Lastenkirjahyllyn varjolistalla kuusi omaäänistä kotimaista lasten- ja nuortenkirjaa

Grafiikan vedos Juri Ljukshin.

Päättyvän vuoden kotimaisessa lasten- ja nuortenkirjatarjonnassa on näkemykseni mukaan pelattu varman päälle.  

Rohkeiden alueenvaltausten tai omaäänisten esikoistekijöiden sijasta on kustannettu paljon lasten ja nuorten suosimien tubettajien fanikirjoja ja sarjojen jatko-osia.

 

Julkisuudesta tutut tekijät, näyttelijä Jani Toivola (Poika ja hame, kuv. Saara Obele, Otava) ja laulaja-lauluntekijä Edu Kettunen (Elppu matkalla kotiin, Minerva),  ovat julkaisseet ensimmäiset lastenkirjansa.

Bloggari Susanna Silvander-Rosti on aloittanut uuden Sulo ja Elsi -sarjan (Otava) ja muusikko-näyttleijä ja mediapersoona Cristal Snow jatkaa viime vuonna aloittamaansa Penni Pähkinäsydän -sarjaa (Tammi, kuv. Kati Vuorento). Hyvinvointivalmentaja, bloggari Maria Nordin on kirjoittanut meditatiivisen satukirjan Taikamatka (Viisas elämä).

 

Moniarvoisuuden korostaminen – joko luontevana osana lasten tai nuorten arkea tai hivenen ohjelmallisemmin koko teoksen läpäisevänä pääteemana – nousee selvästi yhdeksi vuoden 2021 kotimaisen lasten- ja nuortenkirjatarjonnan kantavaksi keskusaiheeksi.

 

Seksuaalisuuden moninaisuus näkyy erityisesti nuortenkirjoissa: Dess Terentjevan säeromaanissa Ihana (WSOY) ja J. S. Meresmaan säeromaanissa Khimaira (Myllylahti). Kummassakin kerrotaan myös monikulttuurisista perheistä. 

 

Liisa Kallion kuvakirja Jokainen (Etana Editions) kertoo jo nimellään tärkeän viestin: jokainen on tärkeä ja meitä on moneksi.  Kuvakirja on onnistunut sekoitus retrotyyliä ja modernia rosoisuutta ja raikkautta. Kirjalle on helppo povata myös kansainvälistä menestystä. 

 

Perheen kuvaus oli jo viime vuonna näkyvästi lasten- ja nuortekirjoissa esillä, ja uusia tulokulmia on löytynyt uusiinkin kirjoihin: Tittamari Marttisen ja Johanna Ilanderin Bonussisko-kuvakirja (Mäkelä) kertoo kahden äidin uusperheestä. Ruotsalaisen Oskar Kroonin ja suomenruotsalaisen Jenny Lucanderin Fakta om pappor (Förlaget) antaa arvon isien arkiselle uurastukselle ja Katarina von Numers-Ekmanin & Lotta Forsin En underbar mamma (Schildts & Söderströms) keskittyy äitien ja tyttärien tunnesuhteisiin. 

 

Edellisvuosien tapaan tänäkin vuonna on kannettu huolta lasten ja nuorten vähentyneestä vapaa-ajan lukemisesta. 

 

Valitettavasti nämä ponnistelut eivät mielestäni vieläkään näy konkreettisina tekoina kirjojen typografiassa. 

Selkeä, riittävän iso kirjasintyyppi ja väljä taitto helpottaisivat olennaisesti mekaanista lukemista.  

                                              * * * * * * 

 

Lastenkirjahylly nostaa perinteiselle Finlandia-varjolistalleen kuusi taidokasta kerrontaa ja ilmeikästä tai omaperäistä kuvitusta sisältävää kotimaista lasten- ja nuortenkirjaa.

Kaikki kuusi kirjaa reagoivat valppaasti ympäröivään todellisuuteen, mutta ajankohtaisia teemoja paljon  tärkeämmäksi niissä nousee silti hyvän, vetävän, puhuttelevan ja säkenöivän tarinan kertomisen ilo. 

Reetta Niemelä: Mustan kuun majatalo, kuv. Katri Kirkkopelto, Lasten Keskus.

 

Mustan kuun majatalo sekoittaa suvereenisti vanhaa ja uutta: siinä on aineksia suomalaisesta kansanperinteestä ja maailman mytologioista.  

Fantasiakirjallisuuden perusrakennuspalikoiden (hyvän ja pahan kamppailun, keskushenkilön taikavoimien löytymisen) päälle Niemelä on punonut tarinaan freesillä tavalla luonnon monimuotoisuuden vaalimisen ja yhdenvertaisuuden teemoja.

 

Arvio julkaistu Lastenkirjahyllyssä.

 

Veera Salmi: Olin niin kuin aurinko paistais, Otava.

 

Kiinnostavia ajankohtaisia teemoja vaivattomasti yhdistävä säeromaani työstää perinteisen nuortenromaanin vakioaihelmia – itsenäistymistä, perhettä ja ensirakkautta. 

Säeromaanin formaatti toimii viestin viejänä hyvin. Parhaimmillaan se voi innostaa nuoria tarttumaan muihinkin lajityypin teoksiin. 

 

Salmen säeromaani on arvioitu Lastenkirjahyllyssä heinäkuussa.

 

Frank Furu & Linda Bondestam: Men ni är inte min mamma, Förlaget.

Mutta te ette ole äiti, suom. Katri Tapola, Etana Editions. 

 

Frank Furun ja Linda Bondestamin kuvakirja on aiheensa puolesta todellinen lastenkulttuuriteko, mutta se on erityinen myös intensiivisen kuvituksensa ja niukan, mutta ehkä juuri siksi niin äärimmäisen ilmaisuvoimaisen tekstinsä ansiosta.

 

Kuvakirjan tapa kuvata ulkopuolle jäämisen tuntoja on pakolaislasten lisäksi tuttua kaikille lapsille.  

 

Kuvakirja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.

 

Anniina Mikama: Myrrys, WSOY.

 

Myrrys yhdistää jouhevasti klassisen eräseikkailun aineksia ja nuoren päähenkilön oman elämänpolun löytymiseen liittyvää etsikkoaikaa. 

Romaanin voi lukea myös ajankohtaisena kannanottona moniarvoisuuden puolesta. Koskemattoman jylhän erämaaluonnon kuvaus on romaanissa vertaansa vailla. 

 

Myrrys on arvioitu Lastenkirjahyllyssä syyskuussa. 

 

Kaisa Happonen & Anne Vasko: Mur ja metsän ilta, Tammi.

 

Kaisa Happosen sadut ihmettelevät asioita yhdessä lapsen kanssa. 

Anne Vaskon kuvitus on samanaikaisesti jylhää ja tavattoman herkkää. Näiden satujen äärellä ei ole kiire minnekään. 

 

Satukuvakirja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä lokakuussa. 

 

Pia Krutsin & Jani Ikonen: Kaupunki kukaties, WSOY. 

 

Lastenlyriikka on ammentanut aiheensa luonnosta ja maaseudulta, mutta Kaupunki kukaties näyttää, että kaupungillakin svengaa. 

Krutsin ja Ikonen tekevät molemmat töitä myös sanataideopettajina, ja tämä luo varmasti kirjan tunnelmaankin aivan erityistä letkeyttä.    

 

Runokuvakirja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä toukokuussa. 

Kirjasäätiön jakaman Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -palkinnon ehdokkaat julkistetaan keskiviikkona. 

Esivalintaraadissa ovat mukana elokuva- ja tv-alan asiantuntija Petri Kemppinen   (pj.) sekä kirjastoalan asiantuntija Päivi Jokitalo ja kehittämispäällikkö Emmi Jäkkö. 

Lopullisen valinnan ehdokkaista tekee futuristi, tietokirjailija Perttu Pölönen.

 

 

Huima saturomaani ottaa kantaa luonnon monimuotoisuuden puolesta ja vastustaa kaikkea yksisilmäistä ajattelua

Reetta Niemelä: Mustan Kuun majatalo, kuvitus Katri Kirkkopelto. 317 sivua. Lasten Keskus 2021. 

 

 

Sinimäen pieni rantakaupunki uinuu toukokuisen kuulasta unta. Kaupunkia ei mainita matkaoppaissa, ja sinne ohjaava tienviittakin on melkein kumollaan. Kaupungin kadut ovat autioita. Vain lehtopöllö huhuaa aavemaisesti jonkin vanhan puun latvassa. – – 

 

Reetta Niemelän lasten fantasiatrilogian avaus Mustan Kuun majatalo antaa jo ensimmäisessä kappaleessaan lupauksen omintakeisesta ja lumoavasta lukuelämyksestä.

Saturomaanissa on samaa tenhoa kuin Aili Somersalon Mestaritontun seikkailuissa  ja sen fantasiamaailma tuo eittämättä mieleen myös J. K. Rowlingin Harry Potterin velhomaailman. 

Silti  Mustan Kuun majatalon perustukset seisovat tukevasti omillaan. 

 

Saimi ja isä saapuvat sumuiseen Sinimäen rantakaupunkiin.  
Katri Kirkkopellon kuvitusta Reetta Niemelän saturomaaniin
Mustan Kuun majatalo (Lasten Keskus 2021). 

Saimi Salaper saapuu eläinlääkäri-isänsä kanssa Sinimäen kaupunkiin. Isä on ostanut vanhan tehtaan liiketilakseen, mutta perille päästyä ilmeneekin, että rakennus on jo annettu muuhun käyttöön. Onneksi korvaava tila löytyy nopeasti. 

Saimi ja isä muuttavat vanhaan sokkeloiseen majataloon, jonka uumeniim kätkeytyy yhtä sun toista hämmästyttävää ja kummallista asiaa. 

Saimi löytää pikkuruisia muistilappusia, jtoka herättävät hänen uteliaisuutensa.  Vähitellen hän tulee myös tietoiseksi talossa piileskelevästä salaväestä.

 

Mustan kuun majatalo sekoittaa suvereenisti vanhaa ja uutta: siinä on aineksia   suomalaisesta kansanperinteestä ja maailman mytologioista (esim. hiidet, peikot ja vampyyrit).  Fantasiakirjallisuuden perusrakennuspalikoiden (hyvän ja pahan kamppailun, keskushenkilön taikavoimien löytymisen) päälle Niemelä on punonut tarinaan freesillä tavalla ajankohtaisia luonnon monimuotoisuuden vaalimisen ja yhdenvertaisuuden teemoja.

Olen vakuuttunut siitä, että  Mustan kuun majatalon maaginen tarina tulee vielä sykähdyttämään suomalaisten lisäksi laajempaakin lukijakuntaa maailmalla. 

 

 Merikäärmeen ja Saimin kohtaamisessa uima-altalla
on erityistä latausta.Katri Kirkkopellon kuvitusta Reetta Niemelän
saturomaaniin Mustan Kuun majatalo (Lasten Keskus 2021). 

Lumoukseen kuuluvat olennaisena osana  Katri Kirkkopellon sävykäät neliväriset ja mustavalkoiset kuvitukset, joissa peikot, hiidet ja muut otukset saavat hellyttävän, hurjan kipunoivan ja salaperäisen ilmiasun. 

 

Ihmisten toimet ovat ajaneet luonnonhenget ja haltiat ahtaalle ja ne ovat joutuneet hajaantumaan. Osa niistä on muuttanut luonnonsuojelualueille. 

Myös ihmisen ahneuteen ja luonnonvoimien valjastamiseen viitataan tässä avausosassa kiinnostavasti. 

 

– Jotkut koettavat löytää uusia asuinpaikkoja ihmisten nykyisestä maailmasta, Pikkukorvaksi kutsuttu nörttimaahinen selitti. – Kuten vaikka roskisluirut ja ovikranssipöhöt.

 

– Hankaluus on vain siinä, että nykyihmiset pelkäävät meitä, sillä he eivät ole tottuneet meihin, Tuffe Kloppi jatkoi. – He luulevat meitä kaikkia hirviöiksi.

Niemelä punoo fantasiamysteeriä vähitellen tihentyville kierroksille. 

 

Lukija saa aavistuksen pikkukaupungin kyräilevien aikuisten katalista aikeista jo heidän nimissään: Halla Haavan ja Quumestarin tai kaupunginjohtaja Pia Pahkapään puheisiin kannattaa todellakin suhtautua varauksellisesti!

 

 

Tärkeäksi käännekohdaksi muodostuu Saimin vierailu
Laiskan peikon taikatarvikepuodissa. Katri Kirkkopellon
kuvitusta Reetta Niemelän saturomaaniin Mustan Kuun majatalo 
(Lasten Keskus 2021). 

Saimin päätyminen Pirkko Kuunsilmä Muurisen Laiskan peikon taikatarvikepuotiin on tärkeä käännekohta.  

Pirkko nimittäin aistii heti Saimin taika-auraväreilyn!  

 

Mustan kuun majatalon erityinen ansio on Niemelän sävykkäässä ja säkenöivässä kielessä.  

 

Saturomaani pääseekin parhaiten oikeuksiinsa ääneen luettuna. 

Saimi ystävystyy vähitellen mm. hiisiprinsessan, Anskariina Myrskylehden, yksivarpaisen Morri Collianderin ja jeti Kallasen kanssa.  

Seikkailun tiimellyksessä vilisee lukuisia valloittavasti nimettyjä otuksia,  

vaikkapa hautausmaakeiju Ikiuningainen, räyhähenki Räävikäs, tomuhiukkasista muodostunut Tomuska, linnun ja ihmisen risteytys Harpuli ja hölyherhiläinen.

 

Rouva Hörölän olo vaikuttaa hieman hämmentyneeltä
jeti Kallasen ja Hilja hahmottoman välissä... 
Katri Kirkkopellon kuvitusta Reetta Niemelän
saturomaaniin Mustan Kuun majatalo 
(Lasten Keskus 2021).

Saimi on seikkailun sankarina valloittavan särmikäs: hän kyseenalaistaa mennen tullen perinteisen kiltin tytön kliseisen roolin. Saimin hahmo onkin tarpeellinen  vastakohta  äkäileville, käytökseltään arvaamattomille ja tulisieluisille otuksille. 

Seikkailu tihentyy juhannuskekkereihin. 

Tapahtumat ovat saamassa kohtalokkaan käänteen, mutta Saimi ja ystävät pelastavat tilanteen. Tyvenen loppuratkaisun jälkeen lukija jääkin malttamattomana odottamaan, mitä kaksi seuraavaa osaa tuovat tullessaan.

Lasten Keskuksen sivuilta löytyy saturomaaniin liittyviä tehtäviä. Reetta Niemelä ja Katri Kirkkopelto esittelevät lyhyesti kirjan alkuasetelmaa videolla. 

 

Mustan Kuun majatalo on Niemelältä kiinnostava alueenvaltaus: Milja-kuvakirjasarjan (kuv. Leena Lumme, Otava 2002–2009) ja kokeilevan lastenlyriikan (Makkarapiruetti, Otava 2005 ja Kakaduu, Ntamo 2009) jälkeen hän  on kirjoittanut helppolukuisia lastenkirjoja ja kaupunkiluontoon johdattavaa Nähdään majalla -tietokuvakirjasarjaa yhdessä Sanna Pelliccionin ja Mia Röngän kanssa (Sammakko v:sta 2016).

 

Niemelä on ollut myös Vilske-aapisen ja -lukukirjan (Edukustannus 2016 ja 2017) työryhmässä tarinoiden kirjoittajana. Oppikirjojen hahmot ovat seikkailleet myös Pikkiriin pulmatoimisto -sarjassa (Lasten Keskus v:sta 2017, kuv. Katri Kirkkopelto).

Melkein uskoisin, että kimmoke fantasiatrilogiaan onkin saanut sykäyksensä juuri tästä oppikirjahankkeesta.   

 

Vastaisku marrasharmaalle

Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu, 184 sivua, Karisto 2021. Kansikuva Saara Helkala / Gabriele Ribeiro.

 

 

Syöksyn ulos ovesta ja juoksen veren maku suussa pysäkille. Siellä ihmiset seisovat kuolemanvakavina ja tumput suorina. Kukaan ei hymyile. Koko porukka näyttää täysin lannistuneelta, enkö ihmettele. Kelläpä tähän aikaan aamusta olisi rento sambameininki? Kaiken lisäksi ylihuomenna alkaa sika-ahdistava marraskuu. Pimeys lankeaa maan ylle kuin jättiläismäinen painopeitto tukahduttaen alleen viimeisetkin valonsäteet. Päivät lyhenevät, pimeys vain yltyy ja yltyy, kunnes se nielaisee meidät kaikki sysimustaan kitaansa päästellen karmeaa nauruaan. – – 

 

17-vuotiaan Emmin elämä on säpäleinä. Poikaystävä Miro on jättänyt hänet tylysti. 

Miron houkuttelemana Emmi jätti lukio-opinnot kesken kotipaikkakunnalla ja muutti Tampereelle. Lähihoitajaopintojen harjoittelujakso päiväkodissa sysää Emmin kyseenalaistamaan paitsi harmaata vuodenaikaa niin myös kohtaloaan ankeassa opiskelija-asunnossa, jossa naapureihin ei törmää edes rappukäytävässä.  

 

 

Emmi ei kuitenkaan halua vajota marrasharmaaseen. 

 

Peppipitkätossumaisella asenteella ja suorilla toimintaiskuilla hän havahduttaa opiskelija-asuntolan yhteisöllisempään arkeen. 

 

Laura Suomela on viime vuosina kirjoittanut helppolukuisia mutta sisällöltään painavia nuortenromaaneja nuorista päähenkilöistä nuoruuden ja aikuisuuden taitekohdissa. 

Suomelan nuortenkirjoissa on ripaus viihteellistä chick-litiä mutta keskusteemat laajenevat seurustelua ja ihmissuhdekuvioita laajempiin sfääreihin. 

Taakse on jäänyt lapsuus, ja kauan odotettu itsenäinen opiskelijaelämä on vihdoinkin alkanut. Onko kaikki niin mahtavaa kuin etukäteen kuvitteli, vai onko kenties muitakin, joille tämä elämän huippuvaiheeksi hypetetty aika onkin ollut pettymysten pettymys?

 

Emmin ja hänen isosiskonsa Sannin on vaikea hyväksyä vanhempien radikaalia päätöstä myydä heidän lapsuudenkotinsa Loimaalta ja muuttaa pienempään kerrostaloasuntoon Turkuun.  

 

Vähitellen Emmi sopeutuu omaan opiskelija-arkeensa ja ymmärtää, että nyt on aika tehdä omaa kotia ja elämää ja antaa vanhempien elää omaansa. 

 

Suomelan letkeästi etenevä nuortenromaani puhuttelee varmasti juuri nyt monia nuoria, kun etäopiskelu on vähentänyt monien sosiaalisia suhteita. 

Tamperelaiset lukijat saavat nauttia kirjan tunnistettavasta miljööstä, kun monia keskustan alueita ja ostoskeskuksia mainitaan nimeltä.