Kerstin Thorvall: Tyttö huhtikuussa, suomentanut Kaisu Hirvonen: 164 sivua, Otava 1962. Kansikuva Maarit Larva.
Kerstin
Thorvall: Tyttö Pariisissa, suomentanut
Päivikki Kemi, 176 sivua, Otava
1964. Kansikuva Kerstin Thorvall.
Teema
/ Fem –kanavalla äskettäin pyörinyt ruotsalainen minisarja Ehdottomasti kielletty Kerstin Thorvallin (1925–2010) elämästä on innostanut
Rouva Huun paneutumaan Thorvallin suomennettuun lasten- ja
nuortenkirjatuotantoon.
Maistiaisia
on luvassa myöhemmin lisää.
Thorvall
aloitti tyttöjen neuvokirjallisuuden tekijänä (suom. Kirja sinulle 1960). Siitä
olikin luontevaa siirtyä kirjoittamaan perinteisiä tyttökirjoja.
Tyttö huhtikuussa
ja Tyttö Pariisissa pohjaavat varmasti osittain Thorvallin omiin opiskeluvuosiin Beckmanin muotoilukorkeakoulussa.
Suojattuun
ja sovinnaiseen elämään tottunut kanttorin ainokainen Lena pääsee toteuttamaan
unelmaansa Tukholmaan muotipiirtäjäkouluun.
Äidin
huojennukseksi Lena saa majapaikan ruustinna Sunessonin hoteista. Äiti kyllä
tietää "suurkaupungin huumausainekoplat, sukupuoliorgiat ja hulinajoukot".
Vähitellen
tyttö huomaa, että lapsuuden rakkaasta ajanvietteestä, paperinukkien
piirtämisestä, onkin iso harppaus
kovaa kilpailua ja kyynärpäätaktiikkaa vaativan mainospiirtämisen
maailmaan.
Naiivin luottavaisen luonteensa vuoksi hän selviää ehjin nahoin tyttöjen säälimättömän luokittelun ikeen alta:
Lena ei ymmärrä, että hän näyttää toisenlaiselta. Hän ei ajattele lainkaan minkä näköinen hän on, hänen huomiokykynsä on kokonaan suuntautunut ympäristöön. Hän on pyhän muodin esikartanossa ja odottaa papitarta. Hän on kuin pyhiinvaeltaja, joka pitkän ja vaivalloisen vaelluksen jälkeen on saavuttanut maalinsa. Hän on uponnut iloon. Hän ei käsitä kuiskauksia. Hän ei näe ivallisia hymyjä. Hän on täydellisen onnellinen tyttö. – –
Koulun
opettajatkin suhtautuvat hieman epäillen Lenan maalaismaiseen olemukseen, joka
on kaukana muotilehtien sivuilta.
Tyttö
huhtikuussa keskittyy Lenan ensimmäiseen lukuvuoteen piirustuskoulussa. Lenaa
huomattavasti vanhempi Mikael, joka on aiemmin vain leikitellyt tyttöjen
tunteilla naistenmiehen elkein,
huomaa Lenan erityislaadun. Lena puhkeaa kukkaan, ja tämä ei jää muilta
vuosikurssilaisiltakaan huomaamatta:
Sellaista on onni. Se vaikuttaa niin saavuttamattomalta, mutta kun se tulee luokse, emme mietiskele sitä.
Romaani
päättyy dramaattisesti Lenan ensisuudelmaan.
Tyttö Pariisissa on tunnemaailmaltaan rosoisempi. Lena on
nyt ensirakkauden voimaannuttama, mutta vanhemmat kokevat Mikaelin uhkaksi
tyttärensä viattomuudelle ja herkkyydelle. Ja vaikka mitään vanhempien pahimpien uhkakuvien kaltaista ei todellakaan ole
vielä tapahtunut, Lenan isä katsoo parhaaksi lähettää tytön muodin mekkaan,
Pariisiin, jäähdyttelemään tunteitaan ja toivon mukaan unohtamaan mokoman
Mikaelin. Etäisyys tekee lopulta hyvää – myös Lenan ammatilliselle identiteetille.
Teospari on perinteinen nuoren tytön kasvutarina. Thorvallin
myöhempien kohauttavien aikuisromaanien särmä on vasta umpullaan näissä
sovinnaisissa tyttöromaaneissa. Tiedostavan
nykylukijan huojennukseksi Lena ei Pariisissa suostukaan enää miesten oikkujen
vietäväksi, vaan ottaa naiselliset toimintastrategiat käyttöön.
Ja
silläkin uhalla, että joku syyttää spoilaamisesta, niin paljastan, että Tyttö Pariisissa päättyy sanaan tulenlieskat!
Molemmat
teokset ovat ilmestyneet Otavan isojen tyttöjen kirjastossa. 1950–60-luvulla
merkittävään kustantajasarjaan kerättiin koti- ja ulkomaista tuoretta ja vähän
modernimpaa tyttökirjallisuutta ”melkein aikuisille”.
Erityishuomion
ansaitsevat kirjojen kansikuvat. Tyttö
huhtikuussa on saanut suomalaisen Maarit
Larvan sovinnaisen tulkinnan, jossa Lena pyyhkii onnenkyyneleitä poskiltaan, taustalla
avoin ikkuna ja Mikaelin epätarkka hahmo. Tyttö
Pariisissa -kansikuva on Kerstin Thorvallin tekemä: se on elegantti ja tekee paremmin oikeutta päähenkilönsä määrätietoisuudelle.
4 kommenttia:
Minäkin pidän tuosta Tyttö Pariissa -kirjan kannesta. Nämä olisi varmaan ihan kiintoisaa lukea. Aihe ainakin kutkuttaa.
Inspaavaa! Mahtaakohan Kerstin T:n 'Kirja sinulle' olla esikirja Ulla-Maija Aaltosen 'Uman kirjaan sinulle' (1977 & 88)? Aikaraami palvelisi ja mitä Lastenkirjahyllyn & oheisartikkelien perusteella mutuilisin, voisi Thornvallin ajatusmaailman mieltää palvelleen Umaa murkkujen kasvukipujen, sukupuoliasioitten ja läheissuhteitten puolestapuhujana.
Kansikuvituksetkin puhuttelevat: Larvan kansi on eläväisen koskettava mutta jättää lukijan mielikuvitukselle tilaa, kun taas kirjailijan kansi on kovinkin ranskalaismuodikkaasti tyylitelty, miltei kuin päähenkilön oma karaktääri (tai kuvitelma) itsestään..! Molemmissa viehättävyyttä ja ajantuntua <3
Näihin on olemassa myös jatko-osa, Flickan i verkligheten, jota ei valitettavasti ole käännetty suomeksi. Itsekään en ole lukenut sitä. Olen miettinyt uskaltaako sitä lukeakaan, jos vaikka kolmas osa ei olisikaan yhtä ihana kuin sarjan ensimmäiset osat?
Kiitos anonyymille tiedosta, täytyykin taas jossain sopivassa käänteessä lukea Thorvallin nuortenromaaneja, myös suomennetuissa on "helmiä", jotka ansaitsevat esille nostamisen.
Lähetä kommentti