukauden maksuttoman käytön takaavassa home access -palvelussa suppeampi kuin varsinaisessa päiväkotien, alakoulun ja kirjaston käyttöön tarkoitetussa maksullisessa Lukulumossa. 

Kielivalikkotoiminnon kautta saa selville, kuinka paljon
kirjoja on luettu ääneen vaikkapa amharaksi, arabiaksi ja albaniaksi.  

Kotimaisia kuvakirjoja ei ole tässä maksuttomassa kokeilussa mukana lainkaan, mutta toisaalta Lukulumon kautta pääsee nyt perehtymään suomalaisille lapsille kokonaan tuntemattomiin, uusiiin ruotsalaisiin kuvakirjoihin, joita ei ole suomennettu! 

Palvelusta löytyy monien kiinnostavien ruotsalaisten kuvakirjantekijöiden teoksia (mm. Anna-Clara Tidholm ja Eva Lindström). 

Alkuperäisessä Lukulumo-palvelussa on jo luettavissa ja kuunneltavissa satoja laadukkaita suomalaisia ja ruotsalaisia kuvakirjoja jopa 45 eri kielellä. Alakouluille on myös oma helppolukuisten kirjojen valikoima.

Lukulumo lanseerattin Suomeen Ruotsin kautta syksyllä 2018. 

Alkuperäisen palvelukonseptin, Polygluttin, on kehittänyt ruotsalainen Inläsningtjänst. 

Yhdessä Sirke Happosen kanssa olen valinnut palveluun suomalaisia laadukkaita kuvakirjoja ja kirjoitimme myös varhaiskasvattajille oppaan päiväkodin kirjallisuuskasvatuksesta. Kirjavalikoimaa täydennetään koko ajan. 

Näkymä Lukulumo-kuvakirjapalvelusta Kaisa
Happosen ja Anne Vaskon Mur eli karhu
-kuvakirjan aukeamalta. Erikieliset lapset
voivat kuunnella kuvakirjatarinan omalla
kotikielellään ääneen luettuna. 

Lukulumo-palvelun kautta erikieliset lapset voivat nauttia samoista kuvakirjatarinoista sekä yksin että yhdessä muiden kanssa.

Alkuperäinen palvelu on suunnattu päiväkodeille ja alakouluille ja laajentunut sittemmin myös kirjastoihin. Kunta ostaa palveluun lisenssin, jonka hinta määräytyy sitä käyttävän lapsimäärän mukaan. 

Palvelua kehitetään jatkuvasti. Uutena toimintona on tekstiseurantatoiminto, joka hyödyttää lukemaan opettelevaa lasta.

Opetussuunnitelmissa nykyisin näkyvä kielitietoisuuden käsite on osa Lukulumon toimintaideaa. 

Kielitietoisuudella tarkoitetaan kaikkien kielien arvostamista ja luontevaa näkyvyyttä koulussa ja päiväkodissa.

Oppimisen on havaittu tehostuvan, kun erilaisia sisältöjä lähestytään kielen kautta. 

Kieli syntyy aina vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Päiväkotiryhmän ja koululuokan eri kotikieliä käyttävät lapset hyötyvät siitä, että heidän oma kielensä tulee kuulluksi ja nähdyksi myös muille lapsille. 

Lukulumo-palvelun ilmaisen koekäytön kautta lapsiperheet voidaan havahduttaa kuvakirjan monipuoliseen käyttöön. 

Tsekkiläinen kuvittaja-kirjailija Květa Pacovská on puhunut kauniisti  kuvakirjasta lapsen ensimmäisenä taidegalleriana.

Kun taidemuseot ovat nyt kiinni, niin visuaalisia taide-elämyksiä löytyy kuvakirjoista!