keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Terapiakirja, kiinnostava ilmiö


 












Charlie Mackesy: Poika, myyrä, kettu ja hevonen, suom. Juhani Lindholm, 123 sivua, Nemo 2020.

 




"Voimme vapaasti valita miten suhtaudumme asioihin. Se on jo paljon."

 

Huomisesta emme tiedä mitään”, sanoi hevonen, ”riittää kun tiedämme että rakastamme toisiamme”.

 

Voisi luulla, että brittiläisen Charlie Mackesyn (s. 1962)  Poika, myyrä, kettu ja hevonen olisi syntynyt tilauksena koronaepidemian aiheuttaman lohduttomuuden, hämmennyksen ja turvattomuuden tunteisiin. 

Kirjan alkuidea juontaa kuitenkin kauemmas, noin vuoteen 2019, jolloin Mackesy julkaisi Instagramissa rohkeutta käsittelevän tekstin tussipiirroksineen. 




Makeille kakuille perso myyrä edustaa tarinassa
arkijärkistä, käytännönläheistä ajattelua. Charlie Mackesyn
kuvitusta kirjaan Poika, myyrä, kettu ja hevonen (Nemo 2020).

 


Sarjakuvapiirtäjänä ja lehtikuvittajana aiemmin tunnettu Mackesy onnistui havainnollistamaan, kuinka tärkeää on ymmärtää osoittaa heikkoutensa ja tulla vähitellen rohkeammaksi. Rohkeus-teemaa hyödynnettiin vakavasti sairastuneiden kuntoutuksessa sairaaloissa, terapiassa ja jopa armeijan koulutuksissa. 

 

Yksittäiset ihmiset ja yhteisöt kannustivat Mackesyä kirjoittamaan laajemman kirjan. Siitä tuli nopeasti kansainvälinen hittiteos. Kirjan viesti puhutteli myös brittiläisiä Brexitiin liittyvän epävarmuuden aikana. 

 

 

Tumma tähtitaivas luo vahvan kontrastin valkoiselle taustalle.
Charlie Mackesyn 
kuvitusta kirjaan 
Poika, myyrä, kettu ja hevonen (Nemo 2020).

 


Kirja on hyvä esimerkki uudesta yhteisöllisestä tavasta tehdä taidetta ja julkaista nopeasti kansainväliseksi ilmiöksi ja miljoonapainoksiin nouseva teos.

 

Poika, myyrä, kettu ja hevonen herättää jo selailuvaiheessa ikärajattoman elämänfilosofiansa ja visuaalisuutensa vuoksi voimakkaita assosiaatioita A. A. Milnen Nalle Puhiin ja Antoine de Saint Exupéryn Pikku prinssiin.   

 

Mackesy avaa johdannossa sympaattisesti omaa kuvavetoista ajatteluaan: "minä tosiasiassa tarvitsen kuvia, ne ovat kuin saaria, paikkoja joihin rantautua sanojen merellä".


 

Virtaava vesi toimii myös vertauskuvana
elämänhalulle ja kaiken jatkuvuudelle.
Charlie Mackesyn kuvitusta kirjaan 
Poika, myyrä, kettu ja hevonen (Nemo 2020).

 


Tarina itsessään on lastenkirjamainen: utelias  pieni poika tapaa ensin myyrän, joka on perso kakuille. Pian joukkoon liittyy ansalankaan joutunut elämän kolhima kettu ja lopuksi viisas ja vakaa hevonen. 


Kohtaamiset ja nelikon fragmentaariset keskustelut tuovat esille elämän suuria ydinkysymyksiä, joihin jokainen tuo oman näkökulmansa.  


Poika, myyrä, kettu ja hevonen on ennen muuta kuvitettu aikuisten kirja, joka näyttää totee sen, että kuvituksella voi olla merkittävä rooli myös   aikuistenkirjallisuudessa.

 

Tussia ja vesiväriä yhdistävät kuvitukset muistuttavat etenkin pojan hahmon ja miljöiden osalta E. E. Shepardin klassisia Nalle Puh -kuvituksia.


Charlie Mackesy on omistanut kirjansa kaikille 8–80-vuotiaille. 

 

Kun kirjaa lähdettiin Iso-Britanniassa markkinoimaan, mietittiin ensin ankarasti, mihin kirjastoluokkaan se pitäisi luokitella: elämänfilosofiaan, etiikkaan vai lastenkirjoihin. 

 

Kirjakaupoissa ja tavarataloissa haaste on ratkaistiin lopulta käytännöllisesti sijoittamalla kirjapinot kassojen läheisyyteen… 

 

Käsivaraista tussitekstausta jäljittelevä kirjasin on lapselle itse luettavaksi haastava ja luonnosmainen tussipiirroskin voi olla monelle lapselle vaikeasti hahmotettava. 


Toisaalta juuri perinteisestä kuvavirrasta poikkeava esitystapa voi parhaimmillaan toimia lapsellekin herätteenä tarttua kirjaan. 







 

3 kommenttia:

Pikku Pia kirjoitti...

Oivaa, rauhoittavaa ja viehättävää jo näin blogisi esittelypalasina! Mainitsemasi kuvitus- ja tarina-tematiikan esimerkkitapaukset lipuivat itsellenikin mieleen, kuten Raymond Briggsin Lumiukkokin. "Perinnebrittiläinen" esteettinen ote on todella käyttökelpoinen ja tervetullut tuoreeseen kaikenikäisien kirjaan <3 Minkähän kokoinen kirjanen lienee..?

Rouva Huu kirjoitti...


Pia, palautin kirjan jo lähikirjastoon, mutta veikkasin että oli noin 19 x 25 cm kokoinen opus.

Pikku Pia kirjoitti...

OhO :o