Minna Keränen: Pelastusoperaatio Haukka. 181 sivua. Momentum 2025. Kansikuva Ulpu Kaikkonen.
Pienkustantajien lasten- ja nuortenkirjatarjonta versoo Suomessa nyt poikkeuksellisen runsaana, moniäänisenä ja laadultaan vaihtelevana.
Lasten- ja nuortenkirjapalkinnoille asetetaan nykyisin entistä useammin ehdolle myös pienkustantamoiden julkaisemia teoksia ja joskus jopa omakustanteisia lasten- ja nuortenkirjoja.
Minna Keräsen ensimmäinen lastenkirja, Pelastusoperaatio Haukka, yhdistää onnistuneesti suomalaista kansanperinnettä ja varhaisnuoruuden kasvukipuja.
Alakoulun viides luokka on päättynyt. Paju on huojentunut, että pääsee pois koulusta, missä on ollut monenlaista hankausta.
Pian Paju saa kuitenkin kuulla, että äiti on ilmoittanut hänet luonto- ja ympäristöpainotteiselle kesäleirille.
Paju olisi paljon mieluummin jäänyt kotiin tietokoneen ääreen koko kesäksi, mutta äiti vetoaa järkiperäisesti siihen, että leirillä lapsi saa ravitsevaa ruokaa ja tapaa ikäisiään.
Ennen pitkää Paju saa kuitenkin huomata, että Lintukodon leirikeskuksessa ei olekaan kyse aivan perinteisestä kesäleiristä.
Eräs leiriläisistä, Eelis, kertoo:
Lasten- ja nuortenkirjapalkinnoille asetetaan nykyisin entistä useammin ehdolle myös pienkustantamoiden julkaisemia teoksia ja joskus jopa omakustanteisia lasten- ja nuortenkirjoja.
Minna Keräsen ensimmäinen lastenkirja, Pelastusoperaatio Haukka, yhdistää onnistuneesti suomalaista kansanperinnettä ja varhaisnuoruuden kasvukipuja.
Alakoulun viides luokka on päättynyt. Paju on huojentunut, että pääsee pois koulusta, missä on ollut monenlaista hankausta.
Pian Paju saa kuitenkin kuulla, että äiti on ilmoittanut hänet luonto- ja ympäristöpainotteiselle kesäleirille.
Paju olisi paljon mieluummin jäänyt kotiin tietokoneen ääreen koko kesäksi, mutta äiti vetoaa järkiperäisesti siihen, että leirillä lapsi saa ravitsevaa ruokaa ja tapaa ikäisiään.
Ennen pitkää Paju saa kuitenkin huomata, että Lintukodon leirikeskuksessa ei olekaan kyse aivan perinteisestä kesäleiristä.
Eräs leiriläisistä, Eelis, kertoo:
– – Lintukodossa alkaa nähdä olentoja ja asioita, joita ei ole nähnyt aiemmin. Tavalliset ihmiset eivät näe niitä, ja pitävät niitä sen vuoksi satuina. Mutta sinä näet niitä, koska olet erityinen.
Vähitellen Paju herkistyy Lintukodossa aistimaan väkevästi. Muut leiriläiset ovat häntä tietäväisempiä ja huomaavat, että Pajun herkkyys virvatulille johtuu siitä, hänellä on sisällään haava tai ikävä jotakuta läheistä.
Paju saakin leirillä rautaisannoksen suomalaista mytologiaa.
Kun äiti tulee vierailupäivänä leirille, Paju ei oikein tiedä, mitä hänelle kertoisi:
Pian äiti paljastaa, että leirin vetäjät ovat odottaneet ”väkeä ja voimaa” omaavan Pajun saapuvan Lintukotoon jo aiemmin. Pajun kouluvaikeudet ja haasteet kavereiden kanssa arveluttivat kuitenkin äitiä päästämästä lastaan leirille liian aikaisin. Äidilläkin on nimittäin muistoja samalta leiriltä…
Paju lähtee yhdessä muiden leiriläisten kanssa etsimään epämääräisissä olosuhteissa kauan sitten kadonnutta isäänsä.
Lapset päätyvät metsän kuningas Tapion valtakuntaan, tapaavat Näkin ja muuta Veden väkeä ja päätyvät lopulta tihentyvässä loppunousussa jopa Tuonelaan.
Kiinnostavasti Keränen nivoo tarinaan myös arkisempia säikeitä varhaisnuorten arjen haasteista ja erilaisista perhekuvioista.
Useampi leiriläinen paljastuu erityisherkäksi. Moni heistä on nimittäin saanut diagnoosin, jonka kanssa yrittää oppia elämään.
Amanda on esimerkiksi nähnyt pienestä pitäen olentoja, joita muut eivät näe:
Kirjasta löytyy myös hauska viittaus Tove Janssonin muumikirjoihin, kun Paju, Sade, Amanda, Eelis ja Karli keskustelevat peikkojen olemuksesta. Sade muistuttaa, että eivät kaikki peikot ole ilkimyksiä ja mainitsee Janssonin muumit.
Paju saakin leirillä rautaisannoksen suomalaista mytologiaa.
Kun äiti tulee vierailupäivänä leirille, Paju ei oikein tiedä, mitä hänelle kertoisi:
– Täällä on ihan kivaa, sanoi Paju.
Hän osoitti huoneen toista sänkyä ja kertoi, että siinä nukkuu hänen kämppiksensä Sade, joka oli myös hyvä tyyppi. Paju kertoi melomisesta, omasta ryhmästään, Karlista ja ruuasta, mutta ei sanallakaan maininnut mitään eri taloista ja voimista ja olennoista, joihin oli leirillä törmännyt. Hän ei kertonut, että leirin johtaja oli oikeasti Kuutar, ja että yhden talon johtaja liikkui leijaillen, jos ei jaksanut kävellä, tai että metsässä oli jotakin pelottavaa, joka jahtasi häntä virvatulella. Äiti kuunteli ja hänen silmistään näki kuinka iloiseksi hän tuli siitä, että Pajulla oli ollut leirillä hyvä olla.
Pian äiti paljastaa, että leirin vetäjät ovat odottaneet ”väkeä ja voimaa” omaavan Pajun saapuvan Lintukotoon jo aiemmin. Pajun kouluvaikeudet ja haasteet kavereiden kanssa arveluttivat kuitenkin äitiä päästämästä lastaan leirille liian aikaisin. Äidilläkin on nimittäin muistoja samalta leiriltä…
Paju lähtee yhdessä muiden leiriläisten kanssa etsimään epämääräisissä olosuhteissa kauan sitten kadonnutta isäänsä.
Lapset päätyvät metsän kuningas Tapion valtakuntaan, tapaavat Näkin ja muuta Veden väkeä ja päätyvät lopulta tihentyvässä loppunousussa jopa Tuonelaan.
Kiinnostavasti Keränen nivoo tarinaan myös arkisempia säikeitä varhaisnuorten arjen haasteista ja erilaisista perhekuvioista.
Useampi leiriläinen paljastuu erityisherkäksi. Moni heistä on nimittäin saanut diagnoosin, jonka kanssa yrittää oppia elämään.
Amanda on esimerkiksi nähnyt pienestä pitäen olentoja, joita muut eivät näe:
– – Suojelushaltioita, tonttuja, metsänneitoja, keijuja, menninkäisiä ja pikkupeikkoja. Ensin luulin, että kaikki näkevät niitä, mutta aloin pian ymmärtää, että niin ei ollut asian laita. Äiti ja isä ajattelivat, että minulla on vahva mielikuvitus ja mielikuvitusystäviä, ja se menetteli vielä, kun olin alle kouluikäinen. Kun koulussa opettaja alkoi olla huolissaan ja ehdotti lähetettä lastenpsykiatrian tutkimuksiin, opin pitämään suuni kiinni siitä, mitä näen. Kävin kyllä tutkimuksissa, mutta minut todettiin siellä ihan normaalisti kehittyneeksi ja terveeksi lapseksi. Olen kuulemma tavanomaista älykkäämpi ja minulla on rikas mielikuvitus. Minulta tutkittiin autisminkirjoakin, mutta en saanut testeistä tarpeeksi pisteitä.
Kirjasta löytyy myös hauska viittaus Tove Janssonin muumikirjoihin, kun Paju, Sade, Amanda, Eelis ja Karli keskustelevat peikkojen olemuksesta. Sade muistuttaa, että eivät kaikki peikot ole ilkimyksiä ja mainitsee Janssonin muumit.
Tällaisille vetävästi kirjoitetuille ja omintakeisesti fantasiaa ja arkea yhdistäville lastenkirjoille on eittämättä tilausta.
Pelastusoperaatio Haukan tunnistettaviksi ja vallan luonteviksi kirjallisiksi esikuviksi voi nimetä Enid Blytonin ja J. K. Rowlingin, vaikka Keräsen toteutus onkin omaperäinen ja sopivasti lukijaa yllättävä.
Blytonin Viisikko-sarjan tapaan keskiössä on viisi leiriläistä, joiden monipuolisia, kasvisvaihtoehdotkin huomioivia eväitä kuvataan seikkailun käänteissä erittäin antaumuksellisesti.
Harry Potterin velhokoulun tapaan myös kesäleirin vetäjät ovat kaikki karismaattisia persoonia.
Koulunkäyntiin penseästi suhtautuvan Pajun alakoulun viimeinen luokkakin käynnistyy lupaavasti, kun luokanvalvojaksi on tulossa leiriltä entuudestaan tutuksi tullut aikuinen.
Todennäköisesti Keränen on siis ajatellut kirjoittaa seikkailulle vielä jatko-osan.
Lisää suomalaisesta kansanperinteestä ammentavia uusia tai uudehkoja lasten ja varhaisnuorten kirjoja:
Reetta Niemelä: Mustan kuun majatalo -sarja, Lasten Keskus v:sta 2021/ lasten romaani
Titta Kemppainen: Näkki, Oppian 2024 / selkokirja
Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Paha kurki, Nemo 2023 / kuvakirja
Vuokko Hurme: Ihanat taruolennot, kuv. Julia Savtschenko, WSOY 2023 / helppolukuinen tietokirja
Vuokko Hurme: Karmeat taruolennot, kuv. Julia Savtschenko, WSOY 2022 / helppolukuinen tietokirja
Rimma Erkko: Kaamoksen kissa, Nysalor-kustannus 2022 / kuvakirja
Anu Holopainen: Iik-sarja: Krampus, Myllylahti 2022
Sari Peltoniemi: Vaihdokkaat, RanRan 2021 / lasten romaani
Seita Rönkä: Loitsun voima, Haamu 2020 / varhaisnuorten ja nuortenromaani
Reeta Aarnio: Maankätkemät-sarja, Otava 2008–2013 / lasten romaani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti