Kaveri ei ole jätettä!

Timo Parvela: Ella ja Sampan urotyöt. 141 sivua. Tammi 2011. Kansikuva Mervi Lindman.















Timo Parvelan Ella-sarja vietti viime vuonna 15-vuotisjuhlavuottaan. Ella ja Sampan urotyöt on sarjan 16 osa, eli sarja on karttunut joka vuosi yhdellä osalla.

Parvela on päätynyt poikkeukselliseen ratkaisuun Ella-sarjassaan: Ella ystävineen jumittaa jatkuvasti toisella luokalla. Suosituissa sarjoissa uskolliset lukijat vanhenevat yleensä sarjan päähenkilöiden matkassa, mutta Ella-kirjoissa oletetaan lukijoiden sitoutuvan sarjaan siinä määrin, että he palaavat sarjan uusiin osiin omasta ikääntymisestään huolimatta.

Päähenkilöiden pysyttäminen samanikäisinä antaa myös lukijalle takuun siitä, että kirjojen miljöö, huumori ja lasten arki pysyvät vakaasti samanlaisina kautta koko sarjan.

Ella-kirjoissa paineet ja jännitteet tulevat lähes poikkeuksetta luokan ulkopuolelta. Usein nimenomaan rehtorin harjoittama byrokratia tai kunnallishallinto yrittävät lyödä kapuloita ihmisläheisen ja originellin opettajan toimiin.

Uusimman Ella-kirjan tapahtumat käynnistävä hankauskohta on hieman keinotekoinen: Samppa on varma, ettei hänen äitinsä päästä poikaansa osallistumaan salaiseen Batman-kokoukseen, koska äiti pitää poikaa vielä liian pienenä.

Ella ja muut välkyt toverit keksivät, että Sampan on suoritettava antiikin Kreikan taruista tutun Herkuleen tavoin 12 urotyötä. Sillä tavoin Samppa kasvaisi ihmisenä.

Koululla on muutoinkin sähköinen tunnelma, sillä presidenttiä odotetaan vierailulle kouluun. Rehtori haluaisi Ellan luokan vierailun ajaksi pois presidentin silmistä, sillä luokalla on tapana järjestää epätoivottavia tempauksia silloin kun niitä vähiten odotettaisiin. Opettajan ammattikunnia ja luokan luovuus eivät kuitenkaan alistu moiseen piilotteluun.

Ja kuten arvata saattaa, Ellan luokan opettaja pääsee juttusille Tarja Halosen kanssa ja kiteyttää asiansa upeaan julistukseen:

Lapset ovat tärkein luonnonvaramme. Selluloosan, kännyköiden ja rallikuskien ohella meidän pitäisi olla ylpeitä koululaisistamme, opettaja selitti.

Viime vuonna Parvelan Ella-kirjojen arvo havaittiin myös Suomen brändityöryhmässä.
PISA-tutkimusten mairittelevien tulosten ansiosta suomalainen koulujärjestelmä on alkanut kiinnostaa ulkomaisia asiantuntijoita, ja tähän tilaukseen havaittiin Parvelan romaanien vastaavan mitä havainnollisimmilla tavalla. Työryhmän perusteluissa kiitettiin Ella-kirjoissa kuvattavaa

”koulun arkea ja ennen kaikkea oppilaiden ja opettajan tuttavallisia ja humoristisia välejä. Suomalainen oppiminen ei perustu opettajan kunnioittamiselle, vaan opettajan ja oppilaan inhimillisille ja välittömille suhteille.

Ella-kirjojen opettaja ei ole pelottava auktoriteetti vaan elävä ihminen, jonka elämää seurataan myös koulun ulkopuolella, raportissa jatketaan. Parvelan Ella-kirjat ovat suosittuja myös muissa maissa, erityisesti Saksassa. Raportissa todetaan myös, että suomalainen opettaja kestää sen, että hänen kustannuksellaan nauretaan, ja osaa myös nauraa mukana.”

Koulukiusaamistakin uudessa Ella-kirjassa sivutaan, mutta aihelman työstäminen jäi ainakin minulle epämääräiseksi. Kun luokalle selviää, että Samppaa kiusataan koulussa, he ryhtyvät yhtenä rintamana puolustamaan luokkatoveriaan. ”Kaveri ei ole jätettä!”, julistaa sananlaskujen ja hokemien vääntelyyn erikoistunut Tuukka.

Ella-kirjojen huumori syntyy väärinkäsityksistä, aikuisten toilailuista sekä lasten horjumattoman lapsen uskon ja aikuisten rationaalisen ajattelumallin yhteentörmäyksistä. Nokkela, joskin välillä varsin kimurantti dialogi, on parhaimmillaan ääneen luettuna.

Siinä vaiheessa kun Markus Majaluoma lopetti Ella-sarjan kuvittamisen, kirjasinkokoa pienennettiin ja sarja menetti helppolukuisen lastenromaanin tunnusmerkkinsä.