Malin Klingenberg: Gibatin tarinoita 1: Tasangon tyttäret, suomentanut Outi Menna. 263 sivua. S&S 2024.
Lena Frölander-Ulf: Kamppailu kivikosta 3: Rapsu kivikontytär. Kuvitus tekijän. Suomentanut Jaana Nikula. Kansikuva, keskushenkilöiden potretit ja kartta Eeva Nikunen, 301 sivua, Teos 2024.
Kotimainen lasten fantasia on hyvässä vedossa.
Tässä kaksi viime vuonna ilmestynyttä teosta, joissa kummassakin lasten harteille asetetaan poikkeuksellisen paljon vastuuta liittyen koko yhteisön hyvinvointiin.
Malin Klingenbergin Tasangon tyttäret aloittaa Gibatin tarinoita -trilogian ja Lena Frölander-Ulfin Rapsu kivikontytär puolestaan päättää Kamppailu kivikosta -trilogian.
 |
| Kirjan alusta löytyvät Eeva Nikusen potrettikuvat Malin Kingenbergin Gibatin tarinoita 1: Tasangon tyttäret -romaanin (S&S 2024) keskushenkilöistä |
Saba ja Sarina ovat sisaruksia.
Lootu-isällä on valta antaa paimentolaisheimon lapsia palvelijoiksi toiselle klaanille ja sitä hallinnoivalle matriarkalle, koska lapsia ”kuhisee täällä kuin luteita”.
Lootun mielivaltainen ja sydämetön käytös selittyy Lootun uhkapeliriippuvuudella. Saban on kuitenkin vaikea ymmärtää isänsä mielivaltaista menettelyä:
”Tasangon lapset ovat kaikkien yhteisiä”, Lootu sanoi ja virnisti ylimielisesti. – – Olin kuullut saman lauseen – tasangon lapset ovat kaikkien yhteisiä – monta kertaa ennenkin ja kuvitellut sen tarkoittavan, että kaikki aikuiset huolehtivat kaikista lapsista, eikä että he saivat tehdä mitä tahansa mille tahansa lapselle.
Saba ja Sarina eivät kuitenkaan mukaudu isänsä hirmuhallintoon.
Tyttöjen äiti on kuollut (tai kadonnut), ja isän uusi puoliso Maara täyttää kaikki pahan äitipuolen määritelmät.
Sisarukset kuulevat kuitenkin vihjeitä siitä, että isosisko Sarinan harteille sälytettäisiin tulevaisuudessa jopa klaanin johtajuus.
Saballa ja Sarinalla on ollut aina ranteessaan hiuksista punotut palmikkonauhat.
Sarina uhmaa kohtaloaan ja ottaa nauhan pois. Tämän jälkeen hän huomaa omaavansa aivan erityisiä ominaisuuksia, joista on hyötyä, kun hän ystävystyy ikätoveriinsa Alveen.
”Alven mukaan kaikki liittyy yhteen. Puut, kukat, ilma, villieläimet ja me. Kun on riittävän taitava, voi sulauttaa itsensä osaksi yhteistä voimaa ja käyttää sitä.”
Saba ihailee yli kaiken vuotta vanhempaa isosiskoaan, mutta silti hän empii noudattaa siskonsa esimerkkiä. Saba on pettynyt, kun hän ei siskonsa tavoin löydäkään mitään erityisvoimaa itsestään.
Tasangon tyttäret kehii juonenkierteitä alussa melko verkkaisesti, mutta tempo kasvaa vähitellen. Saba nimittäin saa selville, että hänen taikavoimansa onkin erityisen voimakas.
Vaikka romaanissa ei olekaan J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjojen kaltaista taikuuden repertuaaria, niin avausosassakin päästään nauttimaan taikuuden tenhosta erilaisten muodonmuutosten, luonnonvoimien lisäksi esimerkiksi kipinäkävyn siementen ja lohikäärmeviittausten ansiosta.
Seuraava osa Veljeni veli ilmestyy jo toukokuussa. Siinä päähenkilönä on Disa-tyttö, johon Saba tutustuu lähtiessään pelastamaan Alvea ja Sabrinaa Immanuelin palatsista. Saba joutuu huolehtimaan pikkuveljestään, koska vanhemmat keskittyvät huolenpitoa enemmän varasteluun, tappeluun ja juopotteluun.
Palkinnonjakotilaisuudessa Klingenberg kertoi, että hän on kirjoittanut Gibatin tarinoita jo lähes yhdeksän vuoden ajan. Hän paljasti myös aika-ajoin epäilleensä, että tekstistä tulee liian pitkä, siinä kuvatut tapahtumat olisivat liian kauheita tai että hän ei jaksaisikaan kirjoittaa tarinaa valmiiksi kirjaksi.
Rapsun isä hylkäsi Kivikon ja perheensä ja liittyi toisen murmeliyhdyskunnan jäseneksi. Isä on perso päihdyttäville ja ajatusta sumentaville tammenterhoille.
Rapsun ja sen parhaan ystävän Kävyn haastavavana ja uhkarohkeana tehtävänä on vapauttaa kyykäärmeiden vangitsemat Kivikon murmelit ja palauttaa rauha ja järjestys yhteisöön.
 |
| Kivikon vanhin, Lenkku, on Rapsulle tärkeä tukija ja kannustaja. Lena Frölander-Ulfin kuvitusta lastenromaaniin Kamppailu kivikosta 3: Rapsu kivikontytär (Teos 2024). |
Yhteisön vaalimat tarinat ja historia ovat Kivikon väelle tärkeitä. Kivikon vanhin, Lenkku, korostaa Rapsulle olevan tärkeää, että vanhat kertomukset liittyvät muistojen kautta osaksi nykyhetkeä: ”Kertomukset ovat ajatusten jakamista”.
Pieni murmelityttö Rapsu kasvaa trilogian päätösosassa sankarin mittoihin.
Rapsu asettuu Kivikkoa pelon vallassa pitävien kyykäärmeiden tyranniaa vastaan ja on valmis jopa oikomaan yhteisön aikuisille murmeleille historiankirjoituksen väärintulkintoja:
Rapsu asettuu Kivikkoa pelon vallassa pitävien kyykäärmeiden tyranniaa vastaan ja on valmis jopa oikomaan yhteisön aikuisille murmeleille historiankirjoituksen väärintulkintoja:
– – Sinä et tiedä, mikä tappaa ja tuhoaa.” Rapsu huutaa niin kovaa, että leiripaikka raikaa. ”Ettekö te ymmärrä? ei ole käärmeitä toisella puolella ja murmeleita toisella. On vain niitä, jotka haluavat sortaa ja tuhota, ja niitä, jotka haluavat suojella toisiaan”. Rapsu painaa piskuisen kyntensä pitkäturkkisen murmelin kuonoa vasten. ”Kummalla puolella SINÄ olet?”
 |
| Kyykäärmeet pitävät Kivikon väkeä vankeinaan. Lena Frölander-Ulfin kuvitusta lastenromaaniin Kamppailu kivikosta 3: Rapsu kivikontytär (Teos 2024). |
Rapsu penää yhdyskunnan aikuisilta oikeudenmukaisuutta ja kunnioitusta kaikkia eläviä kohtaan. Rapsun paras ystävä on nimittäin kyykäärme, Siksak, joka ei ole halunnut sitoutua perheensä tapaan pitää murmeleita pelon ilmapiirissä.
Tihentyvässä lopussa Rapsu jo pelkää menettävänsä Siksakin, mutta saakin huomata, että kyse on ovelasta juonesta, jonka punomisessa myös yhteisön aikuiset murmelit ovat mukana.
Lenkun ja Rapsun filosofiset keskustelut tuovat aikuislukijan mieleen Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan.
– – ”ne jotka ovat ilkeitä ja haluavat pelotella muita, näyttävät usein olevan aluksi voitolla, koska kiltit ja harkitsevammat väistyvät ja pelästyvät. Mutta ajan mittaan ilkimykset häviävät. Siinä voi mennä aikaa, mutta lopulta sortajat aina häviävät”. - - ” sortajat eivät pysty hallitsemaan yhdessä” Lenkku sanoo kuin itsestään selvänä asiana. ” He eivät osaa jakaa tehtäviä tai tehdä yhteistyötä eivätkä koskaan lakkaa epäilemästä toisiaan tai yrittämästä hankkia etuja itselleen. Oikeastaan heiltä ei suju mikään muu kuin pelottelu ja sorto, mistään muusta ei tule yhtään mitään.”
 |
| Lena Frölander-Ulfin kuvitus luo upeita tunnelmia ja miljöitä. Lena Frölander-Ulfin kuvitusta lastenromaaniin Kamppailu kivikosta 3: Rapsu kivikontytär (Teos 2024). |
Trilogia ottaa kantaa myös luonnon tasapainoon ja eri lajien rauhanomaiseen rinnakkaineloon.
Luonto on trilogiassa kuin yksi keskushenkilöistä, joka elää ja hengittää seikkailujen tahtiin:
On jälleen lämmin ilma metsässä. Ei ole satanut moniin viikkoihin, mikä sopii sudenkorennoille paremmin kuin hyvin. Linnut ovat vaienneet, kuten niillä on tapana loppukesästä, sen sijaan sirkat pitävät iltakonserttejaan. Hämärän tullen ilma on lenseän leppeä.
Lena Frölander-Ulfin trilogia on jäntevästi sommiteltu sankaritarina.
Omassa elämässään jollain tavalla traumatisoinut lapsi saa siitä voimaa. Rapsun tavoin hän ymmärtää, että erilaisista vastuksista syntyneet arvetkin voivat olla arvokkaita.
Ennen niin kotikeskeinen Rapsu on valmis lähtemään omiin seikkailuihin kotikivikon ulkopuolelle.
Koska Frölander-Ulf on myös kuvittanut trilogian, on perusteltua nimittää sitä harvinaisen eheäksi kokonaistaideteokseksi.
Korjattu 5.3. Lena Frölander-Ulfin romaanin suomentajan, Jaana Nikulan, nimi.. Aiemmin virheellisesti Outi Menna
