Ihan oikeita kanoja!

Niina Hakalahti: Tuukka-Omarille alkaa riittää, kuv. Jukka Lemmetty. 109 sivua, Myllylahti 2022. 

Niina Hakalahden Tuukka-Omar on tavattoman sympaattinen lastenkirjasarjan sankari. 

Sarjan kuudes osa on jälleen mainio esimerkki siitä, kuinka lastenkirjoissa moninaisuuden ja moniarvoisuuden teemoja voidaan varioida luontevasti ja alleviivaamatta.

 

Tuukka-Omar on herkkä alakouluikäinen poika, jonka isä, baba, on kotoisin Syyriasta ja äiti suunnittelee päivätyönään pääsiäismunia. 

Kotona vanhemmat keskittyvät olemaan mahdollisimman hyviä vanhempia kahdelle lapselleen.

 

Tuukka-Omar pitää rutiineista ja kun heidän kotitalossaan sattuu vesivahinko, ja perheen on muutettava remontin ajaksi evakkoon muualle, pojan turvallisuudentunne järkkyy. 

Ja kaiken kukkuraksi Synnove-mummokin ilmoittaa muuttavansa uuteen asuntoon, luokalle tulee sijaisopettaja, isän taksi menee rikki ja isosisko joutuu sairaalaan… 

Nukkumaan mennessä Tuukka-Omaria piinaa loru, joka kuitenkin katkeaa aina pahaenteisesti kesken.

 

Muutoksista seuraa onneksi myös paljon hyvää, kuten äidin Anna-ystävän kanat, joita perheen tulee hoitaa Annan poissaollessa heidän väliaikaisessa majapaikassaan. 

 

Tuukka-Omarin ja neljän kanan ja kukon ensikohtaaminen.
Jukka Lemmetyn kuvitusta Niina Hakalahden lastenromaaniin
Tuukka-Omarille alkaa riittää (Myllylahti 2022). 

Tuukka-Omar miettii yhdessä parhaan kaverinsa Paavon kanssa, missä kaikki maailman kanat asuvat. Mummo kertoo pojille, että kaikilla kanoilla ei ole yhtä lokoisia oltavia kuin Annan kanalan neljällä kanalla ja kukolla: 

 

Mummo meni vähän vakavan näköiseksi.

 

– Ikävä kyllä aika harva kana saa asuan näin ihanasti. Ihmiset haluavat paljon munia, ja siksi kanoja on laitettu asumaan jättimäisiin halleihin valtaviin parviin, eikä niillä ole siellä yhtään mukavaa. Meillä onkin miekkailuyhdistyksen kanssa ollut tempauksia, joissa olemme puolustaneet kanojen oikeuksia. Ja tietysti kukkojenkin! Jokainen kana tarvitsee ainakin kuopsuttelu- ja kylpypaikan! 

 

Kirjan lopussa on tietoisku kanoista ja kukoista.

 

Tuukka-Omar oppii taas paljon uutta itsestään ja läheisistään. 

Oman kodin ikävä vertautuu Baban kotimaan ikävään. Poika oivaltaa, että ikävän kanssa voi oppia elämään: 

 

– – samalla tavalla kuin Tuukka-Omar ikävöi omaan oikeaan kotiin, baba ikävöi omaa kotitaloaan Damaskoksessa. Mutta siitä huolimatta baba nauroi ja vitsaili ja oli kiva baba, joka kuljetti taksilla asiakkaita paikkoihin, joihin he halusivat päästä. 

 

Tuukka-Omar hoksaa myös, että kun luopuu jostakin, voi saada tilalle myös jotain uutta.

 

Tällaisia elämän perusasioita ja -tunteitakin on edelleen hyvä sanoittaa lastenkirjoissa.

 

Niina Hakalahden Tuukka-Omar -sarja erottuu edukseen monista muista ulkokohtaiseen koohotukseen ja sähellykseen keskittyvistä helppolukuisista kotimaisista kirjasarjoista. 

 

 

 

Lisää lasten- ja nuortenkirjoja kanoista:

 

Aaron Reynolds: Rex Dexter ja älyttömän kuolleet eläimet, kuv. Hugo Cuellar, suom.  Kaisa Ranta, Jalava 2021 / nuortenromaani 

 

Christian Joliboi & Christian Heinrichs: Kanajengi: suuri seikkailukirja, suom. Irma Rissanen, Readme 2020 / neljän erillisen tarinan kuvakirja 

 

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja kana, kuv. Salla Savolainen, Tammi 2019 / lastenromaani 

 

Maikki Harjanne: Minttu ja kananvaljaat, Otava 2018 / kuvakirja

 

Nadja Andersson: Hönans kalas, Schildts & Söderströms 2017 / kuvakirja 

 

Huginn Þór Grétarsson, Maaria Päivinen & Srimalie Bassani: Herra T ja kana nimeltä Aasi; Herra T ja mysteerinen kana nimeltä Aasi, Myllylahti 2016 ja 2017 / kuvakirja

 

Sun-mi Hwang: Kana, joka tahtoi lentää, suom. Hilla Hautajoki, kuv. Nomoco, Sitruuna kustannus 2015 / kuvakirja

 

Stanislav Vostokov: Frosjan talo, kuv. Maria Vorontsova, suom. Maria Kulmala, Karisto 2015 / Lastenromaani 

 

Aaron Blabey: Hurja jengi -sarja, suom. Annukka Kolehmainen,  Into v:sta 2014

 

Kana, Minun lemmikkini -sarja, toim. Anna Kylmänen, Perhemediat 2012 / tietokirja 

 

Cornelia Funke: Me Vauhtikanat, suom. Tiina Hakala, Otava 2007 / tyttökirja

 

Iiris Kalliola: Lasten oma kotieläinkirja, WSOY 2006 / tietokirja

 

Niki Daly: Jamelan ystävä, suom. Riita Oittinen, Pieni Karhu 2001 / kuvakirja 

 

Terry Collins, Karey Kirkpatrick, Peter Lord & Nick Park: Kanan lento: pako kanalasta, Allers International 2000

 

Aura Koivisto & Risto Sauso: Kilin kesä ja kanan pesä, Tammi 2000 / kuvakirja 

Martina Schlossmacher & Gider Iskender: Musta kana, suom. Sinikka Virtanen,  Lasten parhaat kirjat 1999 / kuvakirja 

 

Jonathan Allen: Kadonneiden kanojen arvoitus: Outo rikos Tammiston tilalla, suom. Sinikka Sajama, Mäkelä 1997 / kuvakirja 

 

Taru Ilves & Maija Ranta: Röh-röh, muu ja mää! Lasten kotieläinkirja, WSOY 1992

 

Anna Tauriala & Matleena Danson: Maailman onnellisimmat kanat, Tammi 1992 / kuvakirja 

 

Tini Sauvo: Kukon ja kanan sauna, Tammi 1983 / kuvakirja 

 

J. P. Miller: Kana Karoliina, suom. Marjatta Kurenniemi, Tammi 1967 / kuvakirja, Tammen kultaiset kirjat 

 

 

 

 

Kesän, saunomisen ja lapsuuden auvoa

 

Pauli Kallio & Reetta Niemensivu: Lyhenevä kesä 4: Annikki ja poppamiehet, 80 sivua, Suuri kurpitsa 2021. 

 

Pauli Kallion ja Reetta Niemensivun sarjakuva Lyhenevä kesä on hieno konsepti. 

 

Parhaimmillaan se saattaa yhdistää useampia sukupolvia lukemaan yhdessä löyhän juonen varaan sommiteltuja, kuuden ruudun sarjakuvastrippejä. 

Vanhemmat ja isovanhemmat voivat samalla luontevasti jakaa omia lapsuuden muistojaan.

 

Kallion ja Niemensivun sarjakuvadramaturgia on jäntevää: kuudesta ruudusta  muotoutuu kustakin eheä pieni kertomus loppunousuineen.

 

Sarjakuvat ovat alun perin ilmestyneet Kalevassa, Satakunnassa ja Nivala-lehdessä.

 

Neljäs osa Annikki ja poppamiehet on saanut tarkan aikamääreen: se sijoittuu kesään 1970, jolloin on kulunut kuusi vuotta keihäänheittäjä Pauli Nevalan Tokion olympialaisten kultamitalista. 

 

Mummolassa parasta on papan antama kyyti maitokärryillä.
Reetta Niemensivun kuvitusta Pauli Kallion sarjakuvatarinaan
Lyhenevä kesä 4: Annikki ja poppamiehet (Suuri kurpitsa 2021).

Ystävykset Antero, Annikki ja Jaakko keksivät ihailtavan paljon puuhaa kesälomaansa. 

Sytykettä saadaan vaikkapa urheilusta, iskelmistä sekä maailman ja maakuntien rokkilavojen uusimmista kiintotähdistä, mummolan vintistä löytyvistä vanhoista sarjakuvista ja  Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossusta.

Annikin herkkä hetki saunassa isosiskon kanssa.
Reetta Niemensivun kuvitusta Pauli Kallion sarjakuvatarinaan
Lyhenevä kesä 4: Annikki ja poppamiehet (Suuri kurpitsa 2021).

Annikki pystyy lempeästi pomottamaan poikia mennen tullen, mutta kotona hän tuntee alemmuudentunnetta isosiskoonsa nähden. 

Onneksi toisinaan saunan jälkeen päästään vielä hyvinkin sopuisaan yhteisymmärrykseen. 

Annikki herkistyy jopa suremaan sitä, että ”Maailmassa on monta miljoonaa ihmistä, jotka ei koskaan pääse saunaan”.

 

 

 

 

 

 

 

Vahva, säröistäkin huolimatta

 

Heidi Silvan: Nollasummapeli, 240 sivua. Myllylahti 2022. Kansikuva Karin Niemi.

 

 

Mä siirryin itseni ja kaiken muun paskan ulkopuolelle ja tarkkailin maailmaa teatterilavan katsomosta. Oli maailman vuoro kutistua. Mä ohjailin sitä. Katsoin ja tarkkailin, ja mitä tarkemmin katsoin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että kaiken keskipisteessä oli kuin olikin riisiposliininen kulho. 

 

Kulhon kyljessä, lasituksen alla, oli hiuksenhieno särö, josta olisi ehkä kannattanut olla hyvin, hyvin huolissaan. 

 

Heidi Silvan aloitti kirjailijan uransa letkeillä varhaisnuortenkirjoilla, joita yhdistivät eri tavoin erityiset tyttöpäähenkilöt. 

 

Keväällä ilmestynyttä Nollasummapeliä edeltänyt nuortenromaani Tyhmästi tehty oli sävyiltään hyvinkin synkkä ja jopa ahdistava teos.

 

Myös Nollasummapelin tunnelma tiivistyy ja johdattaa tummiin vesiin melkein huomaamatta, mutta yleisvire säilyy silti toiveikkaana

 

Aale on abiturientti, jolla on kouluvastaisuutta ja käytösongelmia. Siksi hän käy säännöllisesti psykologi Rillan terapiassa. Korona-aika on myös osaltaan hankaloittanut tilannetta. 

 

Aale tutustuu  Ufoon, omituiseen ”aakkospoikaan, johon oli yritetty sovittaa kaikkia mahdollisia diagnooseja". Ufo tuntuu suorastaan seuraavan häntä ja aistivan, milloin Aale kaipaa seuraa.

 

Alakouluajan ahdistavat muistot nousevat pintaan, kun Aale kohtaa Ralfin, joka on alistanut ja kiusannut häntä systemaattisesti koko alakoulun ajan. 

 

Silvan onnistuu kuvaamaan koulukiusaamisen vaikutusta elämyksellisesti ja kouriintuntuvasti yksilön näkökulmasta.   

 

Nollasummapelin voi aluksi lukea maagisena realismina, jossa liikutaan arjen ja viistoon vievän toisen todellisuuden rajapinnoilla. 

Vähin erin lukijakin hoksaa, mistä oikeasti on kyse. 

Aale saa diagnoosin, mutta sen avulla solmut purkautuvat ja lukija vakuuttuu siitä, että pojan tulevaisuuden suunnitelmat ovat oikeasti mahdollisia. 

Monissa yhdysvaltalaisissa YA-kirjoissa nuorten mielenterveyteen liittyviä häiriöitä jopa romantisoidaan tai niitä kuvataan ohimenevinä, nopeasti korjaantuvina asioina. 

Silvanin aiemmissa varhaisnuortenromaaneissa ja Nollasummapelissä diagnooseja ei kuitenkaan mystifioida tai nuoria leimata poikkeaviksi. 

Aalen opettaja suhtautuu nuorten elämänkipuiluun terveen arkisesti:

Opettaja arveli, että me oltiin ambivalentteja persoonia.

"Kuuluu nuoruuteen", se sanoi, ja me kaikki naurahdettiin, osa hämillään, osa ihastuneesti.

Kyllä niitä kahteen suuntaan vetäviä haluja oli. Vilkaisin luokkaa ja huomasin, että kaikki tuntuivat ajattelevan samalla tavalla.

En ehkä ollutkaan niin poikkeava kuin olin kuvitellut. Kai me kaikki oltiin sekaisin kuin käkikellot. Ei selkeää suuntaa kenelläkään. 

 

Romaanin lopun tärkeässä taitekohdassa Ufo toteaa Aalelle: ”Mitä enemmän olet rikki, sitä enemmän sinussa on säröjä, joista valosi voi loistaa”. 

Aale ymmärtää, että kaikesta huolimatta hänen sisällään on valo.

 

Nollasummapelillä tarkoitetaan peliteoreettista tilannetta, jossa yhden toimijan voitot ovat aina pois muilta toimijoilta.  Nimitys perustuu siihen, että kaikkien pelaajien tappioiden ja voittojen summa on aina nolla ja ja siksi tilanteessa, jossa pelaajien keskuudesta saataisiin esiin voittaja, täytyy vastaavasti syntyä myös häviäjä/häviäjät.