sunnuntai 22. joulukuuta 2019

22. luukku: Ääneen luettu tarina on lahja lapselle



Veera Salmi, Timo Parvela, Reetta Niemelä, Anneli Kanto, Malin Klingenberg, Heidi Viherjuuri, Minna Lindeberg, Ville Hytönen, Kerttu Vuolab ja Laura Ruohonen: Satulahja. Kuvitus Jonna Markkula & Anssi Vaalio. Ruotsin- ja saamenkielisten tekstien suomennokset Raija Rintamäki & Kerttu Vuolab. Lukukeskus 2019. Taitto Reetta Niemensivu. 







Lukukeskus ja Suomen Kulttuurirahasto ovat tänä vuonna käynnistäneet kolmivuotisen, vuoteen 2021 jatkuvan Lukulahja lapselle -ohjelman, jossa vauvaperheille jaetaan neuvolatarkastuksessa kirjakassi. 

Kirjojen lisäksi kassiin on pakattu myös seinälle kiinnitettävä Lue lapselle -lukumitta, lorukortit sekä kutsukortti kirjastoon. Neuvolat voivat tilata kasseja maksutta jaettavaksi.

Kassi sisältää lorukirjan vauvoille ja iltasatukokoelman leikki-ikäisille. 

Olin mukana Lorulahja-lorukirjan asiantuntijaryhmässä ja olen kirjoittanut hankkeen verkkosivuille artikkeleita varhaisen perhelukemisen iloisa ja hyödyistä.




Veera Salmen tarina kertoo suihkua karttelevasta Emmusta.
Anssi Vaalion kuvitusta Salmen "Emmun suihkupäivä" -nimiseen tarinaan
 kokoelmassa Satulahja (Lukukeskus 2019). 

Kustantajat tilasivat kirjailijoiltaan Satulahja-iltasatukokoelmaan tarinoita, satuja ja kertomuksia, jotka sopivat ääneen luettavaksi kolmevuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille.  

Ville Hytösen aiemmin Ötökkämaan tarinoita -kokoelmassa julkaistua "Ippu Pötökkä" -tarinaa lukuunottamatta kaikki muut ovat siis aivan uusia tekstejä.

Kaikki kymmenen tekijää ovat jo kannuksensa lastenkirjailijoina ansainneet, Reetta Niemelä ja Anneli Kanto ovat olleet myös mukana aapistyöryhmissä.

Lapsen arjesta ammentavia tarinoita on paljon, mikä on vallan hyvä asia.  Veera Salmen Emmun suihkupäivässä on Salmelle tuttuja puhekielisiä tokaisuja ja arjen absurdismia. 

Laura Ruohosen pitkässä runosadussa on kielen vääntöä ja mielikuvituksen kääntöä, joka on tuttua hänen aiemmista runokuvakirjoistaan. 


Kerttu Vuolabin tarina "Valoa ja varjoa" ammentaa
saamelaisen kansanperinteen kahdesta haltijahamosta,
joista toinen hallitsee valoa ja toinen varjoa. Jonna Markkulan
kuvitusta Vuolabin tarinaan kokoelmassa
Satulahja  (Lukukeskus 2019).  

Kokoelman tarinoissa kikkaillaan kielellä ja kerronnassa on varsin absurdeja juonenkäänteitä – jopa häiritsevässä määrin.

Kun hankkeen lähtöajatuksena on ollut innostaa erilaisia perheitä varhaisiin, säännöllisiin lukuhetkiin kotona,  niin valikoiman tekstien kikkailevia nyansseja ja juonen äkkikäänteisyyttä olisi voinut vähentää ja luottaa hieman pelkistetymmän tarinan kerronnan tenhoon.


Kolmesta karhunpennusta yksi ääntelee murinan sijaan viserryksellä, 
ja karhuvanhemmat ovat aluksi ihmeissään. Jonna Markkulan kuvitusta 
Timo Parvelan satuun "Karhu joka sanoo titityy"
kokoelmassa Satulahja (Lukukeskus 2019). 

Timo Parvelan klassisen sadun aineksista ammentava Karhu joka sanoo titityy edustaa likipitäen yksinään pelkistettyä ja siksi tarinaltaan myös mieleen jäävää toteutusta.

Lapselle sadussa on riittävästi jännitystä ja aikuinen ääneenlukija saa mietittävää hieman liian ehdottomien kasvatuslinjausten mielekkyydestä. 

Kokoelman ovat kuvittaneet Jonna Markkula ja Anssi Vaalio. Digikuvituksen ja väriskaalan ansiosta kokonaisuus vaikuttaa yhtenäiseltä. 













2 kommenttia:

Aada kirjoitti...

Ihanan näköisiä nuo kuvitukset. Minä myös olen kirjoittanut lasten kirjan, tahtoisin viedä sen käännöstoimistonon jotta siitä saataisiin kopio myös ruotsiksi. Vielä ei myyntiin ole lähdössä, mutta tahtoisin antaa kirjat pienimmille serkuksille lahjaksi.

Rouva Huu kirjoitti...



Aada, nykyisin kun kirjojen painattaminen pieninä erinäkin on paljon aiempaa halvempaa, niin suvulle tai ystäville voi aika edullisesti tehdä pienpainatteena lastenkirjan jonkun painotalon kautta. Kannattaa kilpailuttaa erilaisia painoja ja kysellä rohkeasti.