Annika Sandelin: Kun isoäiti lensi. Kuvitus Jenny Lucander. Suomentanut Veera Antsalo. Teos & Förlaget 2022. 76 sivua.
Ahtaassa asunnossa oli tunkkaista ja siellä haisi kissanpissa. Keittiön ikkunassa roikkui valotähti, vaikka joulu oli mennyt jo ajat sitten. Kylpyhuoneesta kuului veden lorinaa. Isä astui kengät jalassa ja koputti oveen. Hana hiljeni.
”Joko olette täällä?” kuului isoäidin ääni. ”Olen juuri nousemassa kylvystä. Ehdithän jäädä kahvikupilliselle, Magnus?”
Isä vastasi, että hänen täytyisi ikävä kyllä lähteä saman tien.
”Muistakaa ulkoilla välillä”, hän huusi oven läpi. ”Älkää jääkö nyhjäämään tietokoneen ääreen. Se ei tee hyvää sinun astmallesi! Tarvitsette molemmat raitista ilmaa.”
”Juu, juu”, isoäiti vastasi. ”Ei meistä tarvitse huolehtia.”
 |
| Joelin ja isoäidin kohtaaminen on varsin epämuodollinen. Jenny Lucanderin kuvitusta Annika Sandelinin lastenromaaniin Kun isoäiti lensi (Teos 2022). |
Supersankarin kyvyt kelpaisivat varmasti kenelle tahansa.
Lastenkirjallisuudessakin niistä haaveillaan taajaan.
Annika Sandelinin lastenromaani Kun isoäiti lensi ei selittele liikaa, mikä on yksinomaan hyvä asia.
Yhdeksänvuotiaan Joelin vanhemmat lähtevät pitkälle liikematkalle Kuwaitiin ja sysäävät poikansa siksi aikaa isoäidin hoteisiin.
Aluksi vaikuttaa siltä, että isoäitikään ei ole kovin innostunut asiasta. Pasianssin pelaaminen yötä myöten tietokoneella on isoäidistä paljon hauskempaa kuin seurustelu etäiseksi jääneen pojanpojan kanssa.
Joel huomaa isoäidin selästä kasvavat kyhmyt, jotka paljastuvat nopeasti kasvaviksi siiventyngiksi.
Aluksi poika huvittaa itseään isoisänsä vanhoilla Mustanaamio-sarjakuvilla.
Pian hän saa uuden ystävän, Jeminan, joka pitää isoäidin erityisominaisuuksia kiinnostavina.
 |
| Isoäiti majoittaa pankkiautomaatilla hänen tunnuslukuaan väijyneen miehen kotiinsa. Jenny Lucanderin kuvitus kiteyttää luontevasti lähimmäisenrakkauden eheyttävää merkitystä meidän kaikkien arjessa. |
Sankaruutensa, rohkeutensa ja sosiaalisen oikeudentuntonsa isoäiti pääsee osoittamaan kahdesti.
Tosin näihin urotöihin ei tarvita lainkaan supersankarin ominaisuuksia.
Annika Sandelinin lastenromaani on kaunis puheenvuoro lähimmäisenrakkauden ja ennakkoluulottomuuden puolesta.
Joelin ennakkoluulot vanhuutta kohtaan rapisevat.
 |
| Lastenromaani sijoittuu Helsinkiin. Kuvituskuvaan tiivistyy isovanhemman ja lapsenlapsen keskinäinen luottamus ja sielunsukulaisuus. Jenny Lucanderin kuvitusta Annika Sandelinin lastenromaaniin Kun isoäiti lensi (Teos 2022). |
Isoäidillä on omat oikkunsa ja tapansa, mutta hän elää omannäköistään ja täyspainoista elämää, eikä juurikaan piittaa muiden mielipiteistä.
Jenny Lucanderin kuvituksessa ollaan välillä tiukasti maan pinnalla ja arkisessa miljöössä: siekailematta hän kuvaa homssuista ja vähän väsähtänyttä isoäidin olemusta lunuttavine villasukkineen ja karvaisine säärineen. Kun isoäiti nousee siivilleen, katse on päättäväinen ja olemus huokuu kaikkivoipuutta.
Lastenromaani on ilmestynyt Förlagetin kustantamana alunperin ruotsiksi nimellä När farmor flög. Veera Antsalon suomennos on ilmestynyt samanaikaisesti Teoksen kustantamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti