Kuvakirja- ja nuortenkirjavetoinen Finlandia-kattaus

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat on hetki sitten julkistettu.

Elina Pekkarinen, Asta Boman ja Olli Rantala nostivat ehdolle kolme kuvakirjaa ja kolme varhaisnuorille ja nuorille suunnattua romaania. 

Kaikki kolme Suomen Kirjasäätiön jakamaa Finlandia-palkintoa jaetaan 29. marraskuuta 40-vuotisjuhlagaalassa Pikku-Finlandiassa.

Lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen nosti puheessaan esille lukemisen merkityksen lapsen ja koko perheen hyvinvoinnille.  

Raati sai luettavakseen liki 200 kirjaa. Pekkarinen ihmetteli puheessaan sitä, että runo- ja lorukirjoja oli "vain kourallinen" ja ruotsinkielisiä oli jopa enemmän kuin kotimaisia.

Pekkarinen summasi tarjontaa ja totesi, että lastenkirjoissa lapsilla on vielä paljonkin ystäviä, mutta nuortenkirjoissa ystävien määrä on selvästi vähäisempi. Myös ydinperhe on raadin kokemuksen mukaan entistä harvinaisempi ja moninaisuutta käsitellään usein lastenkirjoissa "kömpelösti".

 

Raati kohtasi lukemissaan kirjoissa myös viimeistelemättömyyttä. Myös tekstin ja kuvituksen laatu vaihteli paljon ja usein raati koki, että kirjailija tuntui kilpailevan hektisen digiajan kanssa. 

 

 

 

 Ohessa kuusi ehdokasta ja raadin perustelut: 

 

Jukka Behm: Ihmepoika Leon, Tammi 2023

Teos vie lukijan suuren maailman futiskentille Englantiin. Kirja on kuvaus ystävyydestä ja juuretto-muudesta sekä kilpa- ja huippu-urheilun raadollisuudesta. Teos on täynnä mestarillisia juonen- käänteitä, upeita henkilöhahmoja ja jännittäviä pelitilanteita. Kirjassa todellisuuden päällä on sopiva kerros taikapölyä ja toivoa. Kirja pitää otteessaan myös lukijan, jonka on vaikea asettua tekstin ääreen

Ihmepoika Leonin arvio julkaistu 30.10.2023 Lastenkirjahyllyssä.

 

Ted Forsström & Åsa Lucander: Snälla Stella, sluta skälla! Förlaget 2023. 

Hissun kissun, Hilja!,  suom. Johannes Ekholm. Etana Editions 2023.

 I boken spårar en sagostund under en vardagskväll ur när familjens hund börjar skälla. De uttrycksfulla illustrationerna och färgvärlden bidrar fint till berättelsens stämning och språket är fullproppat med påhittiga rim och detaljer där fantasin vinner över vardagen. I verket avbryts den mysiga vardagskvällen av kaos på ett sätt som ger god gymnastik åt skrattmusklerna. Det blir en garanterat rolig läsestund på både svenska och finska. 

Kirjassa arki-illan satuhetki lähtee koiran haukun myötä laukalle. Kuvituksen ilmeikkyys ja sävymaailma tekevät vaikutuksen ja kieli on pullollaan villejä riimejä ja yksityiskohtia, joissa fantasia ajaa arjen yli. Teoksessa arki-illan rauha ja kaaos vuorottelevat nauruhermoja kutkuttavalla tavalla. Teos takaa hauskan lukuhetken molemmilla kielillä. 

Snälla Stella, sluta skälla! -kuvakirjan arvio julkaistu 19.4.2023 Lastenkirjahyllyssä.

Magdalena Hai: Sarvijumala, Otava 2023.

Romaani kuvaa elämänvaihetta, jossa yksi elämä päättyy ja uuden pitäisi alkaa, mutta mikään ei ole ennallaan. Kirjassa nuorten maailma luodaan taidokkaasti ja teoksen dynaaminen rakenne sekä yllätyksellisyys säilyvät loppuun asti. Pieneen sivumäärään on vangitsevalla tyylillä luotu useita juonenkäänteitä, tasoja ja tunteita. Teos sisältää kauhua, syyllisyyttä ja vetoavaa symboliikkaa dramaattista kansikuvaa myöten. Se on aito nuortenromaani 

 

Sarvijumalan arvio on julkaistu 8.3.2023 
Lastenkirjahyllyssä. 
 

Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Kaksi tätiä nimeltä Veera, WSOY 2023.

Kirja kuljettaa keittiön pöydästä erilaisten ihmisten koteihin ja elämään. Tarina on fantastisen oivaltava ja polveileva, mutta samalla selkeä. Kieli on elävää ja kaunista. Teoksen kuvamaailma on omaperäinen ja irrotteleva, sommittelut ovat hienoja ja sävykokonaisuus on kaunis. Myös taitto ansaitsee kiitosta, jokainen aukeama on pohdittu kokonaisuus. Teos on rakentava ja ajatuksia herättävä lukukokemus. 

Kaksi tätiä nimeltä Veera -kuvakirjan arvio 8.5.2023 Lastenkirjahyllyssä ja Kuvittaja-lehdessä 3/2023. 

 

 

 

Sanna Isto: Näkymättömät, Tammi 2023.

Teos luo pitsihuviloista ja pöllyävistä hiekkateistä rakentuvan maiseman, jossa kesälomaa on vietettävä läheisten kanssa. Kirjassa kevyt fantasian peitto levittyy arjen tapahtumien päälle. Teos on upea ja yllätyksellinen kuvaus nähdyksi tulemisen tarpeesta sekä perhe- ja sisarussuhteiden kipukohdista. Taidokas teksti luo lähes elokuvallisen maailman samalla, kun teksti eri tasojen ja symboliikan avulla puolustaa paikkaansa nimenomaan kirjana. 

Näkymättömät on arvioitu 10.5.2023 Lastenkirjahyllyssä.
 

Meri & Aleksi Korpela: Peloton Peltohiiri – Lumilabyrintti, Otava 2023.

Tarina kuljettaa lukijan lumiseen metsään. Teoksen kuvitukset ovat taianomaisia ja lumoavia, lukija pääsee valloittavien hahmojen matkassa niin maan alle kuin yläilmoihin ja voi tuntea lumen ja pakkasen ihollaan. Kirja kumartaa tekstin ja kuvituksen tasolla satukirjallisuuden perinteelle uudistaen sitä hienovaraisesti. Teoksen kohderyhmä on laaja, koska sen tarina avautuu sekä pienelle että isolle lukijalle. 

 

 

                                           * * * * * * * * * *

Kirjasäätiö on selvästi uudistanut palkintoon liittyvää konseptia. 

Nyt lavajulkisuutta annetaan enemmän myös kirjojen tekijöille, joita esivalintaraadin jäsenet haastattelevat lyhyesti.   

Elina Pekkarisen puhe löytyy kokonaisuudessaan Kirjasäätiön sivuilta.

Lastenkirjahyllyn varjolistalla kuusi laadukasta lasten- ja nuortenkirjaa

  

 

 

 

Lastenkirjahyllyn varjolista nostaa perinteiseen tapaan esille kiinnostavia uutuuksia vuoden 2023 kotimaisesta lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta. 

Valinnan perusteena ovat teosten omintakeisuus, uudistushenkisyys, rohkeus ja kiinnostavuus. 

Tavoitteena on myös ollut tuoda esille kustannuskentän monipuolisuus sekä erilaiset ikä- ja kohderyhmät. 

Kaikki kuusi kirjaa ovat itsenäisiä teoksia. 

Tuttuun tapaan olen pitänyt varjolistan koostamisen lähtökohtana sitä, että teosten tekijät edustavat lähtökohdiltaan suomalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta.  

Carlos da Cruz: Ainutlaatuinen Fufu. 32 s. Lasten Keskus 2023.

Moniarvoisuuden ja moninaisuuden moninaiset teemat läpäisevät  lasten- ja nuortenkirjallisuuden jo hyvinkin kattavasti. Aiheesta on tehty sekä Suomessa että ulkomailla jo paljon lastenkirjoja, joissa esimerkiksi etninen, kulttuurinen, luonteenpiirteisiin tai erityisominaisuuksiin liittyvä erilaisuus nähdään rikkautena. 

Carlos da Cruzin pikkulasten kuvakirja on klassinen kehitystarina, jossa Fufu etsii itseään. Ulokkeisuus ja joustavuus ovat tärkeitä hyveitä kenelle tahansa, mutta ketään ei todellakaan voi pakottaa muottiin. da Cruzin plastiset muodot ja pelkistetty värimaailma kiteyttävät hyvin kuvakirjan tärkeän teeman. Ainutlaatuinen Fufu on samaan aikaan mielikuvitusseikkailu ja tietokirja geometrisista muodoista! 

 

Riina Katajavuori: Einarin elokuu. Kuvittanut Jani Ikonen. 86 s. Enostone 2023. 

Lukutaidon alkuun suunnattu, esitystavaltaan ja kieleltään riittävän helppolukuinen lastenkirjallisuus on lähes poikkeuksetta täynnä remellystä, huumoria ja monimutkaisia juonirakennelmia. Riina Katajavuoren lastenromaani Einarin elokuu osoittaa, että myös verkkaisempi kerrontatapa voi koukuttaa lasta kirjan ääreen.   

 

Kirjassa seurataan toista luokkaa aloittavan pikkupojan arkea. Katajavuoren herkkävireinen kerronta osoittaa, että suuri osa lapsuuden merkittävistä  tunnekokemuksista voi edelleen olla tuttuja useammallekin sukupolvelle.  Jani Ikosen mustavalkoinen kuvitus tavoittaa ällistyttävän hyvin keskushahmojen ilmeet ja kehonkielen. 

Arvio Lastenkirjahyllyssä 13.9.2023.

 

Anja Portin: Sumupuiden kirja. Kuvittanut Paula Mela. 383 s. S&S 2023. 

Maanvyörymässä äitinsä menettäneen Magda-tytön juureva kasvutarina työstää isoja, ajankohtaisia teemoja. Sumupuiden kirja on klassinen saturomaani hyvän ja pahan taistelusta, mutta sen rinnalla se tuo toiveen ihmiskunnan rauhanomaisesta rinnakkaiselosta, jossa olisi mahdollista toisaalta mielipiteenvapauteen mutta myös viisauteen hyväksyä vastapuolen eriävät näkemykset ilman yhteenottoja.  

Romaanista kehkeytyykin ennen muuta humaanin elämänasenteen manifesti. Ajankohtaisimmillaan se on ekokriittisissä teemoissaan pohtiessaan keinoja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. 

Anja Portin on luonut saturomaaniinsa ehyen ja sävykkään miljöön.  Fantasiaelementtejä on säästeliäästi ja kieli on kaunista ja ääneen lukuun houkuttelevaa. Paula Melan mustavalkoisessa kuvituksessa puut ja niiden tärkeät juuririhmastot ovat pääosassa. 

Arvio Helsingin Sanomissa 25.10.2023.

 

Terhi Rannela: Vaarallinen keli. 128 s. Otava 2023.

Novellikokoelma Vaarallinen keli läväyttää lukijansa silmille ajankohtaisia aiheita (esim. seurustelusuhteiden psyykkinen väkivalta, nuorisojengien mielivaltaiset, ikätovereihin kohdistuvat ryöstelyt ja pahoinpitelyt, rasismi, äärioikeiston radikalismi, sodan uhka ja terrori-iskut). 

19 novellia muodostavat eheän kokonaisuuden. Terhi Rannela ketjuttaa myös taitavasti eri novellien henkilöitä, jotka voivat esiintyä sivuhenkilöinä toisissa novelleissa tai samaa tapahtumaa kuvataan eri näkökulmista tai jokin kohtaus tai valinta eskaloituu vääjäämättä kohti traagista loppuratkaisuaan. 

 

Rankkojen aiheiden vastapainona Rannela kuvaa nuoruuden perustuntoja – joukkoon kuulumisen tarvetta ja luottoystävien tärkeyttä sekä perhettä, joka yleensä onneksi on nuoren perusturva mutta toisinaan voi olla myös uhka. 

Kerrontatekniikoiden variaatiot havainnollistavat nuortenkirjallisuuden mahdollisuuksia myös monilukutaidon oppimisessa: mukana on verkkolehden päivittyvää uutisointia teinitytön katoamisesta, alaikäisten nuorten poliisikuulustelu, kirje ja ystävysten viestiketju.

   

Arvio Lastenkirjahyllyssä 23.8.2023 

 

Mari Kujanpää: Rumuuspäiväkirja. 160 s. Otava 2023.

Nuortenromaani Rumuuspäiväkirja ottaa painokkaasti, mutta osoittelematta kantaa sosiaalisen median ylläpitämiin vääristyneisiin kauneuskäsityksiin. 

Vuoden 2023 varhaisnuorten- ja nuortenkirjoissa on kuvattu hätkähdyttävän raadollisesti etenkin tyttöjen välistä kiusantekoa, joka näkyy viiltävien sanojen lisäksi usein paljon puhuvina eleinä ja joukon ulkopuolelle pois sulkemisena. 

 

14-vuotias Malva inhoaa sitä, että ulkonäön perusteella tehdään päätelmiä, mutta huomaa sortuvansa siihen toisinaan itsekin. Rumuuspäiväkirja on klassinen kehitystarina, joka kannustaa nuorta lukijaa itsemyötätuntoon ja kehorauhaan. Mari Kujanpää kuvaa hämmästyttävän luontevasti päähenkilönsä mielenliikkeitä ja sisimpiä tuntoja.  

Arvio Helsingin Sanomissa  20.3.2023

 

Dess Terentjeva: Freestyle. 166 s.  WSOY 2023.

Terentjevan ensimmäinen säeromaani Ihana oli toissa vuonna Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia- ehdokkaana, mutta Freestyle ottaa vielä paremmin haltuun säeromaanin kokeellistakin kerrontaa hyödyntävät ilmaisurekisterit. 

Freestylea  voi hyvin perustein kutsua myös sykeromaaniksi: sen rytminen poljento tarttuu nimittäin oitis lukijaan! Rytminen kerronta itsessään on perusteltua, sillä romaanin keskushenkilöt, lapsuudesta saakka toisensa tunteneet Kai ja Mandi, harrastavat katutanssia ja hengittävät hip-hop- ja rap-kulttuurin tahtiin. 

Freestyle käyttää kuvarunoudesta tuttua visuaalista ja nimenomaan graafista, kirjainten koon muunteluun perustuvaa, tehokeinoa: kirjaimet esimerkiksi pienenevät, törmäävät toisiinsa, kun havainnollistetaan keskushenkilö-Kain omaa sisäistä kakofoniaa tai ahdistusta. 

Arvio Lastenkirjahyllyssä 16.2.2023.

 

                                                    * * * * *  

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian ehdokkaat julkistetaan huomenna keskiviikkona 8.11. klo 10. 

Aikuistenkirjallisuuden Finlandia-palkinto jaetaan tänä vuonna jo 40:nnen kerran. 

Kirjasäätiön lasten- ja nuortenkirjallisuudelle palkinto perustettiin vuonna 1997 ja palkinto oli vuoteen 2016 asti nimeltään Finlandia-Junior. 

 

Kirjasäätiön sivuilla esitellään tänä vuonna ensimmäistä kertaa aiempaa laajemmin kaikkien palkintokategorioiden esivalintaraadit ja lopullisen valinnan tekevät diktaattorit. 

 

Esivalintaraatiin kuuluvat puheenjohtajana lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ja jäseninä toiminnanjohtaja Asta Boman sekä koulukirjastonhoitaja Olli Rantala. 

 

Pekkarinen kertoo olevansa ”kiinnostunut tutkimaan, miten paljon lasten- ja nuortenkirjat resonoivat tai puskuroivat tätä kiihkeää aikaamme. 

 

Kuvittajat ry:n toiminnanjohtajalle Asta Bomanille  kirjallisuus on peili itseen ja yhteiskuntaan. Kirjat tarjoavat hänelle oivalluksia, rauhaa ja hurmoksia. Boman haluaa herättää raadissa ”keskustelua visuaalisuuden merkityksestä lasten- ja nuortenkirjoissa. Parhaimmillaan kuva ja teksti ovat samalla tasolla vuoropuhelussa keskenään. Lapselle kuvan kieli jää mieleen jo ennen kuin hän oppii lukemaan itse," korostaa Boman. 

 

Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun koulukirjastonhoitaja Olli Rantala luonnehtii nuortenkirjoja ikkunoina sellaiseen maailmaan, johon aikuisenkin olisi hyvä kurkistaa.  Hän toivoo, että raati löytää kirjan, joka onnistuu olemaan samanaikaisesti taiteellisesti korkeatasoinen mutta myös lapsia ja nuoria kiinnostava. 

Lopullisen voittajan raadin ehdokkaista valitsee muusikko, laulaja-sanoittaja Herra Ylppö (oik. Frank Mäntymäki). Hän pitää tärkeänä, että kirjasta löytyy aina ”taiteen imua: Kaupallista potentiaalia voikin olla jo vaikea ennustaa, koska tyylilajeja on monia. Kirja voi olla helppo, vaikea tai kaupallinen, mutta siinä pitää aina olla potkua,” hän korostaa. 

  

 

Kun lukijakin huomaa tulevansa käärityksi rakkaudentäyteiseen lämpimään villatakkiin…

Taru Viinikainen: Saapastalon Aurora ja pelkojen pelko. Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari. 141 sivua. WSOY 2023. 

 

 

Kotimaisissa lastenromaaneissa on tänä vuonna nostettu esille todella isoja aiheita: lasten välisiä kaverikahnauksia ja suoranaista kiusaamista, isän kaipuuta, halua tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä tarvetta kuulua osaksi joukkoa. 

 

Aurora on orava, piiskuhäntä, korkeintaan kanervan korkuinen. 

 

Se muistuttaa olemukseltaan paljon maaoravaa, mutta kuuluu kuitenkin piiskuhäntien sukuun. 

Auroran perhe ja koko sukukunta on asunut aiemmin läheisellä Saapassaarella, mutta siellä puhjennut metsäpalo on häätänyt ne Tynnyrilään. 

 

Aurora huolestuu monista arkisista asioista ja
tämä näkyy myös sen olemuksesta. Silja-Maria
Wihersaaren kuvitusta Taru Viinikaisen saturomaaniin 
Saapastalon Aurora ja pelkojen pelko (WSOY 2023).

Muut Tynnyrilän kylän asukkaat ovat tynnyritaloissa, mutta Aurora asuu isoäitinsä kanssa vanhassa saappaassa. 

Tynnyri onkin mainio vertauskuva sekä elämänasenteeltaan että aatemaailmaltaan Aurorasta ja isoäidistä poikkeaville kyläläisille, joiden ynseys on personoitu terävästi jo nimeltään vastenmielisen kylän pahanhengen, rouva Pimosa Pikkuhäkin, hahmoon. 

Poikkileikkausnäkymä Auroran ja isoäidin saapastalosta. 
Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta Taru Viinikaisen saturomaaniin 
Saapastalon Aurora ja pelkojen pelko (WSOY 2023).

 

Tynnyrilän arki rytmittyy kylän keskusaukiolle joka aamu ilmestyvien postimestarin jakamien kirjelähetysten varaan. Kirjeiden sävy on usein uhkaava: arkeen työntyy kirjeiden kautta jatkuvasti uusia vaaroja ja ennusmerkkejä vääjäämättömästi lähestyvästä katastrofista. 

Yksi Auroran pahimmista peloista on, että lukinlyllerö munisi munansa sen korvaan! 

 

Saturomaanin aikuinen lukija tunnistaa Tynnyrilän aatemaailmasta totalitarismia, jossa hallitsija ulottaa vallan lonkeronsa kansalaisiin siekailemattoman pelottelun ja alistamisen avulla.  

 

Aurora luki kirjeen metsän vaaroista ja alkoi pukeutua. Hän valitsi kumisaappaat käärmeiden varalta, sadetakin sateen varalta ja kypärän taivaalta putoavien asioiden varalta, esimerkiksi sammakoiden, jäärakeiden, tähtien. Reppuun tyttö pakkasi vaihtovaatteet ja vaihtovaatteiden vaihtovaatteet sekä hyväksi havaittua hyönteissumutetta, ja tulitikkuaskin hän sulki tiiviiseen peltiaskiin. Isoäiti sekoitti kermaviiliin vatukat, sokerin ja munan niin, että seinille roiskui, kaatoi seoksen vuokaan painellun taikinan päälle, ja työnsi piirakan uuniin. Hän kurkkasi keittiöstä eteisessä käsineitä valitsevaa Auroraa ja hymyili. Hän ajatteli, että Aurora oli aina Aurora. Ihana ja rakas.

 

Isoäidin spontaani luonne, kaunosieluisuuus ja taiteellisuus toimivat mainiona vastinparina Auroralle.  Isoäiti valmistaa monin eri tavoin Auroraa myös tulevaan aikaan, jolloin sen on pärjättävä omillaan. Tärkeintä olisi, että pikkuorava oppisi tuntemaan omat juurensa. 

 

Auroran ylivarovaisuutta ja pienoista hysteerisyyttä selittää myös se, että oravatytön vanhemmat ovat Auroran varhaisessa lapsuudessa menehtyneet traagisesti suuren metsäpalon aikaan Pahankosken kuohuihin. Isoäiti kaitsee ja hoitaa Auroraa parhaan kykynsä ja vaistonsa mukaan, mutta on viime aikoina joutunut lepäilemään entistä enemmän. 

Saapastalon Aurora kuvaa pakahduttavan kauniisti, kuinka viisaan ja herkkävaistoisen aikuisen huolenpito ja ehdoton rakkaus voi hoitaa jopa pahoin traumatisoituneen lapsen eheäksi. 

 

Taru Viinikaisen saturomaanin ensimmäisissä luvuissa viritetään jo odottamaan pahinta, mutta paljastamatta yksityiskohtia voin taata, että kaikki todellakin kääntyy parhain päin. 

 

Jos varovainen ja haasteita karttava Aurora ei joutuisi siirtymään epämukavuusalueille, hän ei myöskään kasvaisi niihin mittoihin, joita tulevat seikkailut – kaikesta päätellen – siltä tulevat vielä edellyttämään. 

Saapastalon Aurora on nimittäin uuden sarjan avausosa. 

Taru Viinikainen tunnetaan ennestään arkea ja satua yhdistävästä Tiltu ja Lettu -lastenkirjasarjasta (WSOY v:sta 2017) ja helppolukuisista Neppari-kirjoista (WSOY v:sta 2021, Lukupalat-sarja). 

 

Isoäidin ehtymättömien ruokavarastojen äärellä on Aurorankin
helppo hymyillä huolettomasti. Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta
Taru Viinikaisen saturomaaniin Saapastalon
Aurora ja pelkojen pelko (WSOY 2023).

Saapastalon Aurora on klassinen kehityskertomus. Lukija tempautuu aluksi jopa hieman reppanan, mutta vähitellen yhä enemmän tormistautuvan Auroran kanssa ehdoitta seikkailun pyörteisiin. 

 

Niinpä tuntuu aivan uskottavalta, että isoäidin kadottua mystisesti piskuinen orava on valmis puolustamaan kotiaan sieltä löytyvillä arkisilla aseilla, harpilla, lankasaksilla, kulmaviivaimella, purkinavaajalla, perunasurvimella ja kaulimella!

 

Silja-Maria Wihersaari on jo aiemmissakin lastenkirjakuvitustuksisaan
 näyttänyt erityisen taitonsa luonnon kuvaajana. 
Wihersaaren kuvitusta Taru Viinikaisen saturomaaniin 
Saapastalon Aurora ja pelkojen pelko (WSOY 2023).

Olennainen osa Taru Viinikaisen lastenromaanin tenhoa löytyy Silja-Maria Wihersaaren taidokkaasta, sävykkäästä akvarellikuvituksesta. Wihersaari tavoittaa oravien ilmeisiin ja kehonkieleen valtavasti eri tunnetiloja. Saapaskodin sisäinteriööriin ja romaanin luontomiljööseen tekee mieli astua sisään. Sadun lumo on aukeamilla rikkumaton.