Lasten ja nuorten lukemisen
edistämiseksi on perustettu reilun vuoden aikana monia uusia valtakunnallisia
ja alueellisia kampanjoita ja hankkeita.
Välillä tuntuu siltä, että
voimavarojen yhdistäminen voisi olla hyväksi yhteisen asian edistämiseksi,
jotta kunkin kampanjoivan tahon ei tarvitse keksiä pyörää – tai tässä tapauksessa lasten ja nuorten lukemista edistäviä
käytänteitä – aina uudelleen.
Ruotsalainen kirjailija Martin Widmark, Suomessa erityisesti Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjasta
tunnettu, vieraili Suomessa viime viikolla ja hän sai ihailtavan paljon
huomiota myös Helsingin Sanomien
kulttuurisivuilla toimittaja Arla
Kanervan haastattelussa.
Widmark käynnisti vuonna 2006 Ruotsissa
En Läsande klass -kampanjan kouluissa ja tulokset
ovat olleet rohkaisevia. Konseptiin kuuluu oppilaiden ja opettajien verkkosivustot,
josta löytyy paljon materiaalia lukemisen tueksi, mm. viikkokohtaisia
opetussuunnitelmia, mallitunteja, vinkkejä kirjastovierailuille ja neuvoja
oppilaanohjaukseen.
Ruotsalaisten koululaisten
lukuinnostus on saatu uusimpien PISA-tutkimusten mukaan nousuun, mutta nyt haasteena on
Widmarkin mielestä kirjoittaa lapsille ja nuorille niin laadukasta luettavaa,
että se päihittää tietokoneidenkin vetovoiman.
Widmarkin kollega kirjailija Timo Parvela, jolla Widmarkin tavoin on myös peruskoulun opettajan koulutus, kommentoi haastattelua seuraavana päivänä Helsingin Sanomien yleisönosastossa.
Parvelan mukaan Suomessa on homma
jo hoidettu:
Maassamme julkaistaan väestön kokoon nähden valtava määrä kotimaista, kiinnostavaa, vetävää, hauskaa, koukuttavaa ja laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jonka ainoa ongelma on, että se ei näy missään.
Parvela haastaa koulujen,
perheiden, kirjastolaitoksen, median ja koko muunkin yhteiskunnan heräämään
viimeistään nyt kantamaan vastuuta jälkikasvun lukutaidosta levittämällä ja
jakamalla tietoa lastenkirjoista mitään lajia ja tyyliä vähättelemättä.
Lasten- ja nuortenkirjakritiikki on
sattumanvaraistunut monissa isoissa sanomalehdissä. Sen sijaan julkaistaan aiempaa
enemmän henkilövetoisia haastatteluja, myös kirjailijoista ja kuvittajista.
Sekä Widmarkin että Parvelan
peräänkuuluttama lasten- ja nuortenkirjallisuuden tunnetuksi tekeminen ja
tarjonnan monipuolisuus konkretisoituu nykyisin kirjavinkkarien työssä.
Suuri osa kirjavinkkareista
työskentelee yleisissä kirjastoissa kirjastonhoitajiana. He tekevät
kirjavinkkausta muun työnsä ohessa, kiertäen ylä- ja alakouluissa – ja toivon mukaan tulevaisuudessa myös
yhä enenevässä määrin päiväkodeissa – esittelemässä uutuustarjontaa houkuttevista tulokulmista.
Kirjallisen arvottamisen sijaan
vinkkarit tuovat esille tarjontaa esimerkiksi aiheen tai genren mukaan.
Vinkkarilla voi olla erityisasiantuntemus vaikkapa lastenlyriikasta,
sarjakuvista, fantasiasta tai nuortenromaanien rankoista aiheista.
Kirjavinkkarit pöyhivät runsasta kirjatarjontaa:
median suosimien ja isosti mainostettujen tekijöiden tuotannon rinnalla
vinkataan muita samankaltaisia, mutta vähemmälle huomiolle jääneitä,
esimerkiksi pienkustantajien julkaisemia teoksia.
Kirjavinkkarit nostavat esiin myös hieman vanhempia, mutta
lukuarvonsa edelleen säilyttäneitä teoksia, yllyttäen eri-ikäisiä kuulijoitaan
myös keskustelemaan kirjoista yleisemmällä tasolla.
Tämä ruohonjuuritason
kenttätyö vaikuttaa suoraan kirjastolainoihin ja lihottaa siten myös kirjailijoiden
kukkaroa. Suomen yleisten kirjastojen lainaustilastot viime vuodelta julkistettiin aivan äskettäin.
Lastenkirjavinkkarien työn laaja vaikuttavuus
jää monilta aikuisilta – todennäköisesti myös monilta lasten- ja
nuortenkirjailijoilta – pimentoon.
Vinkkaustoimintaan kaivattaisiinkin
Suomessa yhtenäisiä työaikaan, korvauksiin ja arvostukseen liittyviä
valtakunnallisia ja yhdenmukaisia käytänteitä.
Myös varhaiskasvatuksen sekä ylä- ja alakoulun opettajien tietämystä ilmestyvästä lasten- ja nuortenkirjallisuudesta tulisi lisätä. Uusissa opetussuunnitelmissa ilmiöpohjainen oppiminen on isossa roolissa. Lasten- ja nuortenkirjoista - sekä faktasta että fiktiosta - löytyisi opetuksen tueksi paljon erilaisia tulokulmia.
Parvela siteeraa yleisönosastokirjoituksessaan opettajan lausumaa: "Näkymätöntä on vaikea suositella lapsille".
Rouva Huu ehdottaa opettajien VESO-päivien teemaksi uusimman lasten- ja nuortenkirjallisuuden käyttömahdollisuuksien esittelyä inspiroivista tulokulmista. Sillä tavalla suomalainen korkeatasoinen lasten- ja nuortenkirjatarjonta tulisi myös opettajille paremmin näkyväksi.
Tänään vietetään kansainvälistä
lastenkirjallisuuden päivää H. C. Andersenin syntymäpäivän kunniaksi.
5 kommenttia:
Itse opettajana ilahtuisin suuresti, jos meilläkin olisi joku vastaava sivusto, johon olisi kootusti tuotu kirjallisuuteen kytkeytyviä opetusvinkkejä (suuret kokonaisuudet/ yksitäiset tunnit), kirjavinkkejä, sanataidetehtäviä yms. Netistä kyllä löytyy paljon materiaalia niille opettajille, jotka haluavat käyttää lastenkirjallisuutta opetuksessaan ja vinkata oppilaille sopivista teoksista, mutta monien eri toimijoiden yhteinen, pedagogisesti hiottu ja nuo vinkit yhteen kokoava sivusto olisi tervetullut. Nyt opettaja joutuu käyttämään aikaa googlettelemiseen ja etsimiseen. Veso-koulutukseen osallistuisin riemusta kiljuen, ja uskon että moni muukin opettaja innostuisi. Omassa lastenkirjablogissani esittelen jokusia lastenkirjoja siitä näkökulmasta, miten minä olen hyödyntänyt niitä opetuksessa tai miten niitä voisi hyödyntää. Moni blogini Facebook-seuraaja taitaakin olla kirjavinkkeja metsästäviä opettajia. Omalla paikkakunnallani on älyttömän taitava kirjastopedagogi, joka kirjavinkkaukseen vien oppilaani todella mielellään. Eräs kirjallisuutta hyödyntävä opetusmenetelmä on muuten ateljee-opetus (alkuperäiseltä nimeltä Daily Five), jota toteutetaan muun muassa Muijalan koulussa Lohjalla. Itsekin olen resurssien mukaan koettanut opettaa sen menetelmän mukaan. Uudet asiat opetetaan äidinkielessä kirjojen (tai muun autenttisen tekstin) avulla, ja oppilaat lukevat joakisella tunnilla myös itsevalitsemaansa kirjallisuutta. Menetelmässä myös opetetaan valitsemaan itselleen sopivaa luettavaa. Voih, tämä on ihan sydämenasia minulle, joten toivon, että jotain yhteistä koulutusta meille opettajille alettaisiin pian tarjota!
Kiitos Kia, täytyy paneutua tuohon ateljee-opetukseen, kiitos vinkistä.
Lastenkirjainstituutin sivuilta löytyy myös opettajien työn tueksi materiaalipankki, joka löytyy osoitteesta http://lastenkirjainstituutti.fi/muut-palvelut/opettajille/materiaalipankki
Lastenkirjainstituutti on toteuttanut yhteistyössä Tampereen yliopiston opettajakoulutuksen yksikön kanssa palvelun, joka tarjoaa alakoulun opettajille oppimistehtäviä ilmiölähtöisen opettamisen tueksi. Ensimmäisessä vaiheessa materiaaleja tuotettiin teemoista maahanmuutto, ilmastonmuutos ja muuttuvat perhemallit.
Opettajakoulutuslaitokset on valittu hankkeen yhteistyökumppaniksi, koska lastenkirjallisuuden asemaa osana opettajakoulutusta halutaan samalla vahvistaa. Jatkossa yhteistyötä on tavoitteena laajentaa opettajakoulutuslaitoksiin valtakunnallisesti. Ensimmäisen vaiheen tehtäviä on ollut suunnittelemassa myös Sanataideyhdistys Yöstäjä.
Pilottihankkeen on rahoittanut Tiina ja Antti Herlinin säätiö.
Kiitos, tämän hankkeen olin jo huomannutkin. Toivottavasti moni muukin ope hyödyntää tuota materiaalia. Ja toivottavasti vastaavia hankkeita tulee lisää! Muijalan koulun rehtori Taina Hämäläinen on innokas ateljee-opetuksen kehittäjä, ja olen ollut onnekas, kun olen saanut muutaman intensiivikoulutuksen häneltä ko. menetelmästä.
Tässä vielä linkki: https://hundred.org/fi/projects/lukutaidosta-lukemisen-iloon
KIITOS !
Lähetä kommentti