Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus, suomentanut Niko Toiskallio, 317 sivua, Otava 2021.
JA SITTEN KUULUIVAT LAUKAUKSET.
Kaikki
juoksi,
kyyristy,
piiloutu,
paino
ittensä kasaan.
Teki niinku meille
kaikille oli opetettu.
Paino huulet
katuun ja rukoili
ettei jysäys ja sitä seuraava
luodin viuhahdus
osu meihin.
15-vuotiaan Willin isoveli Shawn on ammuttu.
Pikkuveli on ollut tilanteessa mukana, mutta kukaan ei ilmoittaudu silminnäkijäksi.
Poliisikaan ei setvi tapahtumia riittävästi ja Will vannoo kostavansa tapahtuneen.
Tapahtumat sijoittuvat isoveljen kuolemaa seuraavaan päivään.
Tapahtumat sijoittuvat isoveljen kuolemaa seuraavaan päivään.
Will kohtaa kotitalonsa hississä ihmisiä, joita hän epäilee osallisiksi veljensä kuolemaan.
Jason Reynoldsin säeromaani Minuutin mittainen ikuisuus (alk. Long Way Down, 2017) jatkaa ansiokkaasti Otavan aloittamaa kiinnostavien uusien afro-amerikkalaisten nuortenkirjailijoiden tuotannon esittelyä.
Yksi ensimmäisistä oli heti tuoreeltaan myös suomennoksena ilmestynyt Angie Thomasin Viha jonka kylvät (alk. The Hate U Give, 2017). Erityisen kiinnostavaa on se, että Reynoldsin säeromaani on ilmestynyt Yhdysvalloissa samana vuonna kuin Thomasin romaani, vuonna 2017.
Minuutin mittaisen ikuisuuden suomentaja Niko Toiskallio (s. 1969) tunnetaan rap-artistina mm. taiteilijanimillä MC Nikke T, Nikke T, Chyde, Chydenius, Chydeone ja djsucks.
Olisikin kiinnostavaa vertailla alkuteosta ja Toiskallion suomennosratkaisuja toisiinsa.
Minuutin mittaisen ikuisuuden suomentaja Niko Toiskallio (s. 1969) tunnetaan rap-artistina mm. taiteilijanimillä MC Nikke T, Nikke T, Chyde, Chydenius, Chydeone ja djsucks.
Olisikin kiinnostavaa vertailla alkuteosta ja Toiskallion suomennosratkaisuja toisiinsa.
Keskushenkilö Will on mieltynyt anagrammeihin ja käännöksessä nämä ovat varmasti aiheuttaneet haasteita.
Toiskallio käänsi myös Angie Thomasin uusimpaan suomennokseen (Mun vuoro, Otava 2020) kuuluvat rap-lyyriikat.
Toiskallio käänsi myös Angie Thomasin uusimpaan suomennokseen (Mun vuoro, Otava 2020) kuuluvat rap-lyyriikat.
Voisi luulla, että rap-artistien hyödyntäminen kääntäjinä herättää myös alan nuorissa harrastajissa katu-uskottavuutta ja kiinnostusta!
Reynoldsin kirjaa markkinoidaan säeromaanina, mutta tarkat lajiluokitukset eivät ole tarpeen. Muutamat osuudet toimivat myös itsenäisinä runoina.
Reynolds ”kikkailee” taitavasti ja tietoisesti välillä myös kuvarunon perinteellä.
Reynoldsin kirjaa markkinoidaan säeromaanina, mutta tarkat lajiluokitukset eivät ole tarpeen. Muutamat osuudet toimivat myös itsenäisinä runoina.
Reynolds ”kikkailee” taitavasti ja tietoisesti välillä myös kuvarunon perinteellä.
Runon taitolla ja sen luomalla rytmillä on aina tietty merkitys. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa Will miettii maanjäristystä, sanat on mielivaltaisesti ja tavutussääntöjä rikkoen erotettu toisistaan.
Reynolds on valinnut tarkkaan tietyt symbolit ja topokset, jotka ovat teoksen ymmärtämisen ja juonen kannalta tärkeitä. Kiehtovia nostoja ovat esimerkiksi isoveljen vuoteen vieressä olevan lipaston jumiutunut laatikko ja hissi ahtaan suljetun paikan symbolina.
Minuutin mittainen ikuisuus kertoo komeasti ja samastuttavasti surutyöstä ja traumaattisesta asiasta toipumisesta.
Kiinteän kaveriporukan välinen lojaalius ja veljesten luja tunneside on kuvattu hienosti, ja näiltä osin Reynoldsin teosta tekee mieli verrata S. E. Hintonin nuortenkirjaklassikkoon Me kolme ja jengi.
Reaali-aikaan ja mielikuvitukseen sijoittuvien tapahtumien hahmottaminen ja erottaminen toisistaan vaatii lukijalta erityistä tarkkaavaisuutta. Näiltä osin kyse on ns. aukkoisesta ja monitulkintaisestakin säeromaanista, josta hyviä kotimaisia esimerkkejä ovat Kirsti Kurosen Paha puuska, Pönttö ja Merikki.
On kiinnostavaa, että romaanin analyysin tueksi verkosta löytyy luetun ymmärtämistä helpottavaa "tukimateriaalia", kysymyksiä, jotka auttavat tapahtumien tulkinnassa.
Reynolds on valinnut tarkkaan tietyt symbolit ja topokset, jotka ovat teoksen ymmärtämisen ja juonen kannalta tärkeitä. Kiehtovia nostoja ovat esimerkiksi isoveljen vuoteen vieressä olevan lipaston jumiutunut laatikko ja hissi ahtaan suljetun paikan symbolina.
Minuutin mittainen ikuisuus kertoo komeasti ja samastuttavasti surutyöstä ja traumaattisesta asiasta toipumisesta.
– – Ihmiset aina
rakastaa toisiaan enemmän sit kun ne on kuolleita.
Kiinteän kaveriporukan välinen lojaalius ja veljesten luja tunneside on kuvattu hienosti, ja näiltä osin Reynoldsin teosta tekee mieli verrata S. E. Hintonin nuortenkirjaklassikkoon Me kolme ja jengi.
Reaali-aikaan ja mielikuvitukseen sijoittuvien tapahtumien hahmottaminen ja erottaminen toisistaan vaatii lukijalta erityistä tarkkaavaisuutta. Näiltä osin kyse on ns. aukkoisesta ja monitulkintaisestakin säeromaanista, josta hyviä kotimaisia esimerkkejä ovat Kirsti Kurosen Paha puuska, Pönttö ja Merikki.
On kiinnostavaa, että romaanin analyysin tueksi verkosta löytyy luetun ymmärtämistä helpottavaa "tukimateriaalia", kysymyksiä, jotka auttavat tapahtumien tulkinnassa.
Säeromaanilla on pohjaa tosielämässä eli se täyttää avainromaanin määreet.
Reynolds joutui 19-vuotiaana käymään läpi hyvän ystävänsä väkivaltaisen kuoleman. Hän jopa suunnitteli ystäviensä kanssa kostoa, mutta tekijää ei pystytty koskaan jäljittämään.
Jason Reynolds (s. 1983) varttui merkittävät kasvuvuotensa Marylandissa ja innostui jo nuorena rap-lyriikasta, joka antoi hänelle työkaluja omaan kasvuun mustaihoisena poikana. Kirjoja hän ryhtyi omien sanojensa mukaan lukemaan vasta 17-vuotiaana.
Hän on omistanut romaaninsa ”Kaikille nuorille veljille ja siskoille nuorisokodeissa ympäri maata. Niille, jotka olen tavannut, ja niille, joita en. Teitä rakastetaan”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti