tiistai 3. marraskuuta 2026

Lastenkirjahyllyn varjolistalle nousi teoksia, joissa näkyy kerronnan ja kuvituksen rohkeus ja uudistushenki

 





 


Taas on Lastenkirjahyllyn perinteisen varjolistan aika.

Kuuden kirjan listauksessa olen tuttuun tapaan pyrkinyt nostamaan esille kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden eri alalajeja sekä kohde- ja ikäryhmiä ja  eri kustantamoita mahdollisimman edustavasti esillä.

Kuvakirjoja listaltani löytyy kaksi. Toinen niistä on perinteinen, lapsen arjesta ja ajankohtaisista aiheista ammentava kuvakirja ja toisen viesti puhuttelee klassisten satuviittaustenkin kautta vielä varhaisnuoria ja nuoriakin.  


Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Miljoonan tähden hotelli, 48 sivua. WSOY 2026.

Lapsiperheiden toimeentulohuolet ovat jo vakiintumassa yhdeksi kotimaisten lastenkirjojen kestoaiheeksi. 

Venni haaveilee pääsevänsä luksuslomalle hotelliin, mutta isä vihjaisee vielä houkuttelevammasta elämyksestä. 

Lempeästi ja lapsentahtisesti Anna Elina Isoaro kertoo lapsen ensimmäisestä metsäretkestä, johon sisältyy paljon myös kehollisia aistimuksia. 

Mira Mallliuksen kuvitus saa jännittävää kolmiulotteisuutta muutamista tarkkaan harkituista kollaasielementeistä.  

Miljoonan tähden hotelli on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.
 


Hannamari Ruohonen: Yksinäinen merenneito, 32 sivua. Etana Editions 2026. 


Yksinäinen merenneito ei kaihda rankkaa ja visuaalisesti jopa karkeaa ilmaisua  aiheensa esille tuomisessa. Kuvakirjan viisaus on sen niukassa tarinassa.

Kuvakirjan toi tulkita kertovan mistä tahansa traumasta tai isosta vastoinkäymisestä ja siitä selviämisestä. Kun menettää jotain itselleen tärkeää, siitä voi ajan myötä seurata myös paljon uutta ja hyvää.


Yksinäisen merenneidon olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä maaliskuussa.

 
Hannu Hirvonen & Erika Kallasmaa: Tikahtuneen tiikerin tapaus ja muita hulllunhauskoja kummitusloruja, 84 sivua. Tammi 2026. 


Hannu Hirvosen runoissa on nonsensen svengiä: hän kääntelee ja vääntelee kieltä ja iloitsee näin sen elastisuudesta. 

Erika Kallasmaan sekatekniikalla toteuttama kuvitus assosioi retrohenkisessä muoto- ja värikielessään 1950–1960-luvulle. Kallasmaa sanoutuu päättäväisesti – Hirvosen tavoin – irti ajatuksesta, että lastenrunouden tulisi olla sievää ja ympäripyöreän herttaista. 

Rohkeat kuvakulmat ja muotokieli ja yllättävät, tummat ja rouheat väriskaalat tukevat Hirvosen runojen räyhäkkyyttä ja anarkistista ilmaisua.   

Tikahtuneen tiikerin tapauksen arvion olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä viime lauantaina.  


Lena Frölander-Ulf: Lysinea. Den vidunderliga historien om ett fartyg, 230 sivua. Förlaget 2026. 

Lysinea. Erään laivan ihmeellinen matka. Suomentanut Jaana Nikula,  230 sivua. Teos 2026. 

Lena Frölander-Ulfin raapetekniikalla kuvittaman visuaalisesti tavattoman runsaan eläinseikkailun äärellä voi vain varovaisesti miettiä siihen käytettyjä työtunteja. 

Lysinean tarinamaailma on asetelmiltaan lastenkirjaksi jopa poikkeuksellisen synkkä. Neuvokas ketunpoika Ruskasta tulee kuitenkin ekokriittisen dystopian toivon symboli. Ruska uskaltaa asettaa valtamerialuksen päällystön toimet kyseenalaiseksi ja pelastaa lopulta koko laivan vääjäämättömältä tuholta. 

Lysinean arvio on ilmestynyt Kuvittaja-lehden numerossa 2/2026.


Heidi Korkiakangas: Lemmikkieläinten hautausmaa, 180 sivua. Aviador 2026.

Lyhytproosa tarjoaa kompaktin muotonsa vuoksi verrattoman työvälineen yläkoulun ja toisen asteen äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneille. Heidi Korkiakangas on rakentanut kuusi intertekstuaalista novelliaan kirjallisuuden klassikkojen tai muutoin tunnettujen tai kiinnostavien kirjojen sekä myyttien ympärille. 

Korkiakangas kirjoittaa vivahteiltaan poikkeuksellisen rikasta kieltä. Hänen havaintonsa nuorten aikuisten arjesta ovat kaukana kliseistä ja siksi ne vaikuttavat lukijaan hyvin voimakkaasti. Aikuistumisen kynnyksellä olevat nuoret kokevat kaiken vahvasti, mutta läheskään aina ei voi olla aivan varma, kuinka paljon tapahtuu keskushenkilön mielikuvituksessa. 

Lemmikkieläinten hautausmaan olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä lokakuussa.
 

Kreetta Onkeli: Hyödyttömät päivämme, 251 sivua. Otava 2026.

Realistinen nuortenkirjallisuus on Suomessa murroksessa. 

Hyödyttömät päivämme on kieleltään, maailmankuvaltaan ja henkilökuvaukseltaan poikkeuksellisen vivahteikas nuortenromaani. Onkelilla on kyky antaa nuorelle lukijalleen kuin vaivihkaa syötteitä pohtia isoja kysymyksiä vaikkapa yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, valtasuhteista ja aikuisen vastuusta. 

Romaanista on kuorittu pois nuortenkirjoille juuri nyt niin tyypillinen teinikuohu: keskushenkilöt Okke ja Liki eivät tarvitse itsetuntonsa pönkitykseen trendikkäitä tuotemerkkejä, englanninkielisiä sloganeita tai sosiaalisen median alustoja.  
 
Hyödyttömien päivien arvio on ilmestynyt Helsingin Sanomissa lokakuun alussa. 

                                                * * * * * 

Huomenna keskiviikkona julkistetaan Kirjasäätiön viralliset Finlandia Junior -ehdokkaat. 

Esivalinnan on tehnyt  kasvatustieteilijä, professori Arniika Kuusiston luotsaama raati, johon kuuluvat myös HS Lasten uutisten esihenkilö Fanny Fröman, Pikku-Finlandian voittaja ja nuorisojäsen Pietari Kantonen, kuvataiteilija Rauha Mäkilä sekä kirjastoammattilainen Linnea Peurakoski.

Valinnan kuudesta ehdokkaasta tekee stunt-esiintyjä, Duudsonit-ryhmästäkin tuttu Jukka Hildén. 

Hildén on jo toinen Duudsonien edustaja Lasten ja nuorten Finlandia-raadissa: vuonna 2013 Jarno "Jarppi" Leppälä toimi niin ikään raadin diktaattorina.


Ei kommentteja: