Tehokasta värikooditusta sanattomassa kuvakirjassa

Kati Närhi: Kadoksissa. 40 sivua. Capuchina kustannus 2022.

 

 

Sanattomat, niin sanotut hiljaiset kirjat ovat vähitellen yleistymässä myös Suomessa. 

Kirjat kiinnostavat tosin vielä hyvin pientä joukkoa kuvittajia, mutta ounailen, että sitä mukaa, kun  tietoisuus sanattomien kirjojen monipuolisuudesta kasvaa, myös uudet kuvittajat haluavat varmasti kokeilla tätä nerokasta formaattia.

Sanattomien kirjojen hitaassa kasvussa ja toimintaideassa on paljon samoja piirteitä kuin säeromaaneissa, joissa lukijalla on enemmän tilaa omalle tulkinnalle.

Säeromaanin väljään taitetussa tekstissä on viestejä myös rivien välissä. 

Sanaton kirja antaa kuvan katsojalle mahdollisuuden sanoittaa pelkästään kuvan varassa etenevää tarinaa omilla ehdoillaan. 

Sanattomassa kirjassa ei näin ollen edes voi olla vain yhtä oikeaa tulkintaa: intuitiolle ja assosiaatioille on paljon enemmän sijaa kuin perinteisessä kuvakirjassa, jossa teksti valitettavasti yhä liian usein dominoi kerrontaa. 

Kati Närhi on kuvittaja, graafinen suunnittelija ja sarjakuvapiirtäjä. 

Lastenkirjakuvittajana  hänet tunnetaan parhaiten Paula Norosen Hirviökoulu-sarjasta (WSOY v:sta 2017).

Kadoksissa-kirjan keskushenkilöt ovat  sini- ja keltapäisiä lapsia. 

Päähenkilölapsen paras ystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle. 

Muuttoauto vie parhaan ystävän aukeaman oikeassa
yläkulmassa  vääjäämättömästi pois. Kati Närhen kuvitusta
sanattomaan kuvakirjaan Kadoksissa
(Capuchina kustannus 2022).

Lapsen ikävä konkretisoituu oivaltavasti Närhen kuvituksessa, kun lapsen katse poimii kaikkialta keltaisia asioita ja esineitä: pyöreän lampun kajastus yöpöydällä, illan hämärässä lankeavan katulampun valokeila, kananmunan keltuainen aamiaisella, keltaiset sateenvarjot, abstrakti maalaus taidenäyttelyssä… 

Rakas ystävä ilmiintyy lapselle arjessa monin eri tavoin. 
Kati Närhen kuvitusta sanattomaan kuvakirjaan Kadoksissa 
(Capuchina kustannus 2022).

Apeus ja lohduttomuus kuvastuu lapsen kasvoilta ja koko olemuksesta. 

Keltainen kirje ystävältä eteisen lattialla on dramaturginen taitekohta, jossa lapsen asennoituminen muuttuu. Se näkyy välittömästi myös kuvakirjan värimaailman muuttumisessa sini-musta-keltaisesta puna-sini-valkoiseksi.  

 

Tehokas aukeama, joka vihjaa myös surun ja yksinäisyyden
eräänlaisesta kliimaksista, kun keskushenkilö vasemmalla sivulla
 on jo suuntaamassa askeliaan "pois tarinasta". Eteisen lattialta
löytynyt kirje kuitenkin muuttaa kaiken. Kati Närhen kuvitusta
sanattomaan kuvakirjaan Kadoksissa (Capuchina kustannus 2022).

 

Kati Närhen digikuvitus tuo mieleen 1950–60-lukujen pelkistetyn ja väreillään energisoivan tyylin, joka näkyi myös aikakauden mainoksissa.

Sanattomat kirjat ovat oivallista aineistoa varhaiskasvatukseen: ne voivat hyödyttää lapsia, joiden on vaikea keskittyä ääneen luetun tekstin kuuntelemiseen tai joilla on hahmotukseen liittyviä haasteita. 

Sanaton kirja sopii hyvin myös rentoutumiseen ja palautumiseen kaikille lapsille sellaisessa tilanteessa, jossa pelkästään sanojen varassa etenevä tarina tuntuu syystä tai toisesta liian raskaalta. 

Kun lasta pyydetään kertomaan omin sanoin sanattoman kirjan tarina, aikuinen voi samalla tarkkailla lapsen kerrontataitojen kehitystä, kokonaisuuksien ja yksityiskohtien hahmotuskykyä sekä sanavaraston kasvamista.  

Sanaton kuvakirja myös haastaa  toivon mukaan jo väistyvää lukutapaa, jossa ääneen lukevalla aikuisella on valta-asema. Sanaton kirja nimittäin osallistaa lapsen aktiiviseksi toimijaksi kirjan äärellä, kun hänellä on mahdollisuus sepittää tarina mieleisekseen, höystää sitä myös aivan omilla sivujuonteilla.  

 

Suomen kirjataiteen komitea nosti Kati Närhen sanattoman kuvakirjan viime viikolla viime vuoden kauneimpien kirjojen kokoelmaan. 

Lastenkirjojen kategoriassa menestyivät myös  Marika Maijalan Taikurinkukka (Etana Editions),  Maija Hurmeen Alla minä sista / Kaikki löytämäni viimeiset (Schildts & Söderströms, S&S), Linda Bondestamin God morgon rymden / Hyvää huomenta maailma, (Förlaget & Berghs/ Teos) sekä  Malin Klingenbergin ja Maria Sannin Skelettet / Luuranko (Schildts & Söderströms/ S&S). 

Kirjataiteen komitea perusteli teosta mm. seuraavasti:

Sanaton tarina imaisee niukkasävyiseen maailmaansa, jonka väriskaala laajentuu huomattavasti tunnelman vaihtuessa. Visuaalinen kerronta on pelkistettyä ja vahvaa. 

 

Kati Närhen kuvakirja on niittänyt jo aiemmin menestystä Etelä-Koreassa. Se sai Nami Concours -lastenkirjafestivaalissa  Purple island -palkinnon. Kilpailuun osallistui yli 2000 kirjaa yli 90 maasta.  Grand Prix -palkinnon sai espanjalaisen Marcos Guardiolan Lucky / Happy Hans, joka pohjautuu Grimmin veljesten satuun. 

Kadoksissa voitti aiemmin yhdysvaltalaisen 3x3 Mag / Merit Awards 2022 -palkinnon ja kirja valittiin World illustration Awardsin 2022 longlistille.  Kustannusalan kansainvälinen ammattilaisraati (dPictus) valitsi teoksen myös  julkaisemattomien kirjojen parhaimmistoon vuonna jo vuonna 2020. 

Suomalaisten kuvakirjojen yltäminen kansainvälisille palkinnoille ei ole nykyisin  harvinaista, vaikka suuren yleisön korviin palkintouutiset maailmalta yltävätkin hyvin harvoin. 

Menestyminen kilpailuissa edellyttää kustantajilta aktiivisuutta – ja tietoisuutta erilaisten palkintojen olemassaolosta. Usein vaivannäkö kannattaa, sillä kilpailumenestys poikii myös näyttelyitä ja kirjakatalogeja, jotka taas parhaassa tapauksessa voivat johtaa myös käännössopimuksiin. Sanattomien kirjojen levikki maailmalla on siinä mielessä vaivattomampaa, että kuvakieli on universaalia. 

Capurchina-kustannuksen blogista löytyy Ella Brigattin haastattelu Kati Närhestä.

Siinä  Närhi kertoo, kuinka hänestä 

– – tuntuu hallitsemattomalta, jos värejä on liikaa. Laaja väripaletti tietää isoa määrää päätöksiä. Jos en rajoita värien määrää, pähkäilen väritystä liian pitkään, eikä työ etene. Ja jotenkin minusta tuntuu, että jos kuvituksissani on paljon värejä, ne näyttävät kaoottisilta.

Hallittu värimaailma ja pelkistetty kuvakieli onkin eduksi sanattomassa kirjassa. Toisaalta moneen muuhun kotimaiseen sanattomaan kuvakirjaan verrattuna Närhen kontrasteissaan vahva väritys myös tietoisesti provosoi kuvan katsojaa. 

Kylmä keltainen tekee onnelliseksi kiertyvässä lopussa
tilaa tunteikkaalle punaiselle.Kati Närhen
kuvitusta sanattomaan kuvakirjaan 
Kadoksissa (Capuchina kustannus 2022).

Lisää kotimaisia sanattomia kirjoja:

Anu-Riikka Lampinen: Kuomaseni, Enostone 2022

Emmi Jormalainen: Ystäväkirja / Book of Friends, omakustanne 2021 

Leena Mäkinen, Anne Suvanto & Soile Ukkola: Mitäs nyt, Eetu ja Iitu? Keksitään yhdessä ratkaisuja, kuv. Ina Majaniemi, Kumma-kustannus 2020 

Meria Palin: Taikapuikot, Etana Editions 2020

Emmi Jormalainen: Eksyksissä, omakustanne 2019 

Leena Mäkinen, Anne Suvanto & Soile Ukkola: Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat. Lapsen kerrontataitoja tukeva satukirja, kuv. Ina Majaniemi, PS-kustannus, 2. p. 2018 

Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä, S&S 2018 

Emmi Jormalainen: Puu, omakustanne 2013

 

Arkisia oodeja terveelliselle lähiruoalle

Helena Koch: Perunan kuningaskunta. Kuvittanut Anne Pikkov. Suomentanut Anja Salokannel. 44 sivua. Kumma 2021. 

Merja Koski: Ruualla saa leikkiä. Jänis Jästipään ja Vihku Vitamiinin seikkailut. Valokuvakuvitus ja virkatut hahmot Tiina Poimio ja Merja koski. 94 sivua. Taiten kustannus 2022. 

 

 

Ruoan alkuperä, terveellinen ruokavalio ja eri maiden ruokakulttuurit ovat näkyneet viime vuosina monin eri painotuksin lastenkirjoissa. 

 

Nämä kaksi kirjaa lähestyvät ruokateemaa hieman epätavallisemmista näkökulmista.

 

Perunan kuningaskunta on veikeä virolainen satukokoelma vihanneksista. Se antaa tunteet muun muassa perunalle, kurpitsalle, kurkulle ja retiisille ja tekee näin kunniaa erityisesti H. C. Andersenin elollistetuista esineistä kertoville saduille.   

 

Tahatonta tragikoomisuutta satuihin työntyy arkisesta asiasta: vihanneksia kasvatetaan siksi, että niitä voitaisiin syödä:   

”Miksi minun pitäisi haluta, että joku syö minut?” retiisi kysyi kaikilta pienestä pitäen.

 

”Niin ne asiat vain tässä maailmassa menevät, kultaseni. Sitä vartenhan me kasvammekin”, yrittivät vanhemmat selittää hänelle. 

 

Anne Pikkovin kuvituksesta löytyy myös kasvien herkkää
ornamentiikkaa. Pikkovin kuvitusta Helena Kochin
satukirjaan Perunan kuningaskunta (Kumma 2020).    

 

Herneen yksinäisyys -satu kertoo pienestä herneestä, jonka kohtalona on olla herneenpalkon ainokainen.   

Sen yksinäisyys kuitenkin helpottaa,  kun palkoon työntyy mato:

 

Herneestä ja madosta tuli hyvät ystävät, jotka keskustelivat kaiken maailman asioista ja jakoivat suuria salaisuuksia. Heidän vankka yhteiselonsa jatkui siihen päivään, jolloin pieni mato haukkasi herneestä viimeisen palan. Maha tuli mukavasti täyteen, mutta pian maistuvan suupalan jälkeen pienen madon mieleen nousi haikea kaipaus. 

 

Monissa saduissa on hieman nurjamielistäkin huumoria, jonka tulkitsen olevan yksi virolaisen lastenkirjallisuuden ominaispiirre ja juontuvan maan historiasta sekä poikkeusajoista, jolloin erilaisille asioille piti lastenkirjoissakin keskiä kiertoilmauksia.

Näin railakkaasti peruna löhtee mukuloineen
talvilomalle kellariin. Anne Pikkovin kuvitusta Helena Kochin 
satukirjaan Perunan kuningaskunta (Kumma 2020).    

 

Perunan talviloma -sadussa peruna päättää luopua kasvimaan kuninkaan virastaan, koska on suivaantunut vihannesten jatkuviin oikkuihin ja riitoihin, joiden selvittelemisen takia se ei ole aikoihin ennättänyt viettää aikaa 17  mukulansa kanssa. 

Diplomaattinen kurpitsa muistuttaa perunaa lähestyvästä syksystä ja perunoiden nostosta: 

 

Kurpitsa oli oikeassa. Jo seuraavana päivänä perunoita odotti uutena asuipaikkana mukavan viileä ja hiljainen kellari. Siellä peruna sai keskittyä perheeseensä, ja hän löysi yllin kyllin aikaa myös pohtia omia ajatuksiaan. 

Kirjan sisäkansista löytyy kokoelma satukirjan "sankareista".
Anne Pikkovin kuvitusta Helena Kochin satukirjaan 
Perunan kuningaskunta (Kumma 2020). 

  

Merja Kosken  Ruualla saa leikkiä. Jänis Jästipään ja Vihku Vitamiinin seikkailut on tarinallinen tietokuvakirja terveellisestä ruokavaliosta. 

Jästipäinen jänis on ruokatottumuksissaan nirso ja suosii kaikkea makeaa. 

Jänis saa Vihku Vitamiinilta tuhtia tietoa kotimaisista kasviksista, marjoista, hedelmistä, sienistä, kaloista, maitotuotteista niiden terveysvaikutuksista sekä luonnonmukaisesti tuotetusta lähiruoasta. 

Kirjan visuaalisena koukkuna ovat Tiina Poimion virkkaamat satuhahmot, jotka seikkailevat osana Poimion valokuvakuvitusta. 

Eri ruoka-aineista on myös rakennettu erilaisia eläinhahmoja ja terveellinen ruoka on aseteltu houkuttelevasti lautaselle sananmukaisesti myös silmänruoaksi. 

 

Sipi Siili innostuu ensin kuullessaan, että ruualla saa leikkiä, mutta muistaa samalla, että äiti on kieltänyt sen.

– Miten ruualla saa leikkiä? Kysyy Sipi? 

 

Vihku näyttää Sipille, kuinka kesäkurpitsasta voi muotoilla auton, jonka päälle hän laittaa istumaan retiisikuljettajan.  

– Näin kasviksilla voi leikkiä, ensin muotoilla niistä hauskoja juttuja ja sitten syödä ne.

Terveellinen ruoka kauniisti ja mielikuvituksellisesti tarjottuna
on myös silmänruokaa. Valokuvakuvitusta Merja Kosken
tietokuvakirjaan Ruualla saa leikkiä. Jänis Jästipään ja Vihku
Vitamiinin seikkailut (Taiten kustannus 2022).

Fiktiivisen tarinan lomaan on pakattu tuhti annos tietoa, joten se sopii erinomaisesti varhaiskasvatukseen ja alakouluun opetusmateriaaliksi. Nirsokin lapsi innostuu monista hänelle aiemmin vieraista vihanneksista hauskan tietotarinan ansiosta. 

Kirjan lopusta löytyy vielä terveellisten ruokien reseptejä. 

Merja Kosken tietokuvakirja palautti mieleeni Jukka Laajarinteen mainion novellikokoelman Ruoalla ei saa leikkiä (WSOY 2009, kuv. Martti Ruokonen), jonka arvio löytyy Lastenkirjahyllystä. 

 

 

 

Onnen ytimessä

Ilja Karsikas: Myrsky & Valo, 40 s. S&S 2023. 

 

 

Pieni on usein kaunista. 

 

Lastenkirjan voima voi joskus piillä hyvin hienovaraisessa tulkinnassa, arkisissa oivalluksissa ja yleispätevän aiheen visuaalisessa esittämisessä.

 

Ilja Karsikkaan kuvakirja Myrsky & Valo on tällainen kirjahelmi, joka tuntuu samaan aikaan tutulta ja silti tavattoman freesiltä.

 

Tuttuuden tunne juontuu osittain kirjan formaatista, joka herätti ainakin minussa muistumia 1950-luvun kuvakirjojen pienemmästä koosta, sekä Karsikkaan kuvitustyylistä, jossa näen niin ikään vaikutteita samalle aikakaudelle ominaisesta epätavanomaisesta värien käytöstä sekä tavasta käyttää aukeamia kuvakerronnassa ja asettaa niukka teksti kuvien alle.

 

Freesiyden tuntu taas syntyy ennen muuta rohkeudesta rakentaa koko kirja vastakohtien varaan ja luottaa siihen, että tarina ja kuvitus kantavat loppuun asti näin pelkistetyn dramaturgian varassa.

Kulkijan mieli käy levottomaksi ja Myrskyn on taas aika lähteä
seikkailuihin. Ilja Karsikas yhdistää usein sinistä ja
vaaleanpunaista, jotka toimivat tehokkaina kontrasteina.
Karsikkaan kuvitusta kuvakirjaan Myrsky & Valo (S&S 2023). 

 

– Voi rakas Myrsky, huomaan että kaipaat taas seikkailuun, Valo sanoi.

 

– Maailma vetää minua puoleensa vastustamattomasti, Myrsky huokaisi.

 

 

Myrsky on levoton etsijä ja seikkailija, joka hamuaa jatkuvasti uusia kokemuksia ja elämyksiä.

 

Hänen paras ystävänsä Valo viihtyy sitä vastoin kotikulmilla erilaisissa askareissaan keittiössä ja puutarhassa. Valo rakastaa lukemista ja työstää sisäisiä kuviaan myös kuvataiteen ja musiikin avulla.  

Kuvitus konkretisoi hienosti sen, kuinka elämänpiirin suppeus 
ei välttämättä ole esteen suurillekaan elämyksille. Ilja Karsikkaan
kuvitusta kuvakirjaan Myrsky & Valo (S&S 2023). 

 

Valo lupaa rakentaa Myrskyn poissaolon aikana ”ihanan linnan, jonne voit palata, kun et enää jaksa kulkea tiettömiä teitä”. 

Myrsky lupaa palata Valon luokse, vaikka tämä asuisi perunakellarissa.

Valolla ja Myrskyllä on  myös erilaiset keinot nauttia
mielikuvituksestaan. Ilja Karsikkaan kuvitusta kuvakirjaan 
Myrsky & Valo (S&S 2023).  

 

Aikuinen lukee rivien välistä kuvakirjaan upotettua elämänkokemusta.

 

Lapsi havainnoi kuvakirjan kahden erilaisen keskushahmon erilaisia mieltymyksiä ja taipumuksia. 

Sekä aikuinen että lapsi kokevat kuitenkin saman ahaa-oivalluksen kodista turvapaikkana. 

Halutessaan kuvakirjan voi toki lukea myös tunnekasvatuskirjana, joka viestii lapselle ilman turhaa rautalankaa, että luonteiden, mielenkiinnon kohteiden ja synnynnäisten taipumusten erilaisuus on rikkautta parhaimmillaan. 

 

Kotiinpaluun juhlaa. Ilja Karsikkaan kuvitusta
kuvakirjaan Myrsky &  Valo (S&S 2023). 

Ilja Karsikkaan kuvakirjassa kajastelee Tove Janssonin ja Janoschin lastenkirjoihin kiteyttämä elämänviisaus, jossa onni syntyy pienistä yksityiskohdista ja luottamuksesta läheisiin.

– Sinä viljelet ympärillesi niin paljon iloa ja naurua, Valo huokasi.

– Sinun mielessäsi kasvaa maailman kaunein ajatus, Myrsky hymyili. 

– Ihanaa, että jaat sen minun kanssani.

Myrskyn kotiinpaluun juhlaan osallistuvat myös sen matkatoverit, veikeät mustat mörrinkäiset.