Fredrik Sonck & Jenny Lucander: Freja och huggormen, 32 sivua, Förlaget 2023.
Viime aikoina olen havainnut kotimaisessa kuvakirjatarjonnassa yksioikoistumista.
Sekä käsiteltävissä teemoissa että kuvituksen nyansseissa syvälle meneviä kuvakirjoja julkaistaan entistä vähemmän.
Kotimainen kuvakirja näyttää jäljittelevän entistä tietoisemmin kansainvälisiä vaikutteita, hyviä esimerkkejä ovat Roope Lipastin ja Emiel Inkeri Nikulan Kopterijengi-sarja (WSOY) sekä Anneli Kannon ja Noora Katon Viisi villiä Virtasta -sarja (Karisto), joissa kuvitus jää pintaan synnyttäen – luultavasti aivan tarkoituksella assosiaation lasten tv-ohjelmista ja digipeleistäkin tuttuun digitaalikuvituksen valtavirtaan.
En ole kuitenkaan vielä tyystin menettänyt toivoani sen suhteen, etteikö tekstin ja kuvan yhteistyöhön panostavalle kuvakirjaosaamiselle olisi Suomessakin sijaa.
Ja sanottakoon tässä nyt varmuuden vuoksi, että myös noille yksiulotteisemman teeman ja kuvituksen kuvakirjoille on toki lasten arjessa myös oma paikkansa, mutta niiden rinnalle lapsi tarvitsee myös sisällöltään ja visuaalisuudeltaan tuhdimpaa pureskeltavaa.
Pienemmät kustantamot pitävät onneksi yhä huolta suomalaisen kuvakirjallisuuden moniulokkeisuudesta.
Tekijäparilta Fredrik Sonck ja Jenny Lucander ilmestyi viime vuonna ensimmäinen Freja-sarjan kuvakirja Freja och Kråkungen.
Siinäkin oltiin suurten tunteiden ja luonnon äärellä, kun Frejan vanhemmat ilmaisevat painokkaasti, että tutista olisi jo aika luopua.
Freja-kirjat kertovat perheen kesänvietosta saaristoidyllissä.
Auringon säteet osuvat meren rantaveteen ja värjäävät sen hohtavan valkeaksi niin että kuvan katsojan silmiäkin melkein häikäisee!
 |
| Mainio esimerkki aukeamasta, jossa on samaan aikaan läsnä hellepäivän raukeus (ja pitkästyminen erityisesti isosiskon haukottelevassa hahmossa) sekä kuvaan oikealta kyykärmeen kautta työntyvä uhka ja vaaran tunne. Jenny Lucanderin kuvitusta Fredrik Sonckin tekstiin kuvakirjassa Freja och huggormen (Förlaget 2023). |
Kesänvieton harmoniaan tulee kuitenkin jo ensimmäisellä aukeamalla särö: taaperoikäinen pikkuveli Hugo huomaa rantakivikossa lekottelevan kyykäärmeen.
Pappa ska fånga Ormis. I en bok finns en bild som visar hur man försiktigt kan kratta in en orm i en hink. Sen ska man bära iväg den långt bort så den aldrig hittar tillabaka.
Pyydystys ei tuota tulosta, käärme luikertelee karkuun ja muulle perheelle isän toimet näyttäytyvät jopa huvittavina.
Isä ottaa uimarannalla tehtäväkseen vartioida aluetta airon kanssa.
Hyvä esimerkki on Oskar Kroonin ja Jenny Lucanderin suomennoksenakin ilmestynyt Fakta om pappor (Förlaget 2021).
Sonckin ja Lucanderin kuvakirjassa isä on kuitenkin – ehkä vähän tahtomattaankin – ottanut vastuullisen perheenpään roolin, jossa on tehtävä perheen turvallisuuden takaamiseksi myös itselle epämukavia päätöksiä.
 |
| Tällä aukeamalla voi halutessaan nähdä myös perheenjäsenten ristivetoa: isä on selin muuhun perheeseen ja yrittää täyttää velvollisuutensa perheen suojelemisessa. Muu perhe voi keskittyä nauttimaan kesästä. Jenny Lucanderin kuvitusta Fredrik Sonckin tekstiin kuvakirjassa Freja och huggormen (Förlaget 2023). |
Lopulta isä päätyy tappamaan käärmeen – suojellakseen perhettään. Freja on silvotun käärmeen edessä lamaantunut:
Jag går ut och tittar på den. Huvudet har nästan lossnat. Det har runnit lite blod på klippan. Det är blod på åran också.
Näin päästään todella syviin vesiin.
Frejan on vaikea hyväksyä isänsä tekoa. Hän nimittää isää käärmeentappajaksi, mikä hän eittämättä onkin.
Äiti ja lapset hautaavat käärmeen. Tällä aukeamalla olennaista on kiinnittää huomiota isään, joka pyöräilee pois seremoniasta, aukeaman vasempaan nurkkaan.
Seuraavalla aukeamalla Freja osoittaa mieltään muuta perhettä kohtaan jurottamalla sisällä.
Jenny Lucanderin kuvituskuva, jossa tyttö katsoo muuta perhettään ikkunalasin läpi on todella tehokas sanoittaessaan tytön tunnetta ja hämmennystä: kuinka hänen isänsä on voinut syyllistyä niin raakaan tekoon – ja kuinka muut perheenjäsenet voivat jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut?
 |
| Perheyhteyteen on tullut railo: Freja ottaa etäisyyttä perheseen ja jurottaa sisällä. Jenny Lucanderin kuvitusta Fredrik Sonckin tekstiin kuvakirjassa Freja och huggormen (Förlaget 2023). |
Isosisko Juliasta tulee rauhanneuvottelija. Hän kertoo lukeneensa netistä uutisen tytöstä, jota kyykäärme oli purrut käteen kesken marjojen poiminnan ja tyttö oli ollut vähällä kuolla. Julia näyttää myös puhelimeltaan kuvia ihmisistä, joita käärme on purrut.
Kestää vielä aikansa, ennen kuin Frejan mieli lauhtuu.
Sovinto isän kanssa syntyy myöhään illalla kahdenkeskisen souturetken aikana.
Vi ror längre ut. Bara knarret från
årklykorna hörs. Och myggen.
Min pappa tycker om mig.
Jag tycker om honom.
Jac tycker om en ormmördare.
Freja-sarjassa on kerronnassa ja kuvituksessa samankaltaista intensiteettiä kuin Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen Vesta-Linnea -kuvakirjasarjassa, mutta Sonckin ja Lucanderin sarjassa elämän perusasioita tarkkaillaan nuoremman keskushenkilön kautta.
Fredrik Sonckin riittävän niukka mutta silti – tai ehkä juuri siksi – dramaturgisesti poikkeuksellisen jäntevä teksti tarjoaa Jenny Lucanderin tarkkavaistoiselle kuvitukselle hulppeat puitteet: koko aukeamille levittyvät kuvitukset ovat todellakin myös mielenmaisemia, jotka antavat kuvakirjan ääneenlukua kuuntelevalle lapselle välineitä työstää tarinaa vielä pitkään lukemisen jälkeenkin kuvia omin päin katsellen.
Kirjan ilmestymisen aikaan uutisoitiin uudesta luonnonsuojelulaista, jonka mukaan kyykäärme rauhoitetaan ensimmäistä kertaa Suomessa. Sen tappamiseen on oltava erittäin perusteltu syy ja ensisijaisena ratkaisuna suositaan käärmeen siirtämistä pois omalta tontilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti